Ju­ha­ni Hei­no

Suo­men kaik­kien ai­ko­jen kuu­lui­sin ke­mis­ti, Tu­run aka­te­mi­an pro­fes­so­ri Jo­han Ga­do­lin, kuo­li 92-vuo­ti­aa­na My­nä­mä­el­lä Su­ni­lan kar­ta­non kei­nu­tuo­lis­sa 5. ke­sä­kuu­ta 1852.

Vuo­si­päi­vä­nä on tur­ku­lai­sil­la ke­mis­teil­lä ol­lut ta­pa­na jo 60-lu­vul­ta läh­tien jär­jes­tää eri­tyi­nen Ga­do­lin­päi­vä alaan liit­ty­vi­ne oh­jel­mi­neen. Päi­vän päät­tää käyn­ti My­nä­mä­en hau­taus­maal­la, jos­sa vuo­ro­vuo­si­na Tu­run Ke­mis­ti­ker­hon ja Ke­mis­ka Säl­ls­ka­pet i Åbon edus­ta­jat las­ke­vat ku­kat prof. Ga­do­li­nin hau­dal­le.

Tänä vuon­na oh­jel­maan Tu­rus­sa kuu­lui muun mu­as­sa ke­mi­an tut­ki­muk­sen his­to­ri­aan liit­ty­vän kult­tuu­ri­rei­tin jul­kis­ta­mi­nen.

Yli­o­pis­ton­mä­el­lä Au­rum-ra­ken­nuk­ses­sa pi­det­tyyn ti­lai­suu­teen oli kut­sut­tu myös Ga­do­li­nin muis­toa My­nä­mä­el­lä vaa­li­via ta­ho­ja. Mu­ka­na oli­vat kun­nan kult­tuu­ri­toi­men ja lu­ki­on sekä Wir­mo-Seu­ran ja Ro­ta­ryk­lu­bin edus­ta­jat.

– Jo­han Ga­do­lin toi­mi Tu­rus­sa en­sin ke­mi­an apu­laisp­ro­fes­so­ri­na ja vuo­det 1797–1822 var­si­nai­se­na pro­fes­so­ri­na. Hän kuu­lui ai­kan­sa tai­ta­vim­piin ana­lyy­ti­koi­hin ja nos­ti Suo­men ke­mi­an­tut­ki­muk­sen no­pe­as­ti kan­sain­vä­li­sel­le ta­sol­le, ker­toi Tu­run Ke­mis­ti­ker­hon pu­heen­joh­ta­ja Rii­na Sun­ti­oi­nen.

Sun­ti­oi­nen esit­te­li ide­oi­maan­sa kult­tuu­ri­reit­tiä yh­des­sä Ke­mis­ka Säl­ls­ka­pet i Åbon pu­heen­joh­ta­jan Eli­sa­beth Björn­vi­kin kans­sa.

Ky­sees­sä on kak­si­o­sai­nen reit­ti, jon­ka pi­dem­pi lenk­ki kier­te­lee tuo­mi­o­kir­kon ja Var­ti­o­vuo­ren mai­se­mis­sa. Ly­hy­em­pi noin puo­len tun­nin kä­ve­ly­o­suus si­joit­tuu Yli­o­pis­ton­mä­en ja Åbo Aka­de­min ym­pä­ris­töön. Koh­tei­den va­lin­nas­sa on ol­lut tee­ma­na "ke­mi­aa Tu­rus­sa en­nen ja nyt".

Rei­tin liit­tä­mi­ses­tä Tu­run mui­hin tee­ma­reit­tei­hin on teh­ty esi­tys kau­pun­gin kult­tuu­ri­toi­mel­le. Tar­kem­mat tie­dot hank­kees­ta sekä päi­vi­tyk­sis­tä ovat näh­tä­vis­sä Tu­run Ke­mis­ti­ker­hon net­ti­si­vuil­la.

Maa­il­man­mai­nee­seen Jo­han Ga­do­lin ko­ho­si vuon­na 1794 löy­tä­es­sään yt­t­riu­mik­si ni­me­ä­män­sä al­ku­ai­neen. Sen hän mää­rit­ti ki­vi­näyt­tees­tä, joka oli pe­räi­sin Tuk­hol­man lie­pees­sä si­jain­neen Yt­ter­byn lou­hok­sel­ta.

Löy­tä­jä ni­me­si al­ku­ai­neen löy­tö­pai­kan mu­kaan. Muut­kin Ga­do­li­nin näyt­tei­siin liit­ty­vät ana­lyy­sit käyn­nis­ti­vät tuol­loin var­sin tun­te­mat­to­mien maa­me­tal­lien tut­ki­mi­sen. Mai­nit­tu al­ku­ai­ne­ryh­mä on ny­kyi­sin erit­täin tär­ke­äs­sä ase­mas­sa lää­ke­tie­teen ana­ly­tii­kan, elekt­ro­nii­kan ja ak­ku­te­ol­li­suu­den raa­ka-ai­nee­na.

Pro­fes­so­ri Ga­do­li­nin kiin­nos­tus suun­tau­tui ke­mi­an li­säk­si mo­nel­le muul­le­kin luon­non­tie­teen alal­le. Hä­nel­lä oli Kas­ken­mä­en la­el­la pait­si la­bo­ra­to­ri­on­sa, myös suu­ri puu­tar­ha, jos­sa oli sa­to­ja ome­na­pui­ta ja mui­ta hyö­ty­kas­ve­ja.

Ga­do­lin osal­lis­tui ak­tii­vi­ses­ti Suo­men Ta­lous­seu­ran toi­min­taan, oli mu­ka­na pa­ni­mo- ja tis­laus­hank­keis­sa ja har­joit­ti maa­ta­lout­ta pait­si omis­ta­mas­saan Su­ni­lan kar­ta­nos­sa My­nä­mä­el­lä, niin myös ti­loil­laan Vih­din Ojak­ka­las­sa ja Tu­run Sa­ra­mä­es­sä.

Ke­sä­kui­sen Ga­do­lin­päi­vän oh­jel­maan kuu­lui myös Jo­han Ga­do­li­nin kir­jas­ton esit­te­ly. Åbo Aka­de­min hal­lus­sa ole­va kir­ja­ko­ko­el­ma kä­sit­tää 3400 ni­det­tä, jois­ta va­him­mat on pai­net­tu 1500-lu­vul­la.

Ky­sees­sä on mit­ta­va ko­ko­el­ma kir­jal­li­suut­ta use­an vuo­si­sa­dan ajal­ta kä­sit­tä­en pai­nat­tei­ta muun mu­as­sa ke­mi­an, lää­ke­tie­teen ja puu­tar­han­hoi­don alal­ta.

– Ga­do­lin oli 1800-lu­vul­la kiin­nos­tu­nut myös kan­san­ta­lou­des­ta ja kas­vin­vil­je­lys­tä ja tämä nä­kyy hä­nen kir­ja­han­kin­nois­saan, ker­too jul­kai­sui­hin pe­reh­ty­nyt tut­ki­ja, Åbo Aka­de­min kir­jas­ton­hoi­ta­ja eme­ri­ta Eva Cos­ti­an­der-Hul­den.

Hä­nen kans­saan ar­vo­kas­ta ko­ko­el­maa esit­te­li kir­jas­ton­hoi­ta­ja Hei­di Hon­ga. He ker­toi­vat, et­tä kir­jan­sa Jo­han hank­ki ai­kan­sa vä­hien kir­ja­kaup­po­jen kaut­ta sekä myös ys­tä­vien­sä ja kol­le­goit­ten­sa avus­tuk­sel­la koti- ja ul­ko­mai­sil­ta vä­lit­tä­jil­tä.

Tu­run palo vuon­na 1827 tu­ho­si val­ta­vat mää­rät Tu­run Aka­te­mi­an ja yk­sit­täis­ten tut­ki­joi­den tie­teel­lis­tä ma­te­ri­aa­lia; kir­jal­li­suut­ta ja ko­ko­el­mia. Sat­tui kui­ten­kin niin, et­tä suu­rin osa Jo­han Ga­do­li­nin kir­jois­ta oli pa­lon ai­ka­na My­nä­mä­en Su­ni­las­sa, kos­ka pro­fes­so­ri oli jo 1822 väis­ty­nyt ak­tii­vi­sis­ta ope­tus­teh­tä­vis­tään ja viet­ti ai­kaa maa­ti­loil­laan.

Tut­ki­ja Eva Cos­ti­an­der-Hul­den pai­not­taa, et­tä nyt tämä Åbo Aka­de­min hal­lus­sa ole­va his­to­ri­al­li­nen ma­te­ri­aa­li on kir­jat­tu Unes­con Maa­il­man­muis­ti-oh­jel­man kan­sal­li­seen osi­oon, mikä osoit­taa, et­tä Ga­do­li­nin kir­ja­ko­ko­el­mal­la on suu­ri mer­ki­tys tie­teen his­to­ri­al­le.