On hyvä, että hyvinvointialueemme tila herättää keskustelua. Haluan tarkentaa muutamia kirjoituksessani esiin nostamiani asioita, joita Päivi Rantanen kritisoi (V-SS 13.3.).
On totta, että Varha kärsii menojen ja tulojen epätasapainosta, mutta rahoitus ei yksin selitä kaikkia ongelmia. Nykyinen sote-malli tuli eteemme kuin Manulle illallinen. Malli ei ollut meille mieluinen, mutta työtä nykyisen mallin parantamiseksi tehdään niin Varhassa kuin eduskunnassakin.
Rahoituksen määräytymisperusteisiin jäi valuvikoja, jotka johtivat palveluiden alirahoitukseen. Hyvinvointialueet ovat joutuneet tekemään sopeutustoimia. Lopputulemana voi olla entistä pahempi kulujen karkaaminen, ellei meillä ole ratkaisukeskeisiä päättäjiä keskittymässä hallinnon sijaan ihmisten laadukkaisiin palveluihin.
Käytämme valtion budjetista tänä vuonna noin 30 prosenttia eli 26 miljardia euroa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tänä vuonna yksistään sote-palveluihin lisätään 2,2 miljardia euroa. Kaunistelematta on todettava, että kestävää hyvinvointia ja sote-palveluita ei voi loputtomasti turvata velkarahalla.
Väestömme ikääntyy ja veronmaksajien määrä vähenee. On kyettävä hillitsemään kuluja. Vastuulliset päättävät turvaavat palvelut nyt ja tulevaisuudessa. Jatkuvan kriisipuheen sijaan pöytään on tuotava ratkaisuja.
Omalääkärimalli, ennaltaehkäisyyn panostaminen, rahoituksen kannustavuus, monituottajamalli sekä palvelujen digitaalinen ja liikkuva toteutus ovat keskeisiä ratkaisuja.
En missään nimessä halua sysätä ongelmia työntekijöiden vastuulle. Sosionomina näen kuitenkin palvelujärjestelmämme monelta osin riittämättömänä, erityisesti riippuvuushoitojen osalta.
Riippuvuuksien hoidosta puhuttaessa toin esiin ratkaisuja. Tavoitteenani on herättää keskustelua siitä, miten voimme ennaltaehkäistä päihde- ja rahapeliriippuvuuksia paremmin sekä tarjota vaikuttavampaa hoitoa. Hyvän hoidon avulla ihmiset ja perheet voivat hyvin. Monet raittiit ihmiset palaavat työelämään, maksavat veroja ja kantavat vastuuta yhteiskunnassa.
Näkemyksemme käyttöhuoneista eroavat, sillä en kannata huumeidenkäytön normalisointia, vaan toipumiskeskeistä päihdehoitoa. Millaisessa hyvinvointivaltiossa mahdollistetaan verovaroin huumeidenkäyttöä, joka on lailla kiellettyä?
Katriina Hiippavuori