Seppo Sumentola
Seppo Sumentola syntyi Karjalassa, Johanneksen kunnan Karhulan kylässä elokuussa 1932. Perheeseen kuului neljä lasta, joista Seppo oli toiseksi vanhin. Sepon isä oli sotimassa vapaan Suomen puolesta ja palasi rintamalta toinen jalka vammautuneena. Kahden evakkomatkan jälkeen perhe asutettiin Liedon Ilmarisiin. Seposta toivottiin maatilalle jatkajaa, mutta hänellä itsellään oli muita haaveita.
Seppo opiskeli Turun kristillisessä opistossa ja kansankorkeakoulussa Perniössä. Opiskeluaikanaan hän osallistui puhekilpailuihin ja nautti opiskelutovereidensa luottamusta monissa yhteisöllisissä tehtävissä. Asepalveluksensa hän suoritti viestikomppaniassa Heikkilän kasarmilla.
Opintojen jälkeen Seppo toimi Maaseudun Nuorten Liiton Varsinais-Suomen piirin järjestöneuvojana ja myöhemmin toiminnanjohtajana. Rinnalle löytyi Kakskerran kunnasta kotoisin oleva vaimo Annikki ja perheeseen syntyi kaksi lasta. Alkuun nuori perhe asui Turussa, mutta Sepon työn perässä muutettiin ensin Mynämäelle, sitten Vihtiin ja lopulta Uuteenkaupunkiin, josta tuli Sepon ja Annikin rakas kotikaupunki lähes 50 vuodeksi.
Sepon elämänura media-alalla alkoi toimittajana Uutis-Valjakossa. Päätyönsä hän teki Vakka-Suomen Sanomien kirjapainonjohtajana Uudessakaupungissa v. 1966–1995.
Sepon yhteistyötaidoista oli iso apu aikana, jolloin alueen medioiden yhteistyötä viritettiin uudelle tasolle. Vuonna 1975 Laitilan Sanomat, Uudenkaupungin Sanomat ja Vakka-Suomen Sanomat perustivat yhteistyöyrityksen, Plari Oy:n, jonka tehtävänä oli painaa tuon ajan uusimmalla tekniikalla osakkaittensa julkaisemat sanomalehdet. Turun Sanomat tuli mukaan koalitioon vuonna 1989, kun se osti Uudenkaupungin Sanomat.
Seppo valittiin Plarin hallituksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Koska hänet tunnettiin taitavana, rauhallisena ja tasapuolisena, hän sai hoitaa tehtävää siitä lähtien ja jopa kolme vuotta senkin jälkeen, kun oli eläköitynyt päivätyöstään.
Sepon pitkän työuran aikana kirjapaino- ja koko media-ala kokivat suuria rakenteellisia ja teknisiä muutospaineita. Tekniikka kiinnosti Seppoa ja hän hallitsi koneet ja laitteet, mikä auttoi häntä navigoimaan kirjapainoalan mullistuksessa. Hän oli mukana valmistelutyössä, kun Vakka-Suomen Sanomat siirtyi ensimmäisten joukossa uuteen, digitaaliseen lehdenvalmistukseen 1990-luvun puolivälissä.
Eläkkeelle siirryttyään hän toimi viisi vuotta karjalaista perinnetyötä ylläpitävän Johannes-Seuran puheenjohtajana ja Johannekselainen-lehden päätoimittajana. Johannes-Seurassa Seppo teki muun muassa yhteistyötä Venäjän viranomaisten kanssa patsas- ja muistomerkkihankkeissa. Tunnustuksena kotiseututyöstään hän sai Karjalan Liiton hopeisen ansiomerkin v. 2000 ja Johannes-Seura ry:n ansiomitalin v. 2022.
Sepon elämää rikastuttivat oman paatin ja Saabin lisäksi puuhailu kodin ja lasten parissa, yhteiset kalaretket, merireissut, laskettelumatkat ja metsäretket. Hänen lähellään oli hyvä olla. Sepolta löytyi valoisa ajatus, runonpätkä, sananlasku tai aforismi joka tilanteeseen. Kaikki järjestyy, katse oli aina eteenpäin, kuten avomerilaivurille sopii.
Annikki-vaimo lähti viimeiselle matkalleen vuonna 2015, ja pian sen jälkeen Seppo muutti Uudestakaupungista Turun keskustaan, lähemmäs lastensa perheitä ja sukulaisiaan.
Viimeisinä vuosina kävelymatkat lyhenivät, mutta ajatukset kulkivat selkeinä loppuun asti: hän hoiti pädillään pankkiasiansa, seurasi maailmaa ja oli yhteydessä läheisiin ja ystäviin myös sähköpostin ja whatsapin välityksellä.
Seppo sai äkillisen ja vakavan sairauskohtauksen kotonaan ja lähti taivaan kotiin lyhyen sairaalajakson jälkeen 14.3.2025. Seppoa arvostettiin huomaavaisena, ystävällisenä, avuliaana, taitavana, mutta vaatimattomana miehenä. Hän oli läsnä oleva ja huolehtiva isä, vaari ja lopulta myös isovaari. Hän eli hyvän ja pitkän elämän ja kiitollisuus huokui hänestä aivan viimeisiin hetkiin asti.
Jaana Majatie ja Juha Sumentola, Sepon tytär ja poika