Ju­ha­ni Hei­no

En­sim­mäi­nen suo­men­kie­li­nen Raa­mat­tu pai­net­tiin tuk­hol­ma­lai­ses­sa kir­ja­pai­nos­sa vuon­na 1642. Pai­nos­mää­rä oli 1200 kap­pa­let­ta, jois­ta 750 tuli Suo­meen. To­sin en­sim­mäi­ses­tä pai­nok­ses­ta si­dot­tiin kir­jak­si vain 151 te­os­ta.

Nyt pu­hee­na ole­va vas­ta­en­ti­söi­ty Raa­mat­tu, ni­me­no­maan tämä 360-vuot­ta van­ha teos, on ol­lut My­nä­mä­en seu­ra­kun­nas­sa ro­vas­ti Frans Wil­ho Si­pi­län käy­tös­sä hä­nen tääl­lä ol­les­saan vuo­si­na 1902–1917.

My­nä­mä­el­le saa­tiin Si­pi­län su­vul­ta jo vuon­na 2016 lah­joi­tuk­se­na pap­pi­lan sa­lin ka­lus­to. Yli sa­ta­vuo­ti­aat ka­lus­teet, muun mu­as­sa pöy­tä­ryh­mä ja kak­si kol­mi­met­ris­tä pei­liä li­pas­toi­neen, ovat esil­lä van­han yh­teis­kou­lun ti­lois­sa, jot­ka kun­ta on re­mon­toi­nut mu­seo- ja näyt­te­ly­käyt­töön.

Pap­pi­lan ka­lus­tei­den luo­vu­tuk­sen yh­tey­des­sä tuli Si­pi­län su­vun ja Wir­mo-Seu­ran vä­li­sis­sä kes­kus­te­luis­sa esil­le myös van­ha Raa­mat­tu, joka hil­jat­tain oli löy­ty­nyt ro­vas­ti Si­pi­län kir­ja­ko­ko­el­man jou­kos­ta.

Yh­teys­hen­ki­lö­nä kes­kus­te­luis­sa ol­lut pro­fes­so­ri Kari Tör­rö­nen, ro­vas­tin tyt­tä­ren poi­ka, poh­ti ra­hoi­tuk­sen saa­mis­ta tuon van­han py­hän kir­jan en­ti­söi­mi­sek­si. Kun­nos­tuk­sen jäl­keen se eh­kä voi­tai­siin si­joit­taa an­sait­se­maan­sa ym­pä­ris­töön van­han pap­pi­lan sa­lin mil­jöö­seen.

Ku­lu­van ke­sä­kuun alus­sa asi­at oli­vat­kin eden­neen niin suo­tui­sas­ti, et­tä pro­fes­so­ri Tör­rö­nen saa­pui Hel­sin­gis­tä My­nä­mä­el­le mu­ka­naan vuo­sien en­ti­söin­ti­työn tu­los: Bib­lia, Se on: Coco Pyhä Raa­mat­tu Suo­me­xi.

Ny­ky­tek­nii­kal­la upe­ak­si en­ti­söi­ty teos he­rät­tää kun­ni­oi­tus­ta myös kool­laan; pai­noa Raa­ma­tul­la on run­saat vii­si ki­loa.

Ky­sees­sä on en­sim­mäi­nen ko­ko­naan suo­mek­si pai­net­tu Raa­mat­tu, jon­ka kään­nös­työ­hon 1600-lu­vun alus­sa osal­lis­tui, sil­loi­sen piis­pan Isaa­cus Rot­ho­viuk­sen in­noit­ta­ma­na, Tu­run kirk­ko­her­ra Es­kil Pet­ra­eus, Piik­ki­ön kirk­ko­her­ra Gre­go­rius Fa­vo­ri­nus, Mas­kun ro­vas­ti Hen­rik Hof­f­man sekä Tu­run Aka­te­mi­an pro­fes­so­ri Mar­ti­nus Sto­dius.

Kään­nös­työn teh­neil­le kir­kon­mie­hil­le an­net­tiin pal­kak­si koko mant­taa­lin talo lää­ni­tuk­sek­si ja yh­det kir­kon­kym­men­nyk­set. Piis­pa vel­voit­ti 1642 pa­pis­toa kym­me­nen rii­kin­taa­le­rin sa­kon uhal­la hank­ki­maan Raa­ma­tun jo­kai­sel­le suo­men­kie­li­sel­le seu­ra­kun­nal­le.

Wir­mo-Seu­ran ti­lois­sa pi­de­tyn lah­joi­tus­ti­lai­suu­den yh­tey­des­sä pro­fes­so­ri Kari Tör­rö­nen ker­toi  Raa­ma­tun vai­heis­ta hei­dän su­vus­saan ja luon­neh­ti te­ok­sen en­ti­söin­tiin liit­ty­viä haas­tei­ta.

Ro­vas­ti Si­pi­län kuo­le­man jäl­keen les­ki oli 1920 alus­sa muu­ta­nut Tur­kuun. Tuol­loin oli nyt esil­lä ol­lut teos va­ras­toi­tu muun van­han kir­jal­li­suu­den ohel­la kyl­miin ul­lak­ko­ti­loi­hin.

1950-lu­vul­la kai­ki ma­te­ri­aa­li muu­tet­tiin Sam­mat­tiin, ei­vät­kä säi­ly­tys­ti­lat siel­lä­kään ol­leet par­haat mah­dol­li­set. Kun opus sit­ten ny­ky­ai­kaan tul­ta­es­sa ta­val­laan löy­det­tiin jää­mis­tös­tä ja otet­tiin ar­vi­oi­ta­vak­si, sen to­det­tin pa­has­ti ris­paan­tu­neen jo sa­to­jen vuo­sien käy­tön ai­ka­na, ei­kä va­ras­toin­ti­kaan ol­lut su­ju­nut jäl­kiä jät­tä­mät­tä.

Tör­rö­nen ker­toi, et­tä ko­ko­nah­kai­set kan­net oli­vat ir­ron­neet ja vau­ri­oi­tu­neet, si­vut osin ir­ral­li­set ja li­kai­set, yleis­kun­to sur­kea.

 Mo­ni­vai­hei­sen kon­ser­voin­nin jäl­keen on ar­vo­kas teos taas ryh­dis­sään.

En­sim­mäi­nen kun­nos­tus­vai­he oli kui­va­puh­dis­tus. Kui­tu­kan­kaan tu­ke­ma­na teh­tiin tie­tyn­lai­nen ve­si­pe­su kol­meen ker­taan. Ar­kit kui­vat­tiin ja präs­sät­tiin. Rik­ki­näi­set si­vut vah­vis­tet­tiin niin sa­no­tul­la. ja­pa­nin­pa­pe­ril­la.

Kan­sien ja sel­kä­myk­sen nah­ka­ma­te­ri­aa­lin en­ti­söin­ti oli vai­kein­ta, mut­ta ny­ky­a­jan ke­hit­ty­neet tek­nii­kat toi­vat avun sii­hen­kin työ­vai­hee­seen, to­te­si Kari Tör­rö­nen.

Kaik­ki­aan puo­li­sen tu­si­naa asi­an­tun­ti­jaa osal­lis­tui te­ok­sen ehos­tuk­seen. Käy­tet­tyä ra­ha­mää­rää lah­joit­ta­ja­su­vun edus­ta­ja ei ha­lun­nut pal­jas­taa, mut­ta lau­suu kii­tok­sen­sa niil­le ta­hoil­le, jot­ka osal­taan avus­ti­vat han­ket­ta ta­lou­del­li­ses­ti.

Kult­tuu­ri­his­to­ri­al­li­ses­ti on näin van­han Raa­ma­tun ar­vo to­del­la suu­ri, var­sin­kin kun se nyt on saa­tu  ta­kai­sin My­nä­mä­el­le, jos­sa juu­ri tuo Pyhä Raa­mat­tu on vä­lit­tä­nyt Her­ran sa­naa to­den­nä­köi­ses­ti sa­to­ja vuo­sia.

Lah­joi­tuk­sen vas­taa­not­ta­jat, kult­tuu­ri­toi­men edus­ta­ja­na kir­jas­to­vas­taa­va Vik­to­ria Kul­ma­la ja Wir­mo-Seu­ran puo­les­ta va­ra­pu­heen­joh­ta­ja Mar­ja Vir­pi kiit­te­le­vät suo­ras­taan häm­men­ty­nei­na ja miet­ti­vät Raa­ma­tul­le ar­vois­tan­sa si­joi­tus­paik­kaa.