An­ne­li Per­kiö

My­nä­mä­en Lau­rin mark­ki­noil­la pal­kit­tiin lau­an­tai­na kun­ni­a­kir­jal­la Vuo­den 2024 Lau­ri eli en­ti­nen tai ny­kyi­nen my­nä­mä­ke­läi­nen, joka on nä­ky­väs­ti ja pit­kä­ai­kai­sel­la toi­min­nal­la an­si­ok­kaas­ti toi­mi­nut my­nä­mä­ke­läi­sen kult­tuu­rin, ko­ti­seu­tu­työn tai mat­kai­lun edis­tä­mi­sek­si. Kuka ta­han­sa voi teh­dä oman eh­do­tuk­sen Lau­rik­si.

Tä­män vuo­den Lau­ri, Päi­vi Pun­ta, täyt­tää täs­mäl­li­ses­ti mää­ri­tel­män kaik­ki edel­ly­tyk­set to­te­si va­lin­nan teh­neen My­nä­mä­en si­vis­tys­lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja An­na-Lii­sa Hyrs­ky-Heik­ki­lä, joka luki pit­kän se­los­tuk­sen pal­kit­ta­van an­si­ois­ta.

– Eh­dot­ta­ja­ta­hon lop­pu­ka­neet­ti oli: Näin laa­ja-alais­ta, pit­kä­ai­kais­ta ja ak­tii­vis­ta va­paa­eh­tois­toi­mi­jaa pai­kal­li­sen ko­ti­seu­tu- ja yh­dis­tys­työn ken­täl­tä em­me tun­ne tois­ta. Päi­vi on ih­mi­se­nä sy­dä­mel­li­nen, ys­tä­väl­li­nen ja hel­pos­ti lä­hes­tyt­tä­vä.

Eh­do­tuk­sen oli teh­nyt Mie­tois­ten ko­ti­seu­tu­yh­dis­tys, jon­ka pu­heen­joh­ta­ja­na Päi­vi Pun­ta oli vii­mei­set kym­me­nen vuot­ta, ja sitä en­nen myös yh­dis­tyk­sen sih­tee­ri­nä.

– Kyl­lä tuos­ta tip­pa nou­si sil­mään, olin niin lii­kut­tu­nut, et­tä ja­lat tä­ri­si­vät, kun me­nin la­val­le, Pun­ta to­te­si pal­kit­se­mis­se­re­mo­ni­an jäl­keen.

– Olin yl­lät­ty­nyt, et­tä mitä kaik­kea he ovat kek­si­neet tuon­ne pe­rus­te­lui­hin. Se oli ai­ka­moi­nen lu­et­te­lo.

Vä­hän hän on nyt pyr­ki­nyt vä­hen­tä­mään luot­ta­mus­toi­mi­aan.

– Ko­ti­seu­tu­yh­dis­tyk­sen pu­heen­joh­ta­juu­des­ta luo­pu­mi­nen vä­hen­tää nii­tä jo ai­ka pal­jon, mut­ta Ta­vas­ti­lan ko­ti­seu­tu­mu­se­on toi­min­nas­sa olen vie­lä, jos vaik­ka pyy­de­tään val­vo­jak­si. Eli ihan ko­ko­naan en ole sa­no­nut, et­tä ei kii­tos, hän nau­rah­taa.

Myös toi­ses­ta pal­jon työl­lis­tä­nees­tä luot­ta­mus­toi­mes­taan py­hiin­va­el­lu­syh­dis­tyk­ses­sä hän on nyt luo­pu­nut.

– Sii­nä piti ai­na käy­dä tar­kis­ta­mas­sa rei­tit en­nen va­el­lus­ta, ja pit­kis­sä va­el­luk­sis­sa piti va­ra­ta muun mu­as­sa ma­joi­tus­ta ja ruo­kai­lua. Tie­tys­ti ai­na olen kul­ke­nut va­el­luk­sil­la myös mu­ka­na, Pun­ta ker­too.

Tar­moa Päi­vi Pun­tal­la on ai­na riit­tä­nyt lu­kui­siin toi­miin­sa. Hän ar­ve­lee, et­tä syy­nä on yk­sin­ker­tai­ses­ti, et­tä hän on ha­lun­nut teh­dä näi­tä töi­tä.

– Ko­ti­seu­tu­työ on ol­lut sy­dän­tä­ni lä­hel­lä. Ja vaik­ka kun­ta­po­li­tiik­ka oli jos­kus ras­kas­ta, niin se oli myös mie­le­käs­tä. Sii­nä saa vai­kut­taa nii­hin asi­oi­hin, mis­tä tyk­kää ja ke­hit­tää nii­tä. Saim­me esi­mer­kik­si nuo­ri­so­ti­lan Mie­toi­siin, mikä oli tär­ke­ää, hän mai­nit­see.

Päi­vi Pun­ta toi­mi ai­ka­naan en­sin Mie­tois­ten kun­nan luot­ta­mus­teh­tä­vis­sä, kun­nan kult­tuu­ri-nuo­ri­so-lii­kun­ta­lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja­na sekä Mie­tois­ten kun­nan­val­tuus­ton jä­se­ne­nä. Kun­ta­lii­tok­sen jäl­keen Pun­ta on ol­lut sekä My­nä­mä­en kun­nan­val­tuus­ton et­tä kun­nan­hal­li­tuk­sen jä­sen ja kas­va­tus- ja si­vis­tys­lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja­na.

Har­ras­tuk­set ovat osal­taan tu­ke­neet pai­kal­lis­ta ko­ti­seu­tu­työ­tä. Nuo­res­ta as­ti ak­tii­vi­nen kan­san­tans­sin har­ras­ta­ja on toi­mi­nut myös oh­jaa­ja­na Mie­tois­ten nuo­ri­so­seu­ras­sa yli 30 vuo­den ajan.

Päi­vi Pun­ta on ol­lut pe­rus­ta­mas­sa myös Li­ons Club Mie­tois­ten Ul­ri­co­ja vuon­na 2006, jol­loin oli jo mah­dol­lis­ta pe­rus­taa naisk­lu­bi. Pun­tas­ta tuli klu­bin en­sim­mäi­nen sih­tee­ri, ja hä­net ni­mi­tet­tiin myös sen jär­jes­tyk­ses­sä toi­sek­si pre­si­den­tik­si.

– Hy­vän­te­ke­väi­syys­toi­min­ta on tär­keä osa Ul­ri­co­jen työ­tä. Ke­rä­tyt va­rat lah­joi­te­taan ai­na tiet­tyyn toi­min­taan. Meil­lä on Sri Lan­kas­sa myös kum­mi­lap­si, jon­ka kou­lu­tus­ta me tu­em­me.

Ul­ri­co­jen toi­min­nas­sa Päi­vi Pun­ta edel­leen jat­kaa. Sa­moin hän on edel­leen mu­ka­na myös Mie­tois­ten maa­mies­seu­ran toi­min­nas­sa.

– Olin siel­lä­kin aluk­si sih­tee­ri­nä. Maa­mies­seu­ran­ta­lol­la oli sil­loin vä­hän haas­ta­va ti­lan­ne, kun läm­mi­tys­sys­tee­mi ei toi­mi­nut. Teim­me hank­keen, jol­la läm­pö­jär­jes­tel­mä uu­sit­tiin. Sen jäl­keen on ol­lut myös vä­hän pie­nem­piä hank­kei­ta: on kun­nos­tet­tu jul­ki­si­vua ja han­kit­tu pöy­tiä ja tuo­le­ja, hän ker­too.

Päi­vi Pun­ta on ol­lut maa­ta­lon emän­tä, mut­ta se­kin on taak­se­jää­nyt­tä elä­mää, sil­lä ti­lal­la on nyt teh­ty su­ku­pol­ven­vaih­dos ja hän muut­ti mie­hen­sä kans­sa puo­li­tois­ta vuot­ta sit­ten pie­nem­pään ta­loon. Työ­e­lä­mää hän ei ole vie­lä lo­pet­ta­nut.

– Mi­nul­la on ol­lut kym­me­nen vuot­ta myös oma kir­jan­pi­to­y­ri­tys. Toi­mis­to on Tu­rus­sa.