Hyvinvointialueuudistus on tuonut Varhan alueelle paljon hyvää, mutta ikäihmisille kohdistuvista palveluista on säästetty kohtuuttoman paljon. Kotihoidon, omaishoidon ja palveluasumiseen pääsyn kriteereitä on tiukennettu.
Muistisairaus ei ole riittävä peruste saada palveluasumispaikkaa. Kriteerit eivät täyty, vaikka muistisairas ikäihminen ei kykene enää tunnistamaan omia tarpeitaan.
Myös turvapuhelimen saannin kriteereitä nostettiin säästösyistä. Turvapuhelin on tuonut turvaa ikäihmisille ja sen turvin moni on pystynyt elämään pidempään kotona. Palvelu ei ole sosiaalihuoltolain mukainen lakisääteinen palvelu, mutta sillä on valtava ennaltaehkäisevä merkitys.
Turvapuhelinasiakkaat eivät ole tasavertaisessa asemassa. Esimerkiksi Laitilassa ja Uudessakaupungissa apua joutuu odottamaan 1,5–2 tuntia. Kun avun vihdoin saa, niin hintalappuna tälle käynnille on 99 euroa per kerta.
Ikäihmisten ateriointipalvelua muutettiin vuoden alussa ja samalla ilmoitettiin, että jatkossa ruuat toimitetaan kylminä kotiin kaksi kertaa viikossa. Palveluasumisyksiköissä seurataan tiukasti päivittäin ikäihmisten aterioiden lämpötiloja, mutta kotihoidossa perunat voivat olla kylminä umpiopakattuina useita päiviä. Laatu ja hinta ovat kaukana toisistaan, mutta kotihoidon asiakkaille tämän ruuan katsotaan olevan riittävän hyvää.
Ikäihmisten hoidossa puhutaan paljon itsemääräämisoikeudesta. Asia kuitenkin unohdetaan tilanteessa, jossa vanhukselle tarjotaan palveluasumispaikkaa. Ikäihmisellä ei ole oikeutta valita asuinpaikkakuntaansa, vaan hänet voidaan sijoittaa naapurikuntaan tai yli 100 kilometrin päähän omasta kodistaan.
Vaihtoehtona on asua omassa kodissaan, vaikka koti ei ole enää turvallinen paikka asua. Ihminen on kokonaisuus, jolle läheisten ja tuttavien vierailut ovat iso osa hyvinvointia. Tätä ei kuitenkaan mitenkään huomioida, vaan pitää olla tyytyväinen, kun paikan saa.
Käsittämättömäksi asian tekee se, että samaan aikaan kotikunnassa on hyviä yksityisiä palveluasumista tarjoavia yrityksiä: Terveyskoti ja Attendon yksiköt, joissa on vapaita paikkoja. Näitä Varha ei halua käyttää, vaan on päättänyt olla välittämättä asiakkaan itsemääräämisoikeudesta asuinkunnan suhteen.
Kaiken tämän lisäksi Varhan tavoitteena on saada palveluasumisyksiköiden hoitajamitoitus 0,6:een. Tämä on lain määrittelemä minimitoitus, jonka nykyhallitus ymmärtämättömyyttään määritteli. Kovin äkkiä unohtui takavuosien hoivakriisi ja ikäihmisten saama huono hoito, kun toisessa vaakakupissa on eurot.
Varhassa unohdetaan se, että henkilöstömitoitus voidaan alentaa 0,6:n vähimmäismitoitukseen vain silloin, kun asiakkaiden hoidon ja huolenpidon tarpeet sen aidosti mahdollistavat. Tämä on ymmärretty muilla hyvinvointialueilla, kuten Pohjanmaalla. Varhassa tärkeämpää on säästöjen aikaansaaminen ikäihmisten ja henkilöstön kustannuksella kuin lain oikea tulkinta.
Kun ikäihminen toteaa, että tehtyjen säästöjen vuoksi toivoo kuolevansa ennen, kun joutuu näiden palveluiden varaan, niin voitko sinä Varhan nykyinen päättäjä tai viranhaltija katsoa häntä silmiin ja todeta, että olet tehnyt oikeita päätöksiä ja ikäihmiset ovat ansainneet nämä heikennykset? Ikäihmisillä ei ole aikaa odottaa, että vuosien saatossa asiat saadaan kuntoon. Heillä tulee olla oikeus hyvään vanhuuteen jo tänään.
Virve Aho (kok.)