Mynämäkeläinen Sauli Nurmi tekee lankataulut dyckert-nauloilla ja ompelulangalla.
Sari Honkasalo
Sari Honkasalo
Muistatteko 70-luvulla suositut lankataulut, joissa oli useimmiten mustalla pohjalla yksi kukka?
Mynämäkeläinen Sauli Nurmi tekee lankatauluja, mutta ainut yhteneväisyys tuohon entisaikojen muistoon on tekniikka.
Nurmi suorastaan maalaa ohuilla ompelulangoilla maisemia, eläimiä ja rakennuksia.
Suurin työ on 65 x 105 senttiä. Vuonna 2017 tehtyyn hirvitauluun on käytetty 13 400 naulaa ja 500 työtuntia.
Nurmi on luonteeltaan sellainen, että laskee kaiken tarkasti. Työtunteja hän ei kuitenkaan enää hirvitaulun jälkeen ole halunnut ynnätä.
– Jos tuon 500 tuntia esimerkiksi ajattelisi kahdeksan tunnin työpäiviksi, niin siitähän tulee kolme kuukautta. Palkoille tästä ei pääsisi, jos rahasta tekisi.
Hirvitaulun aihe tuli vanhasta gobeliinista, mutta suurin osa tauluista syntyy luontovalokuvien pohjalta.
Suurin työ on 65 x 105 senttiä ja siinä on 13 400 naulaa.
Sari Honkasalo
Ensimmäisen lankataulun Nurmi muistelee tehneensä jo varhaisteininä, kun hän teki isovanhemmille lahjaksi yksinkertaiset timanttikuviot, mutta silloin mielenkiinto loppui.
37 vuotta sitten hän teki sedälleen 50-vuotislahjaksi lankataulun tuomiokirkosta.
Samoihin aikoihin Nurmi oli varastotöissä satama-alueella, ja harmitteli ruokalan tyhjää seinää.
– Olin juuri tehnyt tuomiokirkon ja näin mihin pystyin. Tein firman logosta ensin pienemmän työn, jonka esittelin toimitusjohtajalle ja kysyin saanko tehdä seinälle isomman. Että rahaa en halua, mutta materiaalikustannukset.
Seinälle syntyi logosta 120 x 240 sentin kokoinen taulu.
Nykyinen innostus alkoi, kun oma tytär viitisen vuotta sitten pyysi itselleenkin taulua tuomiokirkosta.
Nurmi teki sen, ja taulut myös kahdelle pojalleen. Koska hän ei koskaan halua tehdä kahta samanlaista, toinen sai taulun Turun linnasta ja toinen tuulimyllystä.
Nyt Nurmi työstää lankatauluksi lehdestä bongaamaansa tilhivalokuvaa.
Sari Honkasalo
Työ alkaa piirtämällä kuvan ääriviivat mallista läpi silkkipaperille, sitten siirtämällä se perinteisen kalkeeripaperin avulla valkoiselle kartongille.
Pahville väritetty kuva toimii sabluunana sille, miten Nurmi painaa piikillä vanerille merkit naulojen paikoista. Sitten sabluuna pois ja naputtelemaan nauloja, joihin langat sitten kieputetaan.
– On ratkaisevaa, mihin suuntaan päällimmäinen lankakerros tulee. Kolmiulotteisuutta saa, kun osa langoista on painettu alas ja osa pinnassa, hän kertoo.
Vesipärskeiden jäljittely vaati tarkkaa suunnittelua, kun Nurmi naputteli työhön nauloja.
Sari Honkasalo
Kuvassa ei saisi olla paljon yksityiskohtia, koska lankaa on vaikea pujottaa, jos nauloja on ihan vieri vieressä.
Jos työtä katsoo alkuvaiheissaan, siinä on paljon nauloja, jotka näyttävät "turhanpäiväisiltä". Niiden avulla erotellaan alueita, joilla säädellään värien sävyjä.
Ompelulankaa hän käyttää, koska se on kestävää.
– Jos menisi lanka poikki, työ olisi entinen ja se pitää langoittaa uudestaan. Tätä ei pysty paikkaamaan.
Naulat ovat ohuita dyckert-nauloja, 20-millisiä kuvaan ja kehyksiin 5 milliä pidempiä.
Taulujen pohja on kaksi 12 millin vaneria, jotka on liimattu yhteen ja maalattu sopivan väriseksi.
Mitä tiheämmässä naulat ovat, sitä vaikeampi pujotella lankoja.
Sari Honkasalo
Moni muukin materiaali pysyy Sauli Nurmen käsissä. Katsoo hänen Röllin tölliksi nimetyssä kodissaan mihin tahansa, aina näkee jotakin, mitä hän on itse ideoinut ja tehnyt: kukkapöytä vaahterasta, erilaisia hyllyjä, puisia arkkuja, pienoismalli talosta ja puuveistoksia.
Kun Nurmi muutama vuosi sitten täytti 60, lahjat jaettiin päinvastoin kuin tavallisesti. Hän teki vierailleen kaikkiaan 89 pehmustettua rahia, joissa oli kunkin saajan nimi kaiverrettuna.
– Täytin heinäkuussa ja raheja olin tehnyt sitten edellisestä talvesta lähtien.
Virkkaamisestakin hän pitää. Hän on virkannut useita mattoja vanhoista työvaatteistaan. Hatutkin ovat itse virkattuja, ja niitä löytyy niin kesään kuin talveen sopivissa väreissä. Mallin hän keksi itse yrityksen ja erehdyksen kautta.
– Minulle on sanottu, että muut tekee mitä osaa, Sakke tekee mitä haluaa, Nurmi nauraa.
Haasteita hän haluaakin itselleen aiheuttaa.
– Yhtäkkiä kun saan idean, lähden kokeilemaan osaanko. Kaikennäköistä pystyy tekemään, kun vain ryhtyy. Ja jos lopputulos ei miellytä, tuhoan sen.
Tekniikoitakin hän keksii itse. Pöllöaiheinen seinävaate syntyi, kun hän ryhtyi pujottelemaan lankaa liukuesteverkkoon.
Parhaillaan työn alla on lankataulu, jonka mallina on Nurmen lehdestä bongaama Rauno Parkkilan tilhivalokuva. Se miellytti heti silmää, vaikka siinä onkin hankalia yksityiskohtia.
– Siinä on pieniä marjoja. Ne ovat jo vähän siinä ja siinä, että millaiset punaiset ympyrät mahdan saada aikaan.
Kun se valmistuu, Nurmi ryhtyy verhoilemaan. Hän on jo ostanut uuden kankaan olohuoneessa olevalle isänisän työtuolille.
Mynämäen Sepänmäessä Sauli Nurmi on asunut vuodesta 2001. Talo oli ollut pitkään asumattomana ja piha kasvoi pujoa, mutta Nurmi ihastui paikkaan heti kun sen näki.
Tonttutalo syntyi talon vierestä kaadetun kuuusen kantoon.
Sari Honkasalo
Vuosien saatossa niin talo kuin pihakin on kokenut täyden muodonmuutoksen. Viimeisimpänä hän nikkaroi talon vierestä kaadetun kuusen kantoon tonttutalon.
Sari Honkasalo