Team Heinonen eli Mari Väisänen, Jari Väisänen, Mikko Heinonen, Iida-Maria Väisänen, Kari Heinonen, Hanna Ruhanen ja Markku Heinonen.
Tuomo Vuorenpää
Tuomo Vuorenpää
Lukkari-Jukola on ohi ja toi suunnistusta lajina varmasti tutummaksi monelle Mynämäessä ja lähialueella. Palataan siis vielä hetkeksi Jukolan tunnelmiin Kari Heinosen haastattelun kautta.
Mynämäen Ihalaisten suunnasta kotoisin oleva Heinonen on tuttu kasvo monille suunnistuksen parissa toimineille, ja hänessä kiteytyy monia asioita, joita voisi kutsua vaikkapa Jukola-hengeksi.
Hän käy edelleen aktiivisesti suunnistustapahtumissa, ja oli heti Jukolan jälkeen valmistelemassa lähtöä Kainuun Rastiviikolle.
Vuonna 1967 Kari Heinonen juoksi Jukolan Viestin Mynämäen Suunnistajien joukkueessa kymmenenneksi nopeimmin oman kuudennen osuuden. Vuonna 1966 hän oli samalla kuudennella osuudella peräti kuudenneksi nopein.
– Vähän on jäänyt muistijälkiä noista viesteistä. Asikkalan Tarusjärvellä 1966 suunnistus sujui hyvin eikä pummeja tullut. Halikossa 1967 muistan sen, että Pekka Päivärinta tuli samaan aikaan vaihtoon. Vuonna 1964 Joutsenossa olin ensimmäistä kertaa mukana 16-vuotiaana MS-52:n kakkosjoukkueessa, muistaakseni 3. osuus. Olen osallistunut 42 Jukolaan, joista kolmessa olen ollut toimitsijana, Heinonen kertoo.
1960-luvulla Mynämäen Suunnistajien aktiivisia suunnistajia ja toimijoita olivat muun muassa Into Jokila, Matti Laavainen, Antti Keskitalo, Hannes Loponen, Tauno Rokka, Nuutti Tasanen ja Esko Taponen.
– Itselläni suunnistus alkoi toden teolla VS-piirin leirillä Vehmaan Maarjärvellä vuonna 1962, jossa olin Raimo Ylis-Junttilan ja Jokilan veljesten Jarmon ja Karin kanssa. Teemu Nukki ei muistaakseni siellä vielä ollut.
Silloin pidettiin viikoittain kesäaikaan jäsentenvälisiä suunnistuksia eri puolilla Mynämäkeä, kunkin toimiessa vuorollaan ratamestarina.
– Toimin ratamestarina ainakin Kivijärvellä, karttana 1: 30 000 ilmakuvakartta ja myöhemmin 1:25 000 keskeneräinen peruskartta. Kansallisiin kilpailuihin lähdettiin Osuuskassan p-paikalta kirkkoa vastapäätä. MS-52 järjesti lähes vuosittain kansallisia kisoja ja muistaakseni 1969 SM-viestit Hirvijärven maastoissa. Kartan täydennystyössä siellä sain olla Ramin kanssa mittamiehenä.
Lukkari-Jukolaan osallistumisessa hienon lisän antoikin se, että kisa järjestettiin suunnistusuran alkulähteillä, Mynämäen Kallavuoren maastossa.
– Silloin 60-luvulla järjestettiin harjoituksia Kivistönmäestä, paviljongilta, Roukkulin ampumaradalta ulottuen myös Kallavuorelle. MS-52 piti myös oppikoulun mestaruussuunnistuksia ko. maastoissa vuosittain.
Suunnistusseuroissa Kari Heinonen on ollut mukana monissa rooleissa. Aktiivisuus juontaa siitä, että suunnistuksesta on vuosien saatossa tullut elämäntapa ja elämän mittainen harrastus.
– Lisäksi lapset tulivat 80-luvulla ns. orapolkuikään. Olimme silloin Keski-Uudellamaalla, jossa Keravan Urheilijoissa oli paras oravatoiminta. Sitä myötä tuli järjestötoiminta mukaan. Toimin 2000-luvun alussa KeUn suunnistusjaoston vetäjänä 7 vuotta.
Puolustusvoimissa työskennellyttä Heinosta pitää edelleen rastien parissa muun muassa halu ylläpitää omaa kuntoa.
– Kunnon ylläpidosta on tullut elämäntapa, joka antaa sisältöä eläkeläisen arkeen. Suunnistus tarjoaa hyvän keinon fyysiseen kuntoon, henkiseen vireyteen, tasapainoon ja lihaskestävyyteen sekä myös ketteryyteen. Suunnistus tarjoaa jatkuvasti uusia haasteita, muun muassa uudet maastot ja maat sekä viiden vuoden välein uusi sarja.
Kilpailemisen merkitys on vuosien saatossa pienentynyt, mutta Heinonen myöntää, että vieläkin tuntuu hyvältä, jos kaverinsa voittaa kisassa ainakin yhdellä rastivälillä.
Suunnistajat saavat aina liikkua maastossa omia polkujaan. ”Liiku metsässä” onkin ollut Heinosen mielestä jo pitkään hyvä ohje.
– Metsä auttaa purkamaan nykyajan kiireitä, paineita ja stressiä. Suunnistuksen lisäksi kyllä muutkin lajit ovat hyviä, muun muassa hiihto, maastopyöräily ja vaellus poluilla.
Suunnistus on ollut koko perheen harrastus, ja Kari Heinonen toteaakin vaimonsa Leenan olleen ratkaiseva tuki.
Lukkari-Jukolassa juossut Team Heinonen oli koostettu Kari Heinosen lisäksi lasten ja heidän perheidensä juoksijoista: lapset Mari, Mikko ja Markku, Marin aviomies Jari Väisänen, Mikon avopuoliso Hanna Ruhanen sekä Marin tytär Iida-Maria Väisänen.
– Tämä idea syntyi, kun kisat oli myönnetty Mynämäkeen. Aloin pohjatyön suvun ja perheen kesken yli kaksi vuotta sitten. Koronan vuoksi viesti vielä siirtyi vuodella, jolloin tuli juuri 60 vuotta suunnistuksen aloittamisesta täyteen.
Ryhmä Heinosen lähtönumero oli 1547 ja loppusijoitus hienosti 813.
Tässä kokoonpanossa projekti oli ainutkertainen.
– Ensi vuonna suunnistan jo H75-sarjassa. Monia vaivoja on tullut matkan varrella, joten Jukolan lyhyemmätkin matkat ovat liian pitkiä minulle jatkossa. Lisäksi yön valvominen tuo väsymystä suoritukseen.
Jukolassa Kari Heinonen pitää erinomaisena asiana sitä, että seurajoukkueiden lisäksi niin sanotut. kuntojoukkueet ja muut eri teemoilla kootut joukkueet voivat osallistua sukupuolesta riippumatta, ja näin kehittää oman yhteisönsä tai tiiminsä henkeä ja yhtenäisyyttä.