Nyt ovat tulossa historialliset vaalit. Täysi-ikäiset suomalaiset pääsevät äänestämään ja valitsemaan ensikertaa historiassa luottamushenkilöt aluevaltuustoihin ja kuntien valtuustoihin samanaikaisissa vaaleissa huhtikuussa. Suomessa on 21 sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluja järjestävää hyvinvointialuetta ja 308 kuntaa.
On tärkeää, että mahdollisimman moni äänestäisi vaaleissa. Aluevaltuustoissa ja kuntien valtuustoissa päätetään paitsi alueen ja kunnan tulevaisuuden suunnasta, myös jokaisen asukkaan arkeen ja palveluihin vaikuttavista asioista. Äänestämällä voi vaikuttaa siihen, ketkä päätöksiä ovat tekemässä ja millaisia päätöksiä lopulta tehdään. Tärkeää demokratian toimivuudelle on, että ehdokkaiksi saadaan motivoituneita ja osaavia päättäjiä.
Vastuu hyvinvointialueiden, terveydenhuollon ja koko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan jatkuvuudesta on aina istuvalla hallituksella. Sen pitää kyetä katsomaan tulevaisuuteen ja tarjota toimivia ratkaisuja, miten hyvinvointialueiden kanssa päästään eteenpäin. Arvioidaanpa hallintoa faktojen tai poliittisten arvojen pohjalta. Tärkeintä on muistaa, miksi järjestelmä on olemassa.
Valtiovarainministeriö on velvollinen valtioneuvoston asetuksen nojalla rahoittamaan hyvinvointialueet ja kehittämään niiden rahoitusjärjestelmää. Hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain nojalla rahoittamisen on turvattava perustuslaillinen sote-palvelujen riittävyys.
Alueet päättävät itsehallintonsa nojalla rahoituksen käytöstä ja kohdentamisesta. Rahoituksen taso kohdennetaan alueille laskennallisten kriteereiden perusteella ja tarkistetaan vuosittain. Palvelujen yhteensovittaminen ja kehittäminen eivät ole karttaharjoitus.
Monissa kunnissa on vähän sote-kiinteistöjä suhteessa Turkuun. Kiinteistöjen kohtalo ja siten selvyys hyvinvointialueiden työntekijöille, että missä duunia tehdään, olisi järkevää toteuttaa nopealla aikataululla. Kunnissa ollaan hieman epäselvässä tilanteessa siitä, mitkä sote-kiinteistöt tulee yhtiöittää ja erityisesti mille ajanjaksolle, kun palveluverkko on vielä kudontavaiheessa.
Priorisointi ja omalääkärijärjestelmä ovat nousseet jälleen esille. Priorisointi ei ole kirosana, vaan työkalu, jota oikein käytettynä talouden realismi säilyy. Omalääkärijärjestelmä on tervetullut ja se pitää kohdentaa monisairaisiin ja ikääntyneisiin. Perusterve, joka käyttää palveluja 1–2 kertaa vuodessa ei tarvitse omalääkärijärjestelmää. Viisi prosenttia potilaista aiheuttaa 57 prosenttia kustannuksista ja resurssit tulee kohdentaa sinne.
Yksityinen palveluntuottaja tulee ottaa mukaan hyvinvointialueiden toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen. Yksityiseltä tulee vaatia osallistumista kokonaisvastuun eli vaikuttavien palveluiden tuottamiseen. Myös yksityinen sosiaalipuoli tulee ottaa mukaan. Järjestämisen vastuu on julkisella puolella, mutta yhteistyö yksityisen kanssa on perusteltua. Yksityisen palvelutuotannon ketteryys tulee hyödyntää.
Ikääntyminen lisää hoivan tarvetta. Säästöpotentiaali löytyy pikemmin sote-toimintojen yleisestä tehostamisesta kuin vanhuspalveluista. Asiakastyytyväisyydellä on helppo kilpailla, mutta oikeasti pitäisi kiinnostua hoidon vaikuttavuudesta. Se ohjaa resurssit tehokkaammin.
Osa sotepe-palveluista toimii jo tällä hetkellä hyvin. Tarvitsemme ja ansaitsemme toimivat sotepe-palvelut. Tämä ei tapahdu syyttelemällä, vaan toteuttamalla ratkaisuja yhdessä niillä leveämmillä hartioilla, johon julkisen puolen lisäksi kuuluvat yksityinen ja kolmas sektori.
Timo Tolppanen
Niemenkulmalta