Performanssisarja Mynämäessä
Sari Honkasalo
Mynämäkeläinen Sara Moberg asettuu joulukuun alkupuolella asumaan Mynämäen keskustaan Saarekkeen näyteikkunaan, ja esittää samalla performanssisarjan "Etteks te tiedä kuka mä oon – tarina minäksi tulemisesta".
Esityksiä on 1.–8.12. päivittäin yksi aina klo 17 alkaen, kesto maksimissaan 15 minuuttia.
Kaikki sai alkunsa siitä, kun Saraa otti päähän juorut, joita oli kuullut itsestään kerrottavan, ja halusi niille jonkinlaisen vastaiskun.
– Mietin että menen vaikka mieluummin ikkunaan esille, juorutkoon siitä.
Ikkunassa asumiseen veti myös tietoisuus siitä, miten paljon Suomessa edelleen on asunnottomuutta. Korona-aikaan puolestaan sopii kokemus siitä, millaista on elää eristyksissä. Ikkunassa on näkyvissä mutta kuitenkin lasin erottamana muista.
– Yöpymisajatus tuli koronasta mutta myös kodin tärkeydestä. Se on edelleen monelle vieras ajatus, että Suomessa on paljon asunnottomia, eivätkä kaikki ole mitään vapaaehtoisesti asunnottomia puliukkoja, Sara toteaa.
Sara oli miettinyt, että pistäisikö Näyttämöikkuna-ajatuksestaan viestiä Saaren kartanon yhteisötaiteilija Pia Bartschille, mutta häntä pelotti liikaa. Sitten hän sattumalta tapasi Pian, ja asia oli helpompi sanoa kasvotusten.
Yhteistyössä idea lähti kehittymään, ja taustajoukkoihin löytyivät myös Anni Lehtonen ja Marcus Mattila. Anni tekee lavasteita, puvustusta ja toimii teknisenä tukena ja Marcus on ollut mukana teoksen suunnittelussa sekä toimii esityksissä sivurooleissa.
Performanssi ei ole Saralle vierasta, sillä hän on osallistunut muutamiin aiempiin yhteisötaiteen projekteihin, mutta yksin hän ei ole sitä aiemmin tehnyt.
Esityksessä käsitellään sitä, millainen Sara itse kokee olevansa, millaiseksi ihmiset hänet olettavat, millainen hän ei halua olla ja millaiseksi hän haluaa tulla.
– Esitys on tarina minäksi tulemisesta. Ensin pyritään irti niistä ulkopuolisten antamista ominaisuuksista, mietitään mikä on itselle tärkeää ja annetaan jokaiselle ominaisuudelle roolihahmo, Pia kuvailee esityksen kulkua.
Sarjan ensimmäisessä esityksessä kuvataan irtautumista, ja muissa esityksissä roolihahmojen kautta itsepäisyyttä, ujoutta, luovuutta, hengellisyyttä, rationaalisuutta, ristiriitaisuutta ja yksinäisyyttä.
Kun luovii sen välillä, mitä itse näkee ja mitä muut näkevät, joutuu myös pohtimaan kumpi on totuus, vai onko se jotakin siltä väliltä.
– Esitystä voi tulla katsomaan vain yhtenä iltana, mutta jos käy katsomassa kaikki, syntyy jatkuvuus hahmojen välillä, Pia toteaa.
Esityksiä katsotaan ikkunan takaa ulkoa, mutta viimeisellä kerralla Saarekkeessa on myös avoimet ovet.
Ensimmäinen esitys myös striimataan Saarekkeen Facebook-sivulle.
Sara Moberg toteaa, että yhteisötaiteen myötä hänen on ollut helpompi hengittää.
– Minun ei ole ollut helppo löytää sitä, mitä haluan tehdä. Olen aina halunnut tehdä jotakin luovaa, mutta olen ajatellut ettei se onnistu, kun olen niin paska tyyppi, en ole luottanut itseeni, Sara kertoo.
Sara myöntää ettei nuorempana edes ymmärtänyt luovuuden purkamisen tärkeyttä. Nyt hän suunnittelee taiteilijan ammattia vakavissaan.
Taiteessa hän pitää siitä, että se on hellävaraisempi tapa tuoda julki mielipiteitään kuin vaikka kirjoittaminen.
– Ja teokset, kuten Sarankin teos, voivat tarjota jonkinlaisen samaistumispinnan niille, jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa, Pia Bartsch lisää.