Vesa Pent­ti­lä

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien 70-vuo­tis­juh­la­vuo­si on nyt ohi. Juh­la­vuo­den kun­ni­ak­si leh­ti jul­kai­si ke­vääs­tä syk­syyn saak­ka jat­ku­neen Va­kan vai­hei­ta -jut­tu­sar­jan, jo­hon poi­mit­tiin leh­den his­to­ri­aan liit­ty­nei­tä ta­pah­tu­mia vuo­si­kym­men­ten var­rel­ta. Sar­jas­sa jul­kais­tut ju­tut on nyt ke­rät­ty koos­teek­si net­ti­leh­teen.

Idea uudesta lehdestä sai vauhtia Mynämäen valtuustosta

Kun Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien pe­rus­ta­mis­ta ryh­dyt­tiin poh­ti­maan 1940-lu­vun lop­pu­puo­lis­kol­la, alu­een kun­nat kes­kit­ti­vät il­moi­tuk­sen­sa joko Kun­nal­li­set Tie­dot -leh­teen tai Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­miin. Va­kan ny­kyi­sis­tä jä­sen­kun­nis­ta ai­no­as­taan Mas­ku ei ol­lut min­kään pai­kal­lis­leh­den vah­vaa alu­et­ta.

Kun kun­nat pih­ta­si­vat leh­ti-il­moi­tus­ra­ho­jaan, vä­hi­tel­len syn­tyi aja­tus koko alu­et­ta ta­sa­puo­li­ses­ti pal­ve­le­van leh­den pe­rus­ta­mi­ses­ta.

En­sim­mäi­sen ker­ran asia tuli vi­ral­li­ses­ti esil­le tam­mi­kuus­sa 1947, kun my­nä­mä­ke­läi­nen SKDL:n kun­nan­val­tuu­tet­tu Kaar­lo Kar­hu­la teki esi­tyk­sen kun­tien yh­tei­ses­tä leh­des­tä. Asi­an val­mis­te­luun Kar­hu­la sai apua edis­tys­puo­lu­een val­tuu­te­tul­ta Le­o­nard Nur­mel­ta ja My­nä­mä­en kun­nan­sih­tee­ril­tä Paa­vo Kal­li­ol­ta.

My­nä­mä­es­tä läh­ti kir­je ylei­sen kun­nal­li­sen il­moi­tus­leh­den pe­rus­ta­mi­ses­ta Kar­ja­laan, Mie­toi­siin, Veh­maal­le, Lo­ka­lah­del­le, Tai­vas­sa­loon, Kus­ta­viin, Nou­si­ai­siin, Le­muun, As­kai­siin ja Vel­ku­al­le.

Puo­let kun­nis­ta lä­het­ti edus­ta­jan­sa en­sim­mäi­seen vi­ral­li­seen ko­kouk­seen. Pa­la­ve­rin yk­si­mie­li­nen pää­tös oli pe­rus­taa joko osa­keyh­tiö tai kun­ta­yh­ty­mä il­moi­tus­leh­den toi­mit­ta­mis­ta var­ten.

Tiet­tä­väs­ti neu­vot­te­lu­ja käy­tiin myös Kun­nal­li­sia Tie­to­ja -leh­den os­ta­mi­ses­ta, mut­ta han­ke tys­sä­si nä­ke­my­se­roon hin­nas­ta: kol­men mil­joo­nan mar­kan epä­vi­ral­li­ses­ta tar­jouk­ses­ta oli pit­kä mat­ka 12 mil­joo­nan mar­kan hin­ta­pyyn­töön.

Jo al­ku­met­reil­lä suun­ni­tel­mat uu­den leh­den pe­rus­ta­mi­ses­ta ko­ki­vat ta­kais­kun. Kun sa­no­ma­leh­ti­pa­pe­ri oli sään­nös­tel­tyä, lu­paa uu­den leh­den il­mes­ty­mi­sel­le ja pa­pe­rin os­ta­mi­sel­le piti anoa kan­san­huol­to­mi­nis­te­ri­ön elin­kei­no­toi­min­nan sään­nös­te­ly­toi­mi­kun­nal­ta. Ano­mus läh­ti syys­kuus­sa 1947, mut­ta leh­ti­toi­mi­kun­ta sai vas­ta seu­raa­van vuo­den tou­ko­kuus­sa tie­don hyl­kää­väs­tä pää­tök­ses­tä.

Vak­ka-Suo­men puu­ha­vä­ki osoit­ti kui­ten­kin sit­keyt­tä ja lait­toi uu­den lupa-ano­muk­sen heti vi­reil­le. Var­muu­den vuok­si koko toi­mi­kun­ta läh­ti kii­kut­ta­maan ha­ke­mus­ta pe­ril­le, mut­ta tä­mä­kään ei aut­ta­nut, sil­lä mi­nis­te­ri­ös­tä ei he­ru­nut pa­pe­rin os­to­lu­paa. Ti­lan­ne muut­tui vas­ta vuo­den 1949 al­ku­puo­lel­la, kun sään­nös­te­ly päät­tyi.

Pa­pe­ri­niuk­kuus ai­heut­ti vii­väs­tys­tä suun­ni­tel­tuun ai­ka­tau­luun, sil­lä uu­den leh­den piti il­mes­tyä en­sim­mäi­sen ker­ran vuo­den 1948 alus­sa ker­ran vii­kos­sa ne­li­si­vui­se­na. Kun sa­no­ma­leh­ti­pa­pe­rin han­kin­taan tuli mah­dol­li­suuk­sia, toi­mi­kun­ta ko­koon­tui taas ke­vääl­lä 1949 ja uu­dis­ti ai­em­man pää­tök­sen­sä kun­tain­lii­ton pe­rus­ta­mi­ses­ta niin, et­tä leh­ti al­kai­si il­mes­tyä vuo­den 1950 alus­sa. Var­si­nai­nen pe­rus­ta­va ko­kous pi­det­tiin elo­kuus­sa 1949 My­nä­mä­es­sä.

Lehden nimestä syntyi kiistaa

Kun­nis­sa kä­si­tel­tiin My­nä­mä­en kut­sua uu­den leh­den pe­rus­ta­vaan ko­kouk­seen ke­vääl­lä 1949. Kun ko­kous saa­tiin kool­le elo­kuus­sa, 12 kut­su­tus­ta kun­nas­ta yh­dek­sän lä­het­ti edus­ta­ji­aan My­nä­mä­en kun­nan­toi­mis­tol­le.

Al­ku­pe­räi­nen aja­tus oli pe­rus­taa leh­ti­o­sa­keyh­tiö, jos­sa kun­nat omis­tai­si­vat kaik­ki osak­keet. Kun­nat pää­tyi­vät kui­ten­kin yk­si­tuu­mai­ses­ti kun­tain­liit­to­rat­kai­suun.

Kun­tain­liit­to oli tuo­hon ai­kaan hy­vin har­vi­nai­nen hal­lin­to­muo­to. Pöy­tä­kir­ja­mer­kin­nät ovat sen ver­ran puut­teel­li­sia, et­tei niis­tä sel­viä, mik­si kun­nat täl­lai­sen pää­tök­sen te­ki­vät.

Yk­si­mie­li­syys val­lit­si myös sii­tä, et­tä leh­ti al­kai­si il­mes­tyä heti seu­raa­van vuo­den alus­sa kak­si ker­taa vii­kos­sa.

En­nen en­sim­mäi­sen leh­den ka­saa­mis­ta käy­tiin vie­lä ni­mi­kiis­taa. Kun­tien edus­ta­jain­ko­kouk­ses­sa pää­tet­tiin, et­tä leh­den ni­mek­si tu­lee Var­si­nais-Suo­mi. Ni­mieh­do­tus tuo­tiin ko­kouk­seen il­man en­nak­ko­tie­toa. Nimi he­rät­ti­kin nä­rää kun­ta­päät­tä­jien kes­kuu­des­sa.

Eten­kin Veh­maal­la ol­tiin sitä miel­tä, et­tei ni­mieh­do­tus ol­lut on­nis­tu­nut. Kun­nan­val­tuus­to esit­ti yk­si­mie­li­ses­ti, et­tä ni­meä vie­lä tar­kis­tet­tai­siin. Veh­maa­lai­set vä­läyt­ti­vät, et­tä nimi voi­si ol­la esi­mer­kik­si Kun­tien Sa­no­mat.

Kun­tain­lii­ton en­sim­mäi­nen liit­to­val­tuus­to ko­koon­tui My­nä­mä­es­sä lo­ka­kuus­sa 1949.

Pää­o­sa pää­tök­sis­tä nui­jit­tiin il­man suu­rem­pia eri­mie­li­syyk­siä. To­sin ka­lan­ti­lai­set esit­ti­vät ko­ti­pai­kak­si Veh­maa­ta, mut­ta eh­do­tus ei saa­nut laa­jem­paa kan­na­tus­ta.

Sen si­jaan ni­mi­ky­sy­mys kai­her­si edel­leen. Var­si­nais-Suo­mi -nimi ei ol­lut kel­vol­li­nen, kos­ka leh­des­tä ei kaa­vail­tu maa­kun­nal­lis­ta, vaan alu­eel­lis­ta tie­do­tus­vä­li­net­tä.

Ka­lan­ti­lai­sil­la oli taas asi­aa: he eh­dot­ti­vat, et­tä leh­den nimi oli­si Vak­ka-Suo­mi. Kun­tien Sa­no­mat -nimi tuli kui­ten­kin va­li­tuk­si ää­nin 8–5.

Ni­mi­vään­tö ei kui­ten­kaan vie­lä ol­lut ohi. Edus­ta­jain­ko­kous ei enää mar­ras­kuus­sa puut­tu­nut ni­mi­va­lin­taan, mut­ta it­se­näi­syys­päi­vä­nä ko­koon­tu­nut liit­to­hal­li­tus to­te­si, et­tä asi­an­tun­ti­joi­den lau­sun­non mu­kaan Kun­tien Sa­no­mat oli leh­den ni­mek­si lii­an epä­käy­tän­nöl­li­nen.

Liit­to­hal­li­tuk­sel­la oli har­kin­ta­val­taa ni­mi­rat­kai­sus­sa ja sitä se myös käyt­ti. Hal­li­tuk­sen jä­se­net oli­vat sa­maa miel­tä sii­tä, et­tä pa­ras nimi oli­si Vak­ka-Suo­men Sa­no­mat. Vi­su­aa­li­ses­ti kaa­vail­tiin, et­tä leh­teen tu­li­si ni­men al­le mai­nin­ta: My­nä­mä­en, Veh­maan, Ka­lan­nin, Tai­vas­sa­lon, Lo­ka­lah­den, Mie­tois­ten, Kar­ja­lan, As­kais­ten ja Vel­ku­an kun­tien uu­tis- ja il­moi­tus­leh­ti.

Va­li­tus­sa ni­mes­sä ta­val­laan yh­dis­tyi­vät ni­mieh­do­tuk­set Vak­ka-Suo­mi ja Kun­tien Sa­no­mat.

Avuton ja viaton syntymähetki

Kun kun­nis­sa saa­tiin lop­pu­vuo­des­ta 1949 ai­kaan pää­tök­siä Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien pe­rus­ta­mi­ses­ta, al­koi lop­pu­hi­on­ta. Leh­den ylim­mäk­si päät­tä­jä­ta­hok­si tuli liit­to­val­tuus­to, jo­hon kun­nat sai­vat yh­den jä­se­nen jo­kais­ta al­ka­vaa 2000 asu­kas­ta koh­ti. Liit­to­hal­li­tus päät­ti kui­ten­kin käy­tän­nön asi­ois­ta.

Liit­to­hal­li­tus va­lit­si pää­toi­mit­ta­jak­si My­nä­mä­en val­tuus­toa joh­ta­neen ja edis­tys­puo­lu­een kan­sa­ne­dus­ta­ja­na toi­mi­neen Toi­vo Tyr­nin. Hä­nen ase­man­sa oli kui­ten­kin niin muo­dol­li­nen, et­tei so­pi­muk­sia laa­dit­tu ei­kä palk­kaa mak­set­tu. Jul­ki­ses­ti ha­kuun lai­tet­tiin vain toi­mi­tus­sih­tee­rin paik­ka. Kii­rei­ses­sä pro­ses­sis­sa teh­tä­vään va­li­koi­tui tur­ku­lai­nen maa­ta­lous­tek­nik­ko Sel­mi Ri­ka­lai­nen, jos­ta tuli uu­den leh­den en­sim­mäi­nen vas­taa­va toi­mit­ta­ja.

Ri­ka­lai­sel­le ei jää­nyt ko­vin­kaan pal­jon ai­kaa pe­reh­tyä leh­den te­ke­mi­seen, sil­lä Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien en­sim­mäi­nen nu­me­ro il­mes­tyi 12.1.1950.

– Täl­lai­nen me sit­ten olem­me kai­kes­sa avut­to­muu­des­sam­me ja vi­at­to­muu­des­sam­me syn­ty­mäm­me het­kel­lä, Ri­ka­lai­nen kir­joit­ti en­sim­mäi­ses­sä leh­des­sä.

Leh­ti an­toi heti kät­te­lys­sä kun­nil­le lu­pauk­sen, joka pi­tää yhä 70 vuot­ta myö­hem­min:

– Oli­si­kin hä­peä Vak­ka-Suo­men Sa­no­mil­le, jos sen syn­nyt­tä­jät – yh­dek­sän Vak­ka-Suo­men, eh­kä koko maam­me vau­rain­ta kun­taa – jou­tui­si­vat ta­lut­ta­maan ja elät­tä­mään tie­doi­tus­vä­li­net­tään.

Vaik­kei leh­del­lä ol­lut edes näy­te­nu­me­roa, asi­a­mie­het ke­rä­si­vät sel­lai­sen ti­laa­ja­mää­rän, et­tei sii­hen osat­tu va­rau­tua. Kävi niin, et­tä yli 1000 ti­laa­jaa sai en­sim­mäi­sen leh­ten­sä myö­häs­sä.

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mis­ta tuli no­pe­as­ti maa­seu­tu­a­lu­een tär­kein tie­don­vä­lit­tä­jä, kun iso osa Kun­nal­lis­ten Tie­to­jen ti­laa­jis­ta vaih­toi uu­teen leh­teen. Lä­hes kai­kis­sa jä­sen­kun­nis­ta Va­kas­ta tuli heti vi­ral­li­nen il­moi­tus­leh­ti. Vain Ka­lan­nis­sa säi­lyi myös toi­nen il­moi­tus­leh­ti.

Liit­to­hal­li­tus jou­tui pa­neu­tu­maan myös käy­tän­nön leh­ti­työ­hön eten­kin il­moi­tu­sa­si­ois­sa. Oh­je kuu­lui: on eri­koi­ses­ti huo­leh­dit­ta­va sii­tä, et­tei il­moi­tus tule lii­an isok­si. Li­säk­si piti tark­kail­la, et­tei sa­maa il­moi­tus­ta jul­kais­ta tois­ta ker­taa ja et­tei sii­tä ai­na­kaan pe­ri­tä mak­sua.

Huol­ta ai­heut­ti myös leh­den ul­ko­a­su, jos­ta tuli lu­ki­joil­ta kri­tiik­kiä. Pai­no­jäl­ki oli kun­nos­sa, mut­ta si­säl­lön aset­te­lu ei ti­laa­jia tyy­dyt­tä­nyt. Liit­to­hal­li­tus ko­men­si Ri­ka­lais­ta ot­ta­maan op­pia Kun­nal­li­sis­ta Tie­dois­ta, jos­sa kun­kin kun­nan uu­ti­set lai­tet­tiin omiin osas­toi­hin. Moit­tei­ta tuli myös sii­tä, et­tä uu­ti­nen saat­toi ol­la kah­teen ker­taan jopa sa­mas­sa leh­des­sä.

Asiamiehet isossa roolissa

Asi­a­mie­hil­lä oli mer­kit­tä­vä ase­ma Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien al­ku­tai­pa­leel­la. Tä­män tie­si myös leh­den hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja Le­o­nard Nur­mi.

– Kes­ku­sa­si­a­mie­his­tä suu­rel­ta osal­ta riip­puu, mi­ten täy­del­li­nen kun­kin kun­nan osal­ta leh­ti on ja min­kä kan­na­tuk­sen se kus­sa­kin kun­nas­sa osak­sen­sa saa, Nur­mi to­te­si hal­li­tuk­sen ja asi­a­mies­ten yh­teis­ko­kouk­ses­sa.

Kun toi­mi­tus­sih­tee­ri ko­ko­si leh­teä Tu­rus­sa, asi­a­mie­hil­lä oli kiin­tein ja laa­jin kon­tak­ti lu­ki­joi­hin ja il­moit­ta­jiin. Asi­a­mie­hil­lä oli tie­tyn­lai­nen vel­vol­li­suus val­voa, et­tei leh­des­tä jää uu­ti­sia pois. Hy­vin tär­ke­ää oli muun mu­as­sa kir­kol­lis­ten uu­tis­ten saa­mi­nen leh­teen.

Va­kan alu­eel­le syn­tyi laa­ja asi­a­mies­ten ver­kos­to, joka toi­mi il­moi­tus­hank­ki­joi­na sekä ti­laus- ja il­moi­tus­mak­su­jen pe­ri­jöi­nä. Asi­a­mie­het tie­si­vät ar­von­sa, jo­ten roh­kais­tui­vat pyy­tä­mään työs­tää li­sä­kor­vaus­ta. To­sin toi­ve oli mal­til­li­nen, el­lei pe­rä­ti vaa­ti­ma­ton: 2000 mar­kan vuo­si­palk­kio ja mat­ka­ku­lu­ja. Li­säk­si kaik­ki sai­vat leh­den il­mai­sek­si.

Asi­a­mie­hiä kan­nus­tet­tiin myös uu­tis­ten kir­joit­ta­mi­seen kol­men mar­kan sent­ti­hin­nal­la. Suu­rem­pi mer­ki­tys oli pro­vi­si­oil­la, joi­hin liit­tyi myös han­ka­luuk­sia. Il­moi­tus­ten ja ti­laus­ten kans­sa saat­toi käy­dä niin, et­tä asi­a­mies mak­soi it­se etu­mak­sun, mut­ta pe­rin­tä ei on­nis­tu­nut­kaan. Näin pro­vi­sio jäi ko­ko­naan saa­mat­ta.

Leh­den ke­hi­tys ei en­sim­mäi­sen vuo­den ai­ka­na tyy­dyt­tä­nyt kun­nis­sa. Jo syk­syl­lä 1950 My­nä­mä­es­sä pi­det­tiin joh­ta­vien kun­nal­lis­mies­ten ko­kous, jos­sa poh­dit­tiin Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien hy­viä ja huo­no­ja puo­lia.

Kri­tiik­kiä tuli muun mu­as­sa lii­an laa­jas­ta le­vik­ki­a­lu­ees­ta, il­moi­tus­han­kin­nan lai­meu­des­ta, il­moi­tus­hin­nois­ta, il­moi­tus­ten suu­ren­ta­mi­ses­ta ja jopa ha­lus­ta so­si­a­li­soi­da leh­ti­a­laa. Li­säk­si liit­to­hal­li­tus­ta vaa­dit­tiin ryh­ty­mään toi­miin, jot­ta leh­ti saa­tai­siin si­säl­tö­rik­kaam­mak­si ja moit­teet­to­mak­si.

Liit­to­hal­li­tus­kaan ei ol­lut tyy­ty­väi­nen leh­den si­säl­töön ei­kä ta­lou­den hoi­toon, vaan an­toi toi­mi­tus­sih­tee­ril­le oh­jei­ta ja lo­pul­ta myös huo­mauk­sia, kun ti­lan­ne ei näyt­tä­nyt ko­he­ne­mi­sen merk­ke­jä. Kun ti­lauk­sia ei ker­ty­nyt odo­te­tul­la ja kun tu­lo­ja ei muu­ten­kaan ker­ty­nyt tar­peek­si, liit­to­hal­li­tus päät­ti jo elo­kuus­sa 1950 ko­rot­taa seu­raa­van vuo­den ti­laus­hin­taa.

En­sim­mäi­sen vuo­den ti­lin­pää­tös jäi mii­nuk­sel­le pit­käl­ti sik­si, et­tä il­moi­tus­ten jul­kai­se­mi­ses­sa oli epä­sel­vyyk­siä. Li­säk­si il­moi­tus- ja ti­laus­hin­nat oli­vat al­hai­sia, mut­ta kus­tan­nuk­set oli­vat koko ajan nous­seet.

Va­kan en­sim­mäi­sen toi­min­ta­vuo­den ai­ka­na leh­den le­vik­ki oli noin 2500 kap­pa­let­ta.

Toimi­tus­sih­teeri sai potkut

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien en­sim­mäi­sen toi­mi­tus­sih­tee­rin Sel­mi Ri­ka­lai­sen pes­ti uu­den leh­den pal­ve­luk­ses­sa jäi vuo­den mit­tai­sek­si. Leh­den omis­ta­jien an­ka­ra kri­tiik­ki joh­ti pot­kui­hin.

– Kos­ka kun­tien ta­hol­ta ei ol­tu tyy­ty­väi­nen leh­den toi­mi­tuk­seen, leh­den me­nes­ty­mi­sen ta­kia ylei­sön pai­nos­tuk­ses­ta on ir­ti­sa­no­mi­nen vält­tä­mä­tön­tä, liit­to­hal­li­tus pe­rus­te­li pää­tös­tään.

Uu­dek­si toi­mi­tus­sih­tee­rik­si va­lit­tiin toi­mit­ta­ja Mat­ti Kan­to­la Ran­nik­ko­seu­tu-leh­des­tä. Tu­lok­kaan työ­o­lot ko­he­ni­vat, kun toi­mi­tuk­seen os­tet­tiin pu­he­lin ja mat­ka­kir­joi­tus­ko­ne. Li­säk­si Kan­to­la sai ko­tiin­sa vuok­ra­pu­he­li­men, jot­ta hän pys­tyi ot­ta­maan il­moi­tuk­sia vas­taan myös toi­mis­to­a­jan jäl­keen.

Myös työ­voi­maa li­sät­tiin, kun kont­to­ri­a­pu­lai­sek­si pal­kat­tiin en­sin Rai­li Sal­mi­nen ja hä­nen jäl­keen­sä Syl­vi Hoik­ka­la.

Vak­ka il­mes­tyi aluk­si tors­tai­sin, mut­ta jo syys­kuus­sa 1951 ja­ko­päi­väk­si muut­tui per­jan­tai. Syy oli se, et­tei kil­pai­le­va leh­ti Kun­nal­li­set Tie­dot pys­ty­nyt enää käyt­tä­mään hyö­dyk­seen Va­kan tors­tai­leh­den uu­ti­sai­neis­toa.

Ta­lous­vai­keu­det jat­kui­vat. Eten­kin 1,4 mil­joo­nan mar­kan pai­na­tus­ku­lut joh­ti­vat sii­hen, et­tä vuo­si­tap­pi­o­ta ker­tyi yli 0,5 mil­joo­naa mark­kaa. Täs­tä syys­tä liit­to­hal­li­tus al­koi et­siä omaa pai­no­paik­kaa.

Vuon­na 1952 al­ka­neen uu­den val­tuus­to­kau­den tär­keim­mät teh­tä­vät oli­vat ta­lou­den ta­sa­pai­no­tus ja sääs­tö eten­kin pai­na­tuk­ses­sa. Oman pai­non han­kin­taan tuli mah­dol­li­suus, kun Asu Ka­ler­vo oli val­mis luo­pu­maan yri­tyk­ses­tään. Kau­pat syn­tyi­vät, kun hin­ta pys­tyt­tiin tin­ki­mään 1,4 mil­joo­nas­ta mar­kas­ta 1,3 mil­joo­naan.

Pai­no pää­tet­tiin pi­tää Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa.

Kau­pas­sa kun­tain­lii­ton omis­tuk­seen siir­tyi­vät pai­no­ko­nei­den li­säk­si muun mu­as­sa kä­si­rat­taat ja sei­nä­kel­lo. Mu­ka­na tuli myös kol­me pu­he­li­no­sa­ket­ta, mut­ta nii­den osa­ke­kir­jat oli­vat ka­don­neet.

Ka­ler­vo kuo­li vain pari viik­koa kaup­pa­kir­jan al­le­kir­joi­tuk­sen jäl­keen. Sa­mal­la al­koi kak­si­si­vui­sek­si kuih­tu­neen Kun­nal­lis­ten Tie­to­jen läh­tö­las­ken­ta. Kun kil­pai­li­jan toi­min­ta päät­tyi, Va­kan il­mes­ty­mis­päi­väk­si vaih­tui taas tors­taik­si.

Kir­ja­pai­no toi­mi al­keel­li­sis­sa vuok­ra­ti­lois­sa Uu­den­kau­pun­gin Se­pän­ka­dul­la van­has­sa puu­ta­los­sa. Lau­ta­lat­tia tä­ri­si, kun pai­no­ko­ne oli käyn­nis­sä.

Tal­vi­aa­mui­sin ra­ken­nus oli en­nen töi­den aloit­ta­mis­ta läm­mi­tet­tä­vä pie­nel­lä ka­mii­nal­la. Työ oli sen ver­ran hi­das­ta, et­tä pa­him­mil­laan leh­den val­mis­tu­mi­nen saat­toi ve­nyä aa­mu­kol­meen saak­ka.

Puu­pyö­räi­sil­lä kä­si­kär­ryil­lä leh­det kus­kat­tiin pos­tiin ja siel­tä ju­nal­le. Toi­si­naan oli hop­pu, sil­lä aa­mu­ju­na läh­ti liik­keel­le jo vii­del­tä.

Lehti muuttui kaksi­päi­väi­seksi

Al­ku­vai­keuk­sien jäl­keen Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien le­vik­ki läh­ti nou­suun kol­man­te­na toi­min­ta­vuo­te­na eten­kin sen jäl­keen, kun Kun­nal­lis­ten Tie­to­jen il­mes­ty­mi­nen lop­pui. Kun myös il­moi­tus­tu­lot harp­pa­si­vat hui­mas­ti, nel­jäs vuo­si tuot­ti kun­tain­lii­tol­le jo voit­toa run­saat 600 000 mark­kaa.

Va­kan le­vik­ki oli noin 4500 kap­pa­let­ta 1950-lu­vun alus­sa, mut­ta vuo­si­kym­me­nen puo­li­vä­lin paik­keil­la le­vi­kik­si kir­jat­tiin jo noin 7000 kap­pa­let­ta. Nou­su­kii­to kui­ten­kin tys­sä­si, kun voi­mia tär­vään­tyi jat­ku­vaan toi­mi­ti­la­vaih­to­eh­to­jen et­si­mi­seen ei­kä pai­no­ka­pa­si­teet­ti an­ta­nut mah­dol­li­suuk­sia leh­den ke­hit­tä­mi­seen. Myös­kään toi­mi­tuk­sen vah­vuut­ta ei li­sät­ty.

Nor­maa­lis­ti ne­li­si­vui­nen leh­ti al­koi käy­dä ah­taak­si, jo­ten pian vi­ri­si kes­kus­te­lua al­ku­pe­räi­sen aja­tuk­sen mu­kai­ses­ta kak­si­päi­väi­ses­tä leh­des­tä. Pie­nen tuu­mai­lun jäl­keen leh­den val­tuus­to päät­ti ää­nin 8–3 siir­ty­mi­ses­tä kak­si­päi­väi­syy­teen vuo­den 1955 alus­sa.

Uu­den ai­ka­tau­lun mu­kaan leh­ti al­koi il­mes­tyä kes­ki­viik­koi­sin ja lau­an­tai­sin.

Vaik­ka si­vu­mää­rä tup­laan­tui, ai­neis­to­pu­las­ta ei ol­lut huol­ta: kah­teen leh­teen riit­ti tun­kua yh­tä pal­jon kuin ai­em­min yh­teen leh­teen.

Le­mun kun­ta ei läh­te­nyt heti alus­sa mu­kaan Va­kan toi­min­taan, mut­ta jo elo­kuus­sa 1951 Lemu hy­väk­syt­tiin kun­tain­lii­ton jä­se­nek­si.

Kun­nis­sa oli myös toi­sen­lai­sia aja­tuk­sia.

Leh­teen tyy­ty­mät­tö­mät ka­lan­ti­lai­set anoi­vat val­tuus­ton pää­tök­sel­lä eroa kun­tain­lii­tos­ta vuo­den 1952 alus­ta al­ka­en. Asia kui­ten­kin pit­kit­tyi ja kun Ka­lan­tia uh­ka­si kor­vaus­vaa­ti­mus en­sim­mäis­ten tap­pi­ol­lis­ten vuo­sien vel­ko­jen vuok­si, kun­ta päät­ti vuon­na 1955 pe­rua ero­ha­ke­muk­sen­sa.

Nou­si­ai­sis­sa suh­tau­dut­tiin leh­den pe­rus­ta­mi­seen myön­tei­ses­ti, mut­ta sil­ti val­tuus­to päät­ti ol­la aluk­si liit­ty­mät­tä kun­tain­liit­toon. Vuon­na 1954 Nou­si­ai­nen liit­tyi Va­kan jä­se­nek­si, mut­ta kun­ta ei kui­ten­kaan luo­pu­nut ai­em­mis­ta il­moi­tus­leh­dis­tään.

Ly­hyt me­riyh­teys si­toi Kus­ta­via tiu­kas­ti Uu­teen­kau­pun­kiin. Tämä mer­kit­si sa­mal­la sitä, et­tä Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mien ase­ma oli Kus­ta­vis­sa vah­va. Vä­hi­tel­len Kus­ta­vis­sa kyp­syi aja­tus Va­kan jä­se­nyy­des­tä, mut­ta vie­lä vuon­na 1954 val­tuus­to torp­pa­si liit­ty­mi­sen, to­sin tä­pä­räs­ti ää­nin 8–7.

Va­kan liit­to­hal­li­tus jat­koi leh­den mark­ki­noin­tia Kus­ta­viin.

Lo­pul­ta vuon­na 1955 työ tuot­ti tu­los­ta, kun val­tuus­to päät­ti ää­nin 9–4 Kus­ta­vin liit­ty­mi­ses­tä kun­tain­liit­toon.

Epäi­ly­jä he­rät­ti kui­ten­kin se, et­tä joi­den päät­tä­jien mu­kaan kus­ta­vi­lais­ten oli­si ti­lat­ta­va kak­si leh­teä, kos­ka Vak­kaa pi­det­tiin vain il­moi­tus­leh­te­nä, mut­ta Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mis­ta löy­tyi­vät myös tär­keim­mät uu­ti­set.

Toimipaikasta valin­ta­vai­keutta

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien kun­tain­lii­ton ko­ti­paik­ka oli My­nä­mä­ki, mut­ta toi­mi­paik­ka oli aluk­si Tur­ku. Ti­lan­ne muut­tui, kun leh­ti os­ti kir­ja­pai­non Uu­des­ta­kau­pun­gis­ta. Jo ai­em­min Tu­run toi­mi­tus­ta oli pi­det­ty lii­an kau­kai­se­na.

Leh­ti luo­pui Tu­run ti­lois­ta ke­vät­tal­vel­la 1953, jol­loin ryh­dyt­tiin ha­ke­maan Uu­des­ta­kau­pun­gis­ta vuok­ra­ti­lo­ja toi­mi­tus­ta ja kont­to­ria var­ten.

Toi­mi­tus mah­tui sa­maan ta­loon kir­ja­pai­non kans­sa, mut­ta kont­to­ril­le ei ti­laa riit­tä­nyt. Pi­kai­ses­ti kont­to­ril­le saa­tiin vuok­rat­tua ti­laa Elin Ja­la­val­ta Se­pän­ka­dul­ta pai­no­ta­loa vas­ta­pää­tä.

Vaik­ka vuok­rat oli­vat koh­tuul­li­sia, niin ku­lu­ja kui­ten­kin ker­tyi mel­koi­ses­ti ei­kä toi­min­ta kah­des­sa pai­kas­sa ol­lut ihan­teel­li­sin rat­kai­su.

Aja­tus­ta oman kiin­teis­tön han­kin­nas­ta pön­kit­ti se, et­tä kun­tain­liit­toa ve­rot­ti­vat sekä ko­ti­paik­ka My­nä­mä­ki et­tä toi­mi­paik­ka Uu­si­kau­pun­ki.

Kiin­teis­tö­han­kin­ta pol­kais­tiin liik­keel­le lop­pu­vuo­des­ta 1953.

Sen jäl­keen al­koi mut­ki­kas mat­ka, jon­ka var­rel­la vaih­to­eh­toi­sis­ta toi­mi­pai­kois­ta ei ol­lut pu­laa.

En­sim­mäi­nen koh­de oli Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa Se­pän­ka­dun ja Yli­sen­ka­dun kul­ma­tont­ti, mut­ta ei eden­nyt. Tämä he­rät­ti kui­ten­kin my­nä­mä­ke­läi­set. My­nä­mä­en val­tuus­to oli val­mis lah­joit­ta­maan ton­tin Va­kal­le ja sa­maa poh­dit­tiin epä­vi­ral­li­ses­ti myös Mie­tois­ten val­tuus­tos­sa.

Liit­to­val­tuus­to torp­pa­si vie­lä mar­ras­kuus­sa 1954 Se­pän­ka­dun kul­ma­ton­tin os­ton. Kun My­nä­mä­en ja Mie­tois­ten tar­jouk­set tont­ti­lah­joi­tuk­sis­ta ei­vät eden­neet, esil­le nou­si myös Veh­maa, jos­sa pai­kal­li­nen Sääs­tö­pank­ki tar­jo­si os­tet­ta­vak­si Vink­ki­län lii­ke­ta­lo­aan.

Aja­tus ai­na­kin pai­non säi­lyt­tä­mi­ses­tä kau­pun­gis­sa sai tu­kea, kos­ka epäi­lys­ten mu­kaan maa­seu­dul­la kir­ja­pai­non työt oli­si­vat vä­hen­ty­neet.

Vuon­na 1955 uu­dek­si toi­mi­ti­la­vaih­to­eh­dok­si nou­si kel­lo­sep­pä Il­ma­ri Jo­ki­nie­men omis­ta­ma kiin­teis­tö Rau­han­ka­dul­la Uu­den­kau­pun­gin lin­ja-au­to­a­se­maa vas­ta­pää­tä.

My­nä­mä­ke­läi­set vas­tus­ti­vat edel­leen kau­pun­ki­kiin­teis­tön han­kin­taa.

Seu­raa­vak­si tyr­kyl­le tuli My­nä­mä­en Sääs­tö­pan­kin ki­vi­ta­lo Ni­hat­tu­las­sa. Sen jäl­keen My­nä­mä­en kun­ta teki uu­den tar­jouk­sen: kun­tain­liit­to sai­si lah­joi­tuk­se­na kak­si mil­joo­naa mark­kaa, jos se siir­täi­si kir­ja­pai­non My­nä­mä­keen ja os­tai­si pan­kin kiin­teis­tön.

My­nä­mä­en toi­nen esi­tys oli puo­len heh­taa­rin suu­rui­sen ti­lan ja mil­joo­nan mar­kan lah­joi­tus.

Liit­to­val­tuus­tos­sa kiin­teis­tön han­kin­ta Uu­des­ta­kau­pun­gis­ta voit­ti My­nä­mä­ki-vaih­to­eh­don ää­nin 11–9, mut­ta sil­ti hal­li­tus jat­koi vie­lä poh­din­taa ja pyy­si Veh­maan Sääs­tö­pan­kil­ta tar­jous­ta. Ti­lan­ne joh­ti sii­hen, et­tä My­nä­mä­es­sä ryh­dyt­tiin to­sis­saan miet­ti­mään uu­den leh­den pe­rus­ta­mis­ta.

Uu­si kään­ne oli se, et­tä myös Veh­maa al­koi sor­va­ta mah­dol­lis­ta lah­joi­tus­ta.

Uusikaupunki vei voiton

Mo­nen kie­mu­ran jäl­keen Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien kun­tien edus­ta­jain­ko­kous pa­la­vee­ra­si vii­mein mar­ras­kuus­sa 1956 Veh­maal­la oman kiin­teis­tön han­kin­nas­ta.

Tun­nel­mat oli­vat sen ver­ran eri­pu­rai­set, et­tä jo ko­kouk­sen pu­heen­joh­ta­jas­ta jou­dut­tiin ää­nes­tä­mään.

Kun lop­pu­suo­ral­la oli­vat My­nä­mä­ki, Veh­maa ja Uu­si­kau­pun­ki, niin tak­ti­sis­ta syis­tä jo ää­nes­tys­jär­jes­tyk­ses­tä syn­tyi vään­töä. Ää­nes­tyk­sen jäl­keen pää­dyt­tiin sii­hen, et­tä en­sim­mäi­sel­lä kier­rok­sel­la oli­vat vas­tak­kain My­nä­mä­ki ja Veh­maa. My­nä­mä­ki meni odo­te­tul­la ta­val­la lop­pu­rat­kai­suun, jos­sa en­nak­ko­las­kel­mat pet­ti­vät. Yk­si tyh­jä ää­ni rat­kai­si sen, et­tä My­nä­mä­ki ku­kis­ti Uu­den­kau­pun­gin nu­me­roin 100–91.

Vaik­ka kiin­teis­tö pää­tet­tiin hank­kia My­nä­mä­es­tä, niin koh­de jäi vie­lä rat­kai­se­mat­ta, sil­lä My­nä­mä­en tar­jouk­seen toi­vot­tiin vie­lä ko­hen­nus­ta. Näin paik­ka­rat­kai­su jäi vie­lä pe­ri­aa­te­pää­tök­sek­si, jo­hon pa­lat­tai­siin jat­ko­ko­kouk­ses­sa.

Jou­lu­kuus­sa My­nä­mä­en val­tuus­to kä­sit­te­li Va­kan tin­ki­mää os­to­tar­jous­ta, mut­ta ai­van kun­tain­lii­ton toi­vo­mal­le ta­sol­le lah­joi­tus­ta ei nos­tet­tu. Jat­ko­pa­la­ve­ris­sa tam­mi­kuus­sa 1957 My­nä­mä­en tar­jouk­set sai­vat kri­tiik­kiä.

Kun­nan vas­taan­tu­lo ei ol­lut riit­tä­vä, vaan My­nä­mä­en eh­do­tuk­set hy­lät­tiin murs­ka­ää­nin 121–64.

Uu­si kään­ne joh­ti sii­hen, et­tä kool­le pää­tet­tiin kut­sua uu­si edus­ta­jain­ko­kous. Li­sä­maus­tet­ta sop­paan toi se, et­tä Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mat oli ha­lu­kas myy­mään kir­ja­pai­non­sa ja kiin­teis­tön­sä kun­tain­lii­tol­le.

Vuon­na 1957 leh­ti sai yhä uu­sia tar­jouk­sia, kun Tai­vas­sa­lo ja Mie­toi­nen ak­ti­voi­tui­vat. Myös My­nä­mä­ki vii­la­si vie­lä tar­jous­taan ja Uu­des­ta­kau­pun­gis­ta nou­si esil­le uu­si koh­de.

Kun edus­ta­jain­ko­kous lo­pul­ta päät­ti han­kin­nas­ta uu­del­leen, rin­ta­ma­lin­jat oli­vat muut­tu­neet niin, et­tä Jo­ki­nie­men kiin­teis­tön os­to Uu­den­kau­pun­gin Rau­han­ka­dul­ta hy­väk­syt­tiin ää­nin 108,5–78,5. Vaik­ka lop­pu­tu­los oli sel­vä, en­nak­ko­veik­kai­luis­sa kau­pan hyl­kää­mis­tä pi­det­tiin vie­lä mah­dol­li­se­na.

My­nä­mä­ki ei kui­ten­kaan he­vin tyy­ty­nyt koh­ta­loon­sa. Tap­pio hier­si niin, et­tä hel­mi­kuus­sa 1958 My­nä­mä­en kun­nan­hal­li­tus yk­si­mie­li­ses­ti va­lit­taa edus­ta­jain­ko­kouk­sen pää­tök­ses­tä.

Lää­nin pää­tök­ses­sä to­det­tiin My­nä­mä­en ta­voin, et­tä os­to­pää­tös oli pe­rus­sään­nön vas­tai­nen.

Kier­re kui­ten­kin jat­kui, sil­lä kun­tain­liit­to teki vas­ta­va­li­tuk­sen kor­keim­paan hal­lin­to-oi­keu­teen, joka ku­mo­si lo­ka­kuus­sa 1959 lää­nin­hal­li­tuk­sen pää­tök­sen. My­nä­mä­ki tyy­tyi tä­hän, mut­ta pai­kal­li­nen Sääs­tö­pank­ki ir­ti­sa­noi leh­del­le myön­ne­tyt lai­nat.

Vaik­ka tont­ti oli han­kit­tu, ra­ken­ta­mi­nen al­koi vas­ta run­saan kah­den vuo­den ku­lut­tua, kun my­nä­mä­ke­läi­set vas­tus­ti­vat edel­leen uu­dis­ra­ken­nus­han­ket­ta.

Kirjapaino vaati uudistuksia

Vaik­ka Vak­ka-Suo­men Sa­no­mat hank­ki pi­kai­ses­ti leh­den pe­rus­ta­mi­sen jäl­keen oman kir­ja­pai­non, li­sä­kus­tan­nuk­sil­ta ei väl­tyt­ty.

Han­kit­tu ka­lus­to on niin van­haa ja ku­lu­nut­ta, et­tä toi­nen pai­no­ko­neis­ta myy­tiin jo syk­syl­lä 1953 ro­muk­si.

Pai­non va­rus­te­lua py­rit­tiin ko­hen­ta­maan, mut­ta ko­ne­kan­ta ei riit­tä­nyt vas­taa­maan uu­siin haas­tei­siin. Lai­ti­lan Sa­no­mien pai­na­tus jou­dut­tiin ir­ti­sa­no­maan, kos­ka ka­pa­si­teet­tia ei ol­lut tar­peek­si kah­den leh­den te­ke­mi­seen.

Vuon­na 1955 leh­ti os­ti Ko­ke­mä­el­tä sa­no­ma­leh­ti Lal­lil­ta käy­te­tyn pai­no­ko­neen. In­ves­toin­nit oli­vat lii­ke­toi­min­nan laa­juu­teen ver­rat­tu­na suu­ria, mut­ta jon­kin ver­ran hel­po­tus­ta tuli sii­tä, et­tä eten­kin Uu­den­kau­pun­gin yri­tyk­sil­tä al­koi tul­la pai­no­työ­ti­lauk­sia.

Sen si­jaan jä­sen­kun­nat ei­vät täs­tä mah­dol­li­suu­des­ta juu­ri in­nos­tu­neet.

Mel­koi­nen uu­dis­tus ajoit­tui vuo­teen 1959, jol­loin toi­mi­tus­sih­tee­rin käyt­töön han­kit­tiin Volks­wa­gen-hen­ki­lö­au­to 425 000 mar­kal­la. Ky­sees­sä oli leh­den vuo­den suu­rin in­ves­toin­ti, joka ai­heut­ti vie­lä suu­reh­ko­ja käyt­tö­ku­lu­ja.

Au­toa tar­vit­si myös liit­to­hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja käy­des­sään hoi­ta­mas­sa ta­lon asi­oi­ta.

Lä­hi­tie­noon leh­ti­maa­il­maa yl­lät­ti se, et­tä Jaak­koo-Taa­ra Oy:n kir­ja­pai­non omis­ta­ja Nii­lo Jaak­ko­la pe­rus­ti Va­kan ydin­le­vik­ki­a­lu­een tun­tu­maan vuo­den 1957 uu­den leh­den.

Uu­tis-Val­ja­kon alu­ee­seen kuu­lui­vat aluk­si Nou­si­ai­nen, Lemu, As­kai­nen ja Mas­ku, mut­ta pa­rin seu­raa­van vuo­den ai­ka­na leh­ti laa­jen­si toi­min­taan­sa Vel­ku­al­le, My­nä­mä­keen, Mie­toi­siin ja Kar­ja­laan.

Jo vuon­na 1960 Uu­tis-Val­jak­ko oli lä­hes 6800 kap­pa­leen le­vi­kil­lään Va­kan kan­noil­la.

Vaik­ka oman kir­ja­pai­non han­kin­taa pi­det­tiin pe­rus­tel­tu­na rat­kai­su­na, sen vaa­ti­mat in­ves­toin­nit vai­keut­ti­vat it­se leh­den ke­hit­tä­mis­tä.

Ajan­koh­ta oli sii­nä mie­les­sä han­ka­la, et­tä alal­le il­maan­tui Uu­tis-Val­ja­kon kal­tai­sia uu­sia kil­pai­li­joi­ta.

Va­kan siir­ty­mis­tä koh­ti uu­tis­leh­teä hi­das­ti pe­rus­ta­jien al­ku­pe­räi­nen aja­tus sii­tä, et­tä ky­sees­sä oli en­nen kaik­kea omis­ta­ja­kun­tien il­moi­tus­leh­ti.

Vai­keuk­sis­ta huo­li­mat­ta Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien tuot­to py­syi tyy­dyt­tä­väl­lä ta­sol­la.

Kun leh­ti viet­ti kym­men­vuo­tis­juh­li­aan, mie­li­a­lat oli­vat kor­ke­al­la eten­kin sik­si, et­tä va­li­tus oman kiin­teis­tön os­tos­ta oli ku­mot­tu. Näin omien ti­lo­jen ra­ken­ta­mi­seen voi­tiin ryh­tyä pit­kän vat­vo­mi­sen jäl­keen.

Lehti sai oman kodin

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien oman toi­mi­ta­lon suun­nit­te­lu­työt käyn­nis­tyi­vät vuon­na 1958. Al­ku­pe­räi­set suun­ni­tel­mat yk­si­ker­rok­si­ses­ta ra­ken­nuk­set muut­tui­vat lä­hin­nä pai­non ti­la­vaa­ti­mus­ten vuok­si niin, et­tä ra­ken­nus­lu­paa ha­et­tiin kah­den ker­rok­sen ra­ken­ta­mi­seen.

Uu­si talo otet­tiin käyt­töön lo­ka­kuus­sa 1960. Toi­mi­ta­lon hin­nak­si tuli run­saat kym­me­nen mil­joo­naa mark­kaa ja asuin­ta­lo mak­soi va­jaat 2,8 mil­joo­naa mark­kaa.

Kaik­ki kun­tain­lii­ton toi­min­not siir­ret­tiin Uu­den­kau­pun­gin Rau­han­ka­dul­le.

Muut­to uu­siin ti­loi­hin mer­kit­si työn­te­ki­jöi­den oloi­hin huo­mat­ta­vaa ko­hen­nus­ta, sil­lä Se­pän­ka­dun vuok­ra­ti­lois­sa mu­ka­vuuk­sia oli­vat lä­hin­nä käy­mä­lä pi­han pe­räl­lä ja kyl­mä­ve­si­la­vu­aa­ri.

Toi­mi­tus, kont­to­ri ja la­to­mo si­joit­tui­vat uu­den ta­lon ylä­ker­taan. Pai­na­tus no­peu­tui huo­mat­ta­vas­ti: kun ai­em­min pai­no­ko­ne teki töi­tä jopa tois­ta­kym­men­tä tun­tia yh­den leh­den val­mis­tuk­ses­sa, niin nyt sa­maan teh­tä­vään ku­lui vain run­saat kak­si tun­tia. Näin ai­neis­ton vas­taa­not­to­ai­ko­ja pys­tyt­tiin myö­häis­tä­mään ja leh­teen saa­tiin tuo­reem­pia uu­ti­sia.

Li­säk­si leh­den ko­koa ky­et­tiin pai­sut­ta­maan jopa 8-si­vui­sek­si, mut­ta aluk­si har­mia tuot­ti hei­koh­ko pai­no­jäl­ki.

Seu­raa­va ke­hi­ty­sas­kel oli au­to­maat­ti­sen sy­lin­te­ri­pai­no­ko­neen han­kin­ta si­vii­li­töi­tä var­ten. Mah­dol­li­suu­det pai­no­töi­den li­sää­mi­seen oli­vat jo sitä luok­kaa, et­tä leh­des­sä teh­tiin pää­tös fak­to­rin palk­kaa­mi­ses­ta.

Syys­kuus­sa 1961 pai­no­toi­min­nan joh­ta­ja­na aloit­ti Nii­lo Hur­me, joka jat­koi ko­ne­kan­nan uu­si­mis­ta ja li­sää­mis­tä.

Eten­kin la­to­mon ko­neis­sa oli on­gel­mia.

Ti­lan­ne hel­pot­tui, kun oma la­to­mo­ko­ne kor­jat­tiin Sak­sas­sa 2,1 mil­joo­nal­la mar­kal­la ja lait­teis­toa li­sät­tiin vuo­den ai­ka­na 1,3 mil­joo­nal­la mar­kal­la.

Tah­ti jat­kui heti seu­raa­van vuo­den alus­sa, kun leh­ti os­ti 3,6 mil­joo­nal­la mar­kal­la au­to­maat­ti­sy­lin­te­ri­ko­neen.

Kir­ja­pai­no ohit­ti tu­lo­jen han­kin­nas­sa il­moi­tus­myyn­nin, kun uu­dek­si asi­ak­kaak­si tuli Ran­nik­ko­seu­tu-leh­ti. Kym­me­nen mil­joo­nan mar­kan sat­sauk­sil­la Vak­ka nou­si muu­ta­mas­sa vuo­des­sa kes­ki­suur­ten pai­no­jen jouk­koon.

Vuo­teen 1961 ajoit­tui myös sel­lai­nen mer­kit­tä­vä pää­tös, et­tä kun­tain­liit­to os­ti Rau­han­ka­dun ja Yli­sen­ka­dun kul­mauk­ses­ta ki­vi­ta­lo­kiin­teis­tön.

Kun myy­jien vaa­ti­muk­se­na oli pi­kai­nen kaup­pa, liit­to­hal­li­tus ja liit­to­val­tuus­to ei­vät em­pi­neet, vaan hy­väk­syi­vät 3,6 mil­joo­nan mar­kan han­kin­nan.

Hin­taa pi­det­tiin hy­vin edul­li­se­na, sil­lä ai­em­min kiin­teis­töä oli kau­pat­tu kuu­del­la mil­joo­nal­la mar­kal­la.

Kiin­teis­tön os­to toi kun­tain­lii­ton omis­tuk­seen asuin- ja lii­ke­huo­neis­to­ja, joi­den vuok­ra­tu­loil­la pys­tyt­tiin ly­hen­tä­mään lai­naa.

Vaihdoksia ja vekseleitä

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien hy­vään vauh­tiin pääs­syt ke­hi­tys ot­ti taka-as­ke­leen, kun fak­to­ri Nii­lo Hur­meen ja toi­mi­tus­sih­tee­ri Mat­ti Kan­to­lan hen­ki­lö­ke­mi­at ei­vät toi­mi­neet. Hur­me il­moit­ti huh­ti­kuus­sa 1962, et­tä joko hän tai Kan­to­la läh­tee. Hal­li­tus tuki Hur­met­ta, jo­ten Kan­to­la pyy­si eroa teh­tä­väs­tään.

Myös Hur­me oli jo eh­ti­nyt ir­ti­sa­nou­tua, mut­ta pe­rui il­moi­tuk­sen­sa, jos pal­kan­ko­ro­tuk­ses­ta pääs­täi­siin so­pi­muk­seen. Kun hal­li­tus ei tä­hän suos­tu­nut, leh­ti ryh­tyi et­si­mään liki sa­ma­nai­kai­ses­ti kir­ja­pai­non joh­ta­jaa ja toi­mi­tus­sih­tee­riä.

Vas­taa­vak­si toi­mit­ta­jak­si va­li­koi­tui ko­ke­nut leh­ti­mies Veli Riesk­jär­vi ja fak­to­rik­si tuli Ola­vi Lius­ki.

Hen­ki­lö­pul­mat kui­ten­kin jat­kui­vat. Lius­ki ero­si teh­tä­väs­tään va­jaan puo­len vuo­den ku­lut­tua. Riesk­jär­vi puo­les­taan vaa­ti palk­kaan­sa pää­toi­mit­ta­ja­li­sää, jota ei kui­ten­kaan hä­nel­le myön­net­ty. Täs­tä Riesk­jär­vi veti omat joh­to­pää­tök­sen­sä ja lo­pet­ti työt Va­kas­sa vuo­den 1963 lo­pus­sa.

Liit­to­hal­li­tus pyr­ki vält­tä­mään joh­ta­ja­vaih­dok­set yh­dis­tä­mäl­lä toi­mi­tus­sih­tee­rin ja fak­to­rin toi­met. Toi­meen va­lit­tiin Es­ko Sa­lo­vaa­ra, joka jat­koi pi­kais­ta ir­ti­sa­nou­tu­mis­ten sar­jaa.

Sa­maa lin­jaa nou­dat­ti seu­raa­vak­si fak­to­rik­si ni­met­ty Al­po Kal­li­la. Kir­ja­pai­non joh­dos­sa ti­lan­ne rau­hoit­tui vas­ta vuon­na 1965, kun Sep­po Su­men­to­la aloit­ti lä­hes 30-vuo­ti­sen työ­u­ran­sa Va­kas­sa.

Sen si­jaan toi­mi­tuk­seen ei pal­kat­tu li­sä­työ­voi­maa, vaan Pau­li Leh­ti­nen jat­koi yk­si­nään leh­den te­ke­mis­tä.

Vai­keuk­sia oli myös ta­lou­del­li­ses­ti.

No­pe­at laa­jen­nuk­set, hen­ki­lö­kun­ta­li­säyk­set ja palk­ka­me­no­jen kas­vu mer­kit­si­vät sel­lai­sia kus­tan­nuk­sia, et­tei tu­lo­jen han­kin­ta py­sy­nyt mu­ka­na sa­mas­sa vauh­dis­sa.

Kun val­tuus­ton myön­tä­mä lai­na­val­tuu­tus lop­pui syys­kuus­sa 1960, liit­to­hal­li­tus ot­ti vii­kon vä­lein kak­si vek­se­liä, joi­den yh­teis­sum­ma oli kol­me mil­joo­naa mark­kaa.

Vel­ka­taak­ka pai­sui niin, et­tä vuon­na 1962 lai­naa oli va­jaat 23 mil­joo­naa mark­kaa, jos­ta vek­se­lei­den osuus oli run­saat vii­si mil­joo­naa mark­kaa.

Pari vuot­ta myö­hem­min ve­lat al­koi­vat hel­lit­tää, kun kun­tain­liit­to pää­si eroon vek­se­leis­tä. Vaik­ka ta­lous­ti­lan­ne oli tiuk­ka, mis­sään vai­hees­sa toi­min­nan lo­pet­ta­mi­nen ei tul­lut pu­heek­si.

Ra­ha­pu­laan toi hel­po­tus­ta se, et­tä kun­tain­lii­ton tont­ti Uu­den­kau­pun­gin to­rin lai­dal­ta myy­tiin Ra­ken­nus­va­sa­ra Oy:lle 90 000 mar­kal­la eli van­has­sa ra­has­sa yh­dek­säl­lä mil­joo­nal­la mar­kal­la.

Jo vuon­na 1964 ta­lous­ti­lan­ne oli huo­mat­ta­vas­ti ai­em­paa pa­rem­mas­sa ja­mas­sa, kun vek­se­lit oli mak­set­tu ja myös ta­val­lis­ta lai­naa ly­hen­net­ty reip­paas­ti.

Mattilan ja Sirkiän aikaa

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien ta­lous­ti­lan­ne ko­he­ni ja hen­ki­lö­vaih­dos­rul­jans­si rau­hoit­tui 1960-lu­vun puo­li­vä­lis­sä.

Myös luot­ta­mus­hen­ki­lö­va­lin­nois­sa ta­pah­tui mer­kit­tä­vä muu­tos, kun hal­li­tus­ta 12 vuot­ta luot­san­neen lo­ka­lah­te­lai­sen Vil­ja­mi Tam­mis­ton luot­ta­mus al­koi mu­ren­tua.

Tam­mis­tol­la oli toki vie­lä kan­nat­ta­jia, mut­ta vuon­na 1965 hän hä­vi­si hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja­vaa­lin tai­vas­sa­lo­lai­sel­le Toi­vo Mat­ti­lal­le ää­nin 10–5. Täs­tä al­koi Mat­ti­lan yli 30-vuo­ti­nen ura leh­den hal­li­tuk­sen kip­pa­ri­na.

Mat­ti­la oli ko­ke­nut kun­ta­luot­ta­mus­hen­ki­lö, mut­ta Va­kan hal­lin­nos­ta hä­nel­lä oli vain nel­jän vuo­den ko­ke­mus leh­den val­tuus­tos­ta. Mat­ti­lal­la oli kui­ten­kin sel­kei­tä nä­ke­myk­siä sii­tä, mi­ten leh­teä pi­täi­si ke­hit­tää.

Uu­si hal­li­tus poh­ti heti il­moi­tus­hank­ki­jan hank­ki­mis­ta ja vah­vis­ti eten­kin ete­läis­ten kun­tien uu­ti­soin­tia palk­kaa­mal­la my­nä­mä­ke­läi­nen Tau­no Hän­ti ti­la­päi­sek­si avus­ta­jak­si. Tämä oli en­si­as­kel koh­ti ny­kyi­sin­kin käy­tös­sä ole­vaa alu­e­toi­mit­ta­ja­mal­lia.

Muo­dol­li­ses­ti pää­toi­mit­ta­jan teh­tä­viä hoi­ta­nut Toi­vo Tyr­ni kuo­li hei­nä­kuus­sa 1966. Vas­taa­va­na toi­mit­ta­ja­na jat­koi Pau­li Leh­ti­nen, mut­ta usein vas­tuu leh­den ka­saa­mi­ses­ta jäi toi­mit­ta­ja Pau­la Ka­rin har­teil­le.

Tyy­ty­mät­tö­myys Leh­ti­sen työs­ken­te­lyyn joh­ti tam­mi­kuus­sa 1967 sii­hen, et­tä Vak­kaan pää­tet­tiin pal­ka­ta en­sim­mäi­nen var­si­nai­nen pää­toi­mit­ta­ja ja li­säk­si My­nä­mä­en alu­e­toi­mit­ta­ja.

Hel­mi­kuus­sa 1967 liit­to­hal­li­tus va­lit­si pää­toi­mit­ta­jan pes­tiin 19 ha­ki­jan jou­kos­ta Erk­ki Sir­ki­än, joka oli vuo­des­ta 1961 saak­ka työs­ken­nel­lyt Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mien toi­mit­ta­ja­na.

Mies tun­net­tiin en­tuu­des­taan jo Va­kas­sa­kin. Mat­ti­lan ja Sir­ki­än pit­kän yh­teis­työn pe­rus­ta luo­tiin yh­des­sä lau­sees­sa, joka on saa­nut Va­kan pii­ris­sä jo lä­hes le­gen­daa­ri­sen mai­neen.

– Minä pi­dän ko­kouk­sia, sinä toi­mi­tat leh­teä, Mat­ti­la to­te­si Sir­ki­äl­le

Sa­mas­sa ko­kouk­ses­sa My­nä­mä­en alu­e­toi­mit­ta­jak­si ni­met­tiin Pau­li Iso­a­ho.

Kak­si­kon työt al­koi­vat ap­ril­li­päi­vä­nä, mut­ta sitä en­nen maa­lis­kuu­hun ajoit­tui kir­ja­työn­te­ki­jöi­den lak­ko, jon­ka vuok­si kuu­si Va­kan nu­me­roa jäi il­mes­ty­mät­tä.

Uu­den pää­toi­mit­ta­jan toi­men­ku­vaan kuu­lui osal­lis­tu­mi­nen myös tait­to­työ­hön ai­na il­ta­myö­hään saak­ka. Li­säk­si Sir­kiä kier­si tiu­haa tah­tia jut­tu­mat­koil­la.

Sen ver­ran toi­mi­tuk­sen työ­taak­kaan saa­tiin hel­po­tus­ta, et­tä vuon­na 1967 leh­teen pal­kat­tiin en­sim­mäis­tä ker­taa ke­sä­toi­mit­ta­ja.

Uusikaupunki liittyi kahdesti

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien toi­min­not si­joit­tui­vat Uu­teen­kau­pun­kiin, mut­ta sil­ti kau­pun­kia ei edes har­kit­tu kun­tain­lii­ton jä­se­nek­si 1950-lu­vul­la.

Vak­ka oli pe­rus­tet­tu eten­kin il­man omaa leh­teä ol­lei­den maa­seu­tu­kun­tien ää­nen­kan­nat­ta­jak­si. Kun alu­eel­li­nen yh­teis­työ li­sään­tyi, myös kau­pun­ki ja kun­tain­liit­to al­koi­vat lä­hen­tyä.

En­sim­mäi­sen ker­ran Uu­den­kau­pun­gin mah­dol­li­nen jä­se­nyys nou­si vi­ral­li­ses­ti esil­le vuon­na 1958, kun kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen jä­sen Veli Iko­nen asi­aa esit­ti.

Kau­pun­ki tie­dus­te­li jä­se­nyys­mah­dol­li­suut­ta ke­säl­lä, mut­ta Va­kan hal­li­tuk­sel­ta tuli kiel­tei­nen vas­taus vas­ta puo­li vuot­ta myö­hem­min.

Pe­rus­te­lu oli yti­me­käs: kau­pun­gin jä­se­nyy­des­tä ei oli­si kun­tain­lii­tol­le etua. Li­säk­si muis­tu­tet­tiin, et­tä Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa il­mes­tyy pai­kal­li­nen leh­ti, joka tyy­dyt­tää kau­pun­gin il­moi­tus­tar­peen.

Liit­to­val­tuus­tos­sa esi­tet­tiin vuon­na 1961 leh­den toi­min­ta-alu­een laa­jen­ta­mis­ta Lai­ti­laan, Py­hä­maa­han ja Py­hä­ran­taan.

Lai­ti­la pi­täy­tyi omas­sa leh­des­sään, mut­ta mui­den kun­tien päät­tä­jät pi­ti­vät jat­ko­neu­vot­te­lu­ja tar­peel­li­si­na.

Li­säk­si neu­vot­te­lu­kir­jel­mä läh­ti Uu­den­kau­pun­gin maa­lais­kun­taan. Kun­nis­sa ei kui­ten­kaan riit­tä­nyt kiin­nos­tus­ta, jo­ten kat­seet kään­tyi­vät kau­pun­gin suun­taan.

Ho­su­mal­la neu­vot­te­luis­sa ei edet­ty, sil­lä vas­ta tam­mi­kuus­sa 1968 Uu­den­kau­pun­gin val­tuus­to kä­sit­te­li Va­kan jä­se­nyyt­tä.

Liit­ty­mis­pää­tös syn­tyi ää­nin 12–7.

Rat­kai­su poi­ki kui­ten­kin va­li­tusp­ro­ses­sin, jos­sa käy­tiin läpi kun­tain­lii­ton oi­keut­ta har­joit­taa kir­ja­pai­no­toi­min­taa. Va­lit­ta­ji­na oli­vat Uu­den­kau­pun­gin Kir­ja­pai­no Oy ja jouk­ko pai­kal­li­sia kun­nal­lis­po­lii­tik­ko­ja.

Kau­pun­gin­val­tuus­to esit­ti kui­ten­kin ää­nin 13–7 va­li­tuk­sia hy­lät­tä­vik­si.

Lää­nin­hal­li­tuk­sen mu­kaan kau­pun­gin pää­tös oli lain­mu­kai­nen, mut­ta kor­keim­man hal­lin­to-oi­keu­den mu­kaan liit­ty­mis­pää­tös oli­si tar­vin­nut kah­den kol­ma­so­san mää­rä­e­nem­mis­tön.

Tä­män rat­kai­sun jäl­keen Uu­den­kau­pun­gin jä­se­nyys Va­kas­sa päät­tyi lo­ka­kuus­sa 1969.

Lo­pul­ta Uu­des­ta­kau­pun­gis­ta tuli Va­kan jä­sen vuo­den 1974 alus­ta al­ka­en kun­ta­lii­tok­sen kaut­ta.

Py­hä­maa liit­tyi kun­tain­liit­toon vuon­na 1971 ja kun sii­tä tuli muu­ta­maa vuot­ta myö­hem­min osa Uut­ta­kau­pun­kia, kau­pun­gin jä­se­nyys to­teu­tui lii­tos­so­pi­muk­sen mu­kaan au­to­maat­ti­ses­ti il­man uut­ta val­tuus­to­kä­sit­te­lyä.

Py­hä­ran­nan kans­sa leh­ti kävi uu­sia neu­vot­te­lu­ja muu­ta­maan ot­tee­seen, mut­ta ne ei­vät joh­ta­neet kun­nan Vak­ka-jä­se­nyy­teen.

Lehti kolmesti viikossa

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien pää­toi­mit­ta­ja­na vuon­na 1967 aloit­ta­nut Erk­ki Sir­kiä pa­neu­tui leh­den ke­hit­tä­mi­seen, si­säl­lön mo­ni­puo­lis­ta­mi­seen ja le­vi­kin li­sää­mi­seen.

Ti­laus­kam­pan­jaan liit­ty­nyt asi­a­mies­kil­pai­lu toi sa­to­ja uu­sia ti­laa­jia. Ki­san yk­kö­nen oli my­nä­mä­ke­läi­nen Un­to Rin­dell, joka hank­ki 459 ti­laus­ta. Kun vuon­na 1968 teh­tiin Va­kan his­to­ri­an en­sim­mäi­nen vi­ral­li­nen le­vi­kin­tar­kas­tus, lu­ke­ma oli 6409 kap­pa­let­ta.

Uu­den­kau­pun­gin tulo kun­tain­lii­ton jä­se­nek­si li­sä­si toi­mi­tuk­sen töi­tä. Leh­den si­vu­mää­rä kas­voi niin, et­tä pai­no­ko­neen sal­li­ma mak­si­mi­ko­koi­nen kah­dek­san­si­vui­nen leh­ti oli jo nor­maa­li ver­sio.

Sir­ki­äl­lä oli kui­ten­kin aja­tus kol­me ker­taa vii­kos­sa il­mes­ty­väs­tä leh­des­tä. Ko­hen­tu­nut ta­lous­ti­lan­ne an­toi pont­ta näil­le poh­din­noil­le.

Liit­to­hal­li­tus esit­ti tal­vel­la 1969 jul­kai­su­ker­to­jen li­sää­mis­tä, mut­ta liit­to­val­tuus­to pai­noi vie­lä jar­rua. Eten­kin se as­kar­rut­ti, et­tä kol­mi­päi­väi­syys pa­kot­tai­si nos­ta­maan hin­to­ja.

Idea jäi kui­ten­kin ky­te­mään. Vaik­ka hal­li­tuk­ses­sa il­mes­ty­mis­ker­to­jen li­sää­mi­nen al­koi jo joi­ta­kin jä­se­niä mie­ti­tyt­tää, asia ete­ni hei­nä­kuus­sa uu­del­leen val­tuus­toon. Pää­tös kol­men il­mes­ty­mis­ker­ran viik­ko­tah­dis­ta syn­tyi ää­nin 14–8. Uu­teen ryt­miin siir­ryt­tiin vuo­den 1970 alus­ta al­ka­en.

Va­kan le­vik­ki jat­koi nou­su­aan. Se oli tuol­loin tu­hat­kun­ta suu­rem­pi kuin jo pit­kään kol­mi­päi­väi­se­nä il­mes­ty­neel­lä Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mil­la.

My­nä­mä­ki toi­voi omaa alu­e­toi­mit­ta­jaa sen jäl­keen, kun Pau­li Iso­a­ho aset­tui asun­to­ti­lan­teen vuok­si Nou­si­ai­siin. Tämä toi­ve to­teu­tui vuon­na 1972, kun Iso­a­ho ir­ti­sa­nou­tui sil­lä pe­rus­teel­la, et­tä Va­kan palk­ka­ta­so oli lii­an ma­ta­la.

Iso­a­hon seu­raa­jak­si läh­det­tiin ha­ke­maan sääs­tö­ta­voit­teis­ta huo­li­mat­ta har­joit­te­li­jan si­jas­ta pä­te­vää toi­mit­ta­jaa niin, et­tä si­joi­tus­paik­ka oli­si My­nä­mä­ki.

Va­li­tuk­si tuli jy­väs­ky­lä­läi­nen Os­mo Kap­las. Nyt jo edes­men­neen toi­mit­ta­jan vä­ri­käs ja per­soo­nal­li­nen ote on var­mas­ti vie­lä mo­nien muis­tis­sa My­nä­mä­es­sä ja lä­hi­kun­nis­sa.

Kun Os­mo Kur­ki­lah­ti jäi eläk­keel­le, kir­jan­pi­tä­jän ni­mi­ke muu­tet­tiin ta­lous­pääl­li­kök­si. Teh­tä­vään va­lit­tiin tai­vas­sa­lo­lai­nen Ka­le­vi Sai­nio, jon­ka yh­teis­työ pää­toi­mit­ta­ja Erk­ki Sir­ki­än kans­sa su­jui luon­te­vas­ti. Tiuk­ka me­no­tark­kai­lu jat­kui ei­kä tuh­lai­luun sor­rut­tu. Kun Sai­nio osal­lis­tui hal­lin­to­a­si­oi­den hoi­toon, Sir­ki­äl­lä oli mah­dol­li­suus kes­kit­tyä enem­män leh­den te­ke­mi­seen.

Harmaata ja pirun harmaata

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien heik­koon pai­no­a­suun ryh­dyt­tiin kiin­nit­tä­mään huo­mi­o­ta eten­kin 1970-lu­vun al­ku­vuo­si­na. Tämä myön­net­tiin myös liit­to­val­tuus­tos­sa, mut­ta sil­ti kal­liin pai­no­ko­neen hank­ki­mi­nen ar­ve­lut­ti.

Las­kel­mat syk­syl­tä 1973 ker­toi­vat, et­tä uu­si pai­no­ko­ne mak­sai­si yli puo­li mil­joo­naa mark­kaa. Vaih­to­eh­doik­si vä­läy­tet­tiin leh­den pai­na­mis­ta muu­al­la tai yh­teis­työ mui­den leh­tien kans­sa.

Kun myös Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mis­sa oli he­rän­nyt kiin­nos­tus­ta yh­teis­työ­hön pai­no­ko­ne­os­tos­sa, Va­kas­ta otet­tiin yh­teyt­tä Lai­ti­lan Sa­no­miin. Kil­pai­lu­ti­lan­tees­ta huo­li­mat­ta leh­ti­kol­mi­kol­la oli val­miut­ta pai­no­yh­teis­työ­hön. Pa­him­mas­sa ja­mas­sa oli Vak­ka, jon­ka si­vu­jen teks­tis­tä oli ajoit­tain han­ka­la saa­da tolk­kua. Erään luon­neh­din­nan mu­kaan Va­kas­sa oli vain har­maa­ta ja pi­run har­maa­ta.

Uu­teen pai­no­tek­niik­kaan pie­nil­lä leh­dil­lä ei yk­si­nään ol­lut va­raa, jo­ten vaik­ka kil­pai­li­joi­den yh­teis­työ oli en­nen­kuu­lu­ma­ton­ta, aja­tus al­koi tun­tua hou­kut­te­le­val­ta.

Täs­sä vai­hees­sa my­nä­mä­ke­läi­set he­rä­si­vät ja kun­taan ryh­dyt­tiin suun­nit­te­le­maan leh­ti­ta­lon pe­rus­ta­mis­ta. My­nä­mä­es­sä eh­dit­tiin laa­tia leh­ti­ta­lon pii­rus­tuk­set jo en­nen yh­teis­työn lo­pul­lis­ta var­mis­tu­mis­ta.

Mar­ras­kuus­sa 1973 pi­det­tiin en­sim­mäi­nen vi­ral­li­nen yh­teis­neu­vot­te­lu. Kaik­kien kol­men leh­den edus­ta­jat oli­vat yk­si­mie­li­siä sii­tä, et­tä pai­no­ko­neen yh­teis­han­kin­ta oli­si jär­ke­vää. Yh­teis­työ ra­joit­tui kui­ten­kin vain pai­noon, sil­lä muu­ten leh­tien toi­min­ta jat­kui en­nal­laan.

Pai­no­hal­lis­ta pyy­det­tiin tar­jouk­sia My­nä­mä­es­tä, Ka­lan­nis­ta, Uu­des­ta­kau­pun­gis­ta ja Lai­ti­las­ta. My­nä­mä­en tar­jouk­seen liit­tyi vaa­ti­mus sii­tä, et­tä myös toi­mi­tus siir­tyi­si pai­non mu­ka­na.

Si­joi­tus­pai­kak­si tuli kui­ten­kin Lai­ti­la, joka tar­jo­si sel­ke­äs­ti edul­li­sin­ta so­pi­mus­ta niin, et­tä sil­loi­nen kun­ta ra­ken­tai­si hal­lin ja luo­vut­tai­si sen pe­rus­tet­ta­van Plari Oy:n käyt­töön 15 vuo­dek­si il­man pää­o­ma­ku­lu­ve­loi­tus­ta.

Pla­rin yh­ti­ö­so­pi­mus sol­mit­tiin lo­ka­kuus­sa 1974. Tä­män jäl­keen pää­dyt­tiin noin 700 000 eu­ron ro­taa­ti­o­pai­no­ko­neen han­kin­taan. Jou­lu­kuus­sa 1974 Va­kan liit­to­val­tuus­to hy­väk­syi yk­si­mie­li­ses­ti leh­tien pai­no­yh­teis­työn, yh­tei­sy­ri­tyk­sen pe­rus­ta­mi­sen, yh­ti­ö­jär­jes­tyk­sen ja vuok­ra­so­pi­muk­sen sekä myön­si yh­ti­ön lai­noil­le ta­kauk­sen. My­nä­mä­en hal­li­tar­jous ei enää kir­voit­ta­nut kom­ment­te­ja.

En­nak­ko­luu­lo­ton yh­teis­työ­rat­kai­su osoit­tau­tui me­nes­tyk­sel­li­sek­si. Plari hank­ki omien leh­tien pai­na­mi­sen li­säk­si myös ul­ko­puo­li­sia töi­tä niin, et­tä omis­ta­ja­leh­tien pai­no­kus­tan­nuk­set py­syi­vät ai­sois­sa.

Tabloidia ja markkinointia

Kol­men leh­den pai­no­ko­ne­han­kin­nan jäl­keen en­sim­mäi­nen uu­dis­tu­nut ver­sio Vak­ka-Suo­men Sa­no­mis­ta il­mes­tyi 11. mar­ras­kuu­ta 1975. Ky­sees­sä oli leh­den his­to­ri­an suu­rin muu­tos tek­ni­ses­sä val­mis­tuk­ses­sa. Leh­den ul­ko­a­su muut­tui suu­res­ti, kun käyt­töön tuli mus­tan pai­no­vä­rin li­säk­si tie­tyil­lä si­vuil­la myös toi­nen väri.

Vie­lä suu­rem­pi uu­dis­tus to­teu­tui vain kol­mi­sen kuu­kaut­ta myö­hem­min, kun Vak­ka al­koi il­mes­tyä tab­loid­koos­sa.

Sen ver­ran hal­li­tus em­pi pää­toi­mit­ta­ja Erk­ki Sir­ki­än esit­tä­mää ide­aa si­vu­koon pie­nen­tä­mi­ses­tä, et­tä aluk­si pää­dyt­tiin kuu­kau­den mit­tai­seen ko­kei­luun.

Lu­ki­ja­ky­se­lys­tä tuli kui­ten­kin tu­kea niin, et­tei van­haan for­maat­tiin pa­luu­ta enää har­kit­tu.

Si­vu­koon muu­tos joh­ti sii­hen, et­tä pals­tat vä­he­ni­vät seit­se­mäs­tä vii­teen. Li­säk­si si­vu­mää­rän kak­sin­ker­tais­tu­mi­nen muut­ti leh­den ra­ken­net­ta.

Li­sää muu­tok­sia oli tu­los­sa. Pla­rin pai­no­ko­ne toi­mi moit­teet­to­mas­ti ja pai­nos­sa oli va­paa­ta ka­pa­si­teet­tia. Kun seu­raa­via ke­hit­tä­mis­toi­mia poh­dit­tiin, esil­le nou­si tar­ve työn­te­ki­jöi­den li­sää­mi­seen.

Ai­van uut­ta oli aja­tus il­moi­tus­han­kin­taan pa­nos­ta­mi­ses­ta. Ai­em­min sys­tee­mi toi­mi niin, et­tä il­moi­tuk­sia otet­tiin kyl­lä vas­taan, mut­ta oi­ke­aan mark­ki­noin­tiin ei juu­ri sat­sat­tu.

Kun asi­a­mies­toi­min­ta laan­tui, il­moi­tus­han­kin­ta jäi ko­ko­naan toi­mi­tuk­sen ja kont­to­rin vas­tuul­le. Täs­tä al­koi keh­key­tyä suun­ni­tel­ma pää­toi­mi­sen mark­ki­noin­ti­hen­ki­lön palk­kaa­mi­ses­ta ja ak­tii­vi­sen il­moi­tus­han­kin­nan aloit­ta­mi­ses­ta.

Ta­lous­pääl­li­köl­le jäi ylei­nen ta­lous­joh­to, kun taas uu­den työn­te­ki­jän toi­men­ku­vaan kuu­lui­vat il­moi­tus­han­kin­ta ja le­vik­ki­mark­ki­noin­ti.

Kun il­moi­tus- ja le­vik­ki­pääl­li­kön teh­tä­vä ju­lis­tet­tiin ha­et­ta­vak­si vuon­na 1976, ha­ki­joi­ta ker­tyi kah­dek­san.

Va­lin­ta koh­dis­tui lai­ti­la­lai­seen Ka­le­vi Lou­koon, joka oli ai­em­min työs­ken­nel­lyt ti­li­toi­mis­tos­sa ja isän­nöit­si­jä­nä. Leh­ti­mark­ki­noin­nis­ta Lou­kol­la ei ol­lut ko­ke­mus­ta.

Yh­tey­det mer­kit­tä­viin il­moit­ta­jiin ja hen­ki­lö­koh­tai­set suh­teet asi­ak­kai­siin joh­ti­vat sii­hen, et­tä Lou­ko ke­hit­ti työn ohes­sa Va­kan il­moi­tus­st­ra­te­gi­an.

Myös toi­mi­tus sai li­sää työ­voi­maa. Toi­mi­tuk­sen vah­vuus oli 3,5 hen­ki­löä, kun­nes ke­vääl­lä 1976 toi­mi­tus­har­joit­te­li­jak­si va­lit­tiin as­kais­lai­nen Lee­na Törnst­röm.

Seu­raa­vak­si ta­loon tuli vuon­na 1979 Juk­ka Uo­ti­la, joka ete­ni toi­mit­ta­jan pes­tis­tä en­sin toi­mi­tus­sih­tee­rik­si ja myö­hem­min Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien pää­toi­mit­ta­jak­si.

Toimitukseen lisää väkeä

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien toi­min­taa 1970–1980-lu­ku­jen vaih­tees­sa ku­va­taan rau­hal­li­sen ke­hi­tyk­sen ajak­si. Eri­koi­ses­ta kun­ta­o­mis­tus­taus­tas­taan huo­li­mat­ta Vak­kaa alet­tiin jo pi­tää nor­maa­li­na leh­te­nä. Yk­si esi­merk­ki täs­tä oli leh­den liit­ty­mi­nen vuon­na 1980 Pai­kal­lis­leh­tien liit­toon, jon­ka suh­tau­tu­mi­nen Vak­kaan oli ai­em­min ol­lut va­rauk­sel­lis­ta.

Vak­ka oli­kin yk­si Suo­men suu­rim­mis­ta kol­mi­päi­väi­sis­tä leh­dis­tä.

Vuon­na 1982 laa­di­tun pit­kän täh­täyk­sen ke­hit­tä­mi­soh­jel­man pää­koh­dat liit­tyi­vät var­hais­ja­ke­lun sel­vit­tä­mi­seen ja toi­mi­tuk­sen hen­ki­lös­tön li­sää­mi­seen. Ta­voit­teek­si ase­tet­tiin myös se, et­tä leh­ti il­mes­tyi­si nel­jä ker­taa vii­kos­sa.

Liit­to­val­tuus­tol­la ei ol­lut huo­maut­ta­mis­ta ke­hit­tä­mis­ta­voit­teis­ta.

Leh­den laa­juus kas­voi niin, et­tä 70-lu­vun lop­pu­puo­lis­kol­la kes­ki­mää­räi­nen si­vu­lu­ku oli jo yli 16. Kun uu­si kun­nal­lis­la­ki pa­tis­ti kun­tia te­hos­ta­maan tie­do­tus­taan, kun­tau­u­tis­ten li­sään­ty­mi­nen toi Va­kal­le pai­nei­ta toi­mi­tuk­sen vah­vis­ta­mi­seen.

Sa­maan ai­kaan yh­dis­tys­toi­min­nan tie­dot­tei­den ja seu­ra­kun­ta­tie­to­jen mää­rä kas­voi.

Ke­hit­tä­mis­suun­ni­tel­man kii­reel­li­sin asia oli toi­sen alu­e­toi­mit­ta­jan palk­kaa­mi­nen.

My­nä­mä­es­sä ai­em­min aloit­ta­nut Os­mo Kap­las hoi­ti työ­tään hy­vin it­se­näi­ses­ti ja jous­ta­vas­ti.

Myös uu­den alu­e­toi­mit­ta­jan piti si­joit­tua My­nä­mä­keen, mut­ta nou­si­ais­lai­sen Timo Mo­ber­gin va­lin­nan jäl­keen vuon­na 1983 pää­dyt­tiin sel­lai­seen rat­kai­suun, et­tä mo­lem­mat työs­ken­te­li­vät ko­ti­toi­mi­tuk­sis­sa.

Kun le­vik­ki­ki­sa ki­ris­tyi eten­kin Uu­den­kau­pun­gin ym­pä­ris­tös­sä, Vak­ka palk­ka­si ka­lan­ti­lai­sen Min­na Kar­run kol­man­nek­si alu­e­toi­mit­ta­jak­si Veh­mas­sa­lon alu­eel­le.

Näin leh­des­sä oli kah­dek­san toi­mit­ta­jaa.

Vuon­na 1985 leh­teen pe­rus­tet­tiin toi­mi­tus­sih­tee­rin toi­mi, jot­ta pää­toi­mit­ta­ja Erk­ki Sir­ki­äl­le jäi­si enem­män ai­kaa toi­min­nan ke­hit­tä­mi­seen. Toi­mi­tus­sih­tee­rik­si va­li­koi­tui ta­lon omas­ta vä­es­tä Juk­ka Uo­ti­la. Kun toi­mi­tuk­sen re­surs­se­ja li­sät­tiin maa­seu­tu­a­lu­eil­la, ta­voi­te le­vi­kin li­sää­mi­ses­tä eten­kin Uu­den­kau­pun­gin seu­dul­la ei eden­nyt odo­te­tul­la ta­val­la.

Va­kan kes­ki­mää­räi­nen si­vu­mää­rä ki­pu­si yli 20:n ra­jan ja kun alu­e­toi­mit­ta­jat toi­vat li­sä­voi­maa, ylei­sen koko al­koi ol­la 24-si­vui­nen leh­ti. Tämä li­sä­si pai­no­kus­tan­nuk­sia, mut­ta uu­tis­tar­jon­taa ei ha­lut­tu ra­joit­taa si­vu­mää­rää hil­lit­se­mäl­lä.

Si­vu­mää­rän kas­vu py­säh­tyi, kun pals­ta­ti­laa li­sät­tiin kas­vat­ta­mal­la si­vu­pi­tuut­ta ja mak­si­moi­mal­la pai­no­pin­ta-ala vuon­na 1986. Sa­mal­la käyt­töön tuli kuu­des pals­ta.

Ilmaislehdistä kilpailijoita

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mil­la, Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mil­la ja Lai­ti­lan Sa­no­mil­la oli pai­no­yh­teis­työn alus­ta saak­ka erään­lai­nen re­vii­ri­ja­ko. Uu­sik­si kil­pai­li­joik­si al­koi kui­ten­kin pyr­kiä 1980-lu­vun al­ku­puo­lel­la il­mais­ja­ke­lu­leh­tiä Vak­ka-Suo­men alu­eel­le sekä Rau­man et­tä Tu­run suun­nas­ta. Kol­men leh­den kimp­pa­ku­vi­os­sa eten­kin Lai­ti­lan Sa­no­mil­la oli ak­tii­vi­nen roo­li uu­sien leh­ti­tuot­tei­den ke­hit­te­lys­sä.

Va­kas­sa ol­tiin kui­ten­kin he­reil­lä: muut­tu­nee­seen ti­lan­tee­seen vas­tat­tiin omaa mark­ki­noin­tia ke­hit­tä­mäl­lä ja il­moi­tus­pääl­li­kön liik­ku­mis­ta li­sää­mäl­lä. Li­säk­si My­nä­mä­es­tä ryh­dyt­tiin et­si­mään toi­mi­ti­laa ja leh­den hin­noit­te­lu­po­li­tiik­kaa ru­kat­tiin. Iso as­kel oli Uu­den­kau­pun­gin liik­kei­den kans­sa syn­ty­nyt il­moi­tus­so­pi­mus.

Pai­no­töis­sä kas­vu py­säh­tyi. Vaik­ka ko­ne­kan­ta oli ajan ta­sal­la, kir­ja­pai­non si­vii­li­töi­den mää­rä jäi al­le odo­tus­ten. Kun myös il­moi­tus­tu­lot not­kah­ti­vat, pai­non kan­nat­ta­vuut­ta ryh­dyt­tiin jäl­leen poh­ti­maan. Ti­lan­ne ete­ni sii­hen pis­tee­seen, et­tä vuon­na 1987 Vak­ka palk­ka­si kon­sul­tik­si Pai­kal­lis­leh­tien lii­ton toi­mi­tus­joh­ta­jan Pent­ti Ku­run­mä­en.

Ku­run­mä­en mu­kaan il­mais­ja­ke­lu­leh­det ei­vät muo­dos­ta­neet val­ta­vaa uh­kaa, mut­ta kir­ja­pai­no­toi­min­ta oli sel­ke­äs­ti kan­nat­ta­ma­ton­ta. Kon­sul­tin eh­do­tus oli raju: tie­to­tek­niik­kaan oli­si li­sät­tä­vä huo­mat­ta­vas­ti ja koko pai­no oli­si lo­pe­tet­ta­va. Leh­den yh­teis­työ­ko­mi­te­as­sa ei kui­ten­kaan in­nos­tut­tu pai­non ala­sa­jos­ta.

Leh­dis­töl­lä oli 19080-lu­vul­la vah­van kas­vun ai­kaa. Vak­ka li­sä­si ti­laus­mää­riä eten­kin maa­seu­dul­la, mut­ta alu­een poh­joi­so­sas­sa kas­vu­toi­veet tys­sä­si­vät pit­käl­ti sii­hen, et­tä Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mat li­sä­si vuon­na 1986 il­mes­ty­mis­päi­vi­ään kol­mes­ta vii­teen vii­kos­sa.

Va­kan hen­ki­lö­kun­nan ko­koon­pa­nos­sa ta­pah­tui muu­tok­sia 1980-lu­vun lo­pul­la. Il­moi­tus- ja le­vik­ki­pääl­lik­kö Ka­le­vi Lou­ko peri edes­men­neen Ka­le­vi Sai­ni­on tit­te­lin ja hä­net ni­met­tiin vuon­na 1986 ta­lous­pääl­li­kök­si. Pie­nen vä­li­vai­heen jäl­keen il­moi­tus- ja le­vik­ki­pääl­li­kön teh­tä­vää ryh­tyi hoi­ta­maan rau­ma­lais­leh­dis­sä ko­ke­mus­ta hank­ki­nut Mar­jat­ta Pel­to­maa.

Myös toi­mi­tuk­ses­sa kir­jat­tiin hen­ki­lö­vaih­dok­sia. Kun Timo Mo­berg siir­tyi Tu­run Sa­no­miin, hä­nen ti­lal­leen va­lit­tiin vuon­na 1988 Mas­kun ja Nou­si­ais­ten alu­e­toi­mit­ta­jak­si Vesa Pent­ti­lä. Seu­raa­va­na vuon­na Har­ri Suo­ma­lai­ses­ta tuli Mar­jat­ta Lei­non seu­raa­ja Veh­mas­sa­lon alu­e­toi­mit­ta­jan teh­tä­vis­sä.

Kasino­ta­lou­desta lamaan

Suo­mes­sa val­lit­si 1980-lu­vul­la niin kiih­keä kas­vun ai­ka, et­tä ka­si­no­ta­lou­dek­si kut­sut­tu ter­mi tuli tu­tuk­si. Vak­ka-Suo­men Sa­no­mis­sa huol­ta he­rät­ti kui­ten­kin se, et­tä mark­ki­noil­la suun­taus oli koh­ti kau­pan ket­juun­tu­mis­ta, kes­ki­tet­tyä il­moit­te­lua ja suo­ra­mai­non­taa.

En­nus­tei­den mu­kaan maa­seu­tu­a­lu­een il­moi­tus­mää­ris­sä ei juu­ri näh­ty kas­vu­mah­dol­li­suuk­sia.

To­del­li­set vai­keu­det leh­ti­a­lal­la tu­li­vat vas­taan sii­nä vai­hees­sa, kun ka­si­no­ta­lous­huu­ma muut­tui en­sin jyr­käk­si las­ku­suh­dan­teek­si ja sen jäl­keen sy­väk­si la­mak­si.

Va­kas­sa kir­jat­tiin en­sim­mäi­set mer­kin suun­nan muut­tu­mi­ses­ta jo vuon­na 1989, kun il­moi­tus­tu­lot las­ki­vat en­sim­mäi­sen ker­ran vuo­den 1965 jäl­keen. Li­säk­si mak­su­häi­ri­öt ja luot­to­tap­pi­ot li­sään­tyi­vät.

Yleis­lin­jas­ta poi­ke­ten leh­den le­vik­ki ki­pu­si kui­ten­kin uu­siin en­nä­tys­lu­ke­miin, kun par­haim­mil­laan Va­kal­la oli 9815 ti­laa­jaa. Sa­maan ai­kaan lä­hi­tie­noon kil­pai­li­joi­den le­vi­kit kään­tyi­vät las­kuun.

Myös Va­kas­sa piti tur­vau­tua sääs­tö­toi­miin sit­ke­än la­man vuok­si.

Hen­ki­lö­kun­nan vä­hen­tä­mi­nen jär­jes­tyi kui­ten­kin il­man ir­ti­sa­no­mi­sia, kun vä­keä siir­tyi muun mu­as­sa jat­ko-opin­toi­hin ja eläk­keel­le.

Sääs­tö­jä et­sit­tiin pie­nem­mis­tä koh­teis­ta, esi­mer­kik­si tin­ki­mäl­lä ke­sä­lo­mi­tuk­sis­ta ja vä­hen­tä­mäl­lä si­vu­mää­riä.

Esi­tys ne­li­päi­väi­ses­tä työ­vii­kos­ta ei kui­ten­kaan to­teu­tu­nut.

Suu­rem­pi sääs­tö­pot­ti oli ta­voit­tee­na, kun leh­des­sä ryh­dyt­tiin kes­kus­te­le­maan il­mes­ty­mis­päi­vis­tä niin, et­tä lau­an­tain si­jas­ta leh­ti ja­et­tai­siin­kin jo per­jan­tai­na. Liit­to­val­tuus­to ei kui­ten­kaan vie­lä jou­lu­kuus­sa 1991 rat­kai­sua lau­an­tai­ja­ke­lun lo­pet­ta­mi­ses­ta.

Kun lama pit­kit­tyi, kes­kus­te­lu il­mes­ty­mis­päi­vis­tä vi­ri­si uu­del­leen vuon­na 1993. Esil­le nou­si aja­tus pa­luus­ta kak­si­päi­väi­seen leh­teen, mut­ta se to­det­tiin mer­kik­si taan­tu­mi­ses­ta ei­kä tä­hän rat­kai­suun ha­lut­tu tur­vau­tua. Sen si­jaan per­jan­tai­ja­ke­lus­sa pää­dyt­tiin en­sin puo­len vuo­den ko­kei­lu­jak­soon.

Lama al­koi vai­kut­taa myös Va­kan le­vik­kiin, kun huip­pu­vuo­den 1991 jäl­keen ti­laa­jien mää­rä las­ki en­sim­mäi­sen ker­ran yli 20 vuo­teen. Leh­ti pys­tyi kui­ten­kin pa­nos­ta­maan il­moi­tus­han­kin­taan niin, et­tä tiu­kois­ta ajois­ta huo­li­mat­ta tu­los py­syi po­si­tii­vi­se­na. Kun­tain­liit­to päät­ti kui­ten­kin ha­kea val­ti­on leh­dis­tö­tu­kea alu­eel­li­sen tie­don­vä­li­tyk­sen tur­vaa­mi­sek­si, mut­ta sitä ei myön­net­ty edes sii­nä vai­hees­sa, kun tu­los kään­tyi tap­pi­ol­li­sek­si.

Masku mukaan, Laitila ei

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien pe­rus­ta­ja­kun­tia oli yh­dek­sän. Jä­sen­kun­tien mää­rä nou­si 1960-1970-lu­vuil­la enim­mil­lään 13:een, mut­ta sen jäl­keen kun­ta­lii­tok­set ovat har­ven­ta­neet leh­den omis­ta­ja­jouk­koa. Nyt osuus­kun­ta­muo­toi­seen leh­teen kuu­luu kah­dek­san kun­taa: Kus­ta­vi, Mas­ku, My­nä­mä­ki, Naan­ta­li, Nou­si­ai­nen, Tai­vas­sa­lo, Uu­si­kau­pun­ki ja Veh­maa.

Jo 1950-lu­vul­la Vak­ka tun­nus­te­li Rus­kon ja Mas­kun ha­luk­kuut­ta liit­tyä leh­teen. Myös Vah­don suun­taan oli kiin­nos­tus­ta. Vi­ral­li­set neu­vot­te­lut käyn­nis­tyi­vät kui­ten­kin vas­ta vuon­na 1979. Mas­kus­sa asia ete­ni pie­nin as­ke­lin. En­sin kun­ta ti­la­si vuon­na 1981 leh­den pa­rik­si kuu­kau­dek­si luot­ta­mus­hen­ki­löil­le.

Syk­syl­lä 1984 sol­mit­tiin yh­teis­työ­so­pi­mus, jon­ka mu­kaan Vak­ka ryh­tyi uu­ti­soi­maan Mas­kun asi­ois­ta ja kun­ta aloit­ti il­moit­te­lun leh­des­sä. So­pi­muk­sen mu­kaan Mas­kus­sa piti teh­dä kah­den vuo­den ku­lu­es­sa rat­kai­su sii­tä, liit­tyy­kö kun­ta Va­kan kun­tain­lii­ton jä­se­nek­si.

Mas­ku­lai­set ha­lu­si­vat kui­ten­kin li­sää har­kin­ta-ai­kaa, jo­ten so­pi­mus­ta jat­ket­tiin vie­lä kah­dek­si vuo­dek­si. Lo­pul­ta Mas­kun val­tuus­to oli tam­mi­kuus­sa 1989 val­mis Vak­ka-rat­kai­suun. Leh­den hal­li­tus hy­väk­syi Mas­kun liit­ty­mi­sen sa­man vuo­den huh­ti­kuus­sa.

Vak­ka seu­ra­si pit­kään myös Lai­ti­lan asi­oi­ta. Vaik­ka Lai­ti­la kuu­luu Vak­ka-Suo­men seu­tu­kun­taan, niin Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien kun­tain­liit­toon se ei ole liit­ty­nyt. Kun Lai­ti­la ei myös­kään il­moi­tel­lut Va­kas­sa, sen roo­li on jää­nyt vä­häi­sek­si.

Vuon­na 1986 Lai­ti­lan liit­ty­mi­nen Vak­kaan oli jo lä­hel­lä. Kau­pun­gin­hal­li­tus esit­ti liit­ty­mis­tä yk­si­mie­li­ses­ti, mut­ta val­tuus­to hyl­kä­si eh­do­tuk­sen nu­me­roin 20–15.

Uu­del­leen asia nou­si esil­le, kun kun­ta­yh­ty­mäk­si muut­tu­nut Vak­ka-Suo­men Sa­no­mat tuli Lai­ti­lan Sa­no­mien toi­sek­si omis­ta­jak­si. Vuon­na 1993 Lai­ti­lan hal­li­tus oli jäl­leen yk­si­tuu­mai­ses­ti jä­se­nyy­den kan­nal­la, mut­ta lama-ajan vai­ke­as­sa ta­lous­ti­lan­tees­sa eh­do­tus­ta ei vie­ty val­tuus­ton rat­kais­ta­vak­si. Kun­ta­yh­ty­mäl­lä oli omai­suut­ta sen ver­ran, et­tei uu­si jä­sen oli­si voi­nut saa­da sii­tä osuut­ta il­mai­sek­si. En­sim­mäis­tä leh­den his­to­ri­as­sa eh­to­na oli liit­ty­mis­mak­sun mak­sa­mi­nen.

Seu­raa­van ker­ran Lai­ti­lan hal­li­tus va­ra­si vuon­na 1998 mää­rä­ra­han bud­jet­tieh­do­tuk­seen Vak­ka-jä­se­nyyt­tä var­ten. Täl­lä ker­ral­la myös val­tuus­to hy­väk­syi va­rauk­sen, mut­ta sitä ei ole kui­ten­kaan käy­tet­ty.

Yhden lehden hanke kaatui

Ar­vi­oi­den mu­kaan Vak­ka-Suo­men Sa­no­mat meni le­vik­ki­lu­vuis­sa Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mien ohi jo 1950-lu­vul­la. Lai­ti­lan Sa­no­mat oli vak­ka­suo­ma­lai­sis­ta leh­dis­tä sel­väs­ti pie­nem­pi. Leh­tien yh­dis­ty­mis­suun­ni­tel­mat nou­si­vat sil­loin täl­löin esil­le, mut­ta edes Plari-ku­vi­on yh­tey­des­sä asia ei eden­nyt.

Tu­run Sa­no­mat he­rät­ti fuu­si­oi­de­an uu­del­leen hen­kiin 1990-lu­vun la­ma­vuo­si­na. Las­kel­mien mu­kaan kol­men pai­kal­lis­leh­den yh­dis­tä­mi­ses­tä syn­tyi­si kan­nat­ta­va ne­li­päi­väi­nen leh­ti, jos vä­keä vä­hen­net­täi­siin, si­vii­li­pai­not lo­pe­tet­tai­siin ja toi­mi­tus kes­ki­tet­täi­siin Uu­teen­kau­pun­kiin. Lai­ti­lan Sa­no­mat ve­täy­tyi hank­kees­ta pi­kai­ses­ti.

Va­kan ja Tu­run Sa­no­mien en­sim­mäi­nen vi­ral­li­nen neu­vot­te­lu käy­tiin tam­mi­kuus­sa 1992. Va­kan edus­ta­jat yl­lät­tyi­vät sii­tä, kuin­ka pit­käl­le las­kel­mia oli jo teh­ty. Tu­run Sa­no­mat oli­si ha­lun­nut uu­des­ta leh­des­tä enem­mis­tön, mut­ta tä­hän Vak­ka ei suos­tu­nut. Tä­män vuok­si Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien työ­va­li­o­kun­ta päät­ti yk­si­mie­li­ses­ti, et­tä yh­dis­ty­mis­neu­vot­te­lut lo­pe­te­taan, vaik­ka mo­nis­ta muis­ta asi­ois­ta oli löy­det­ty yk­si­mie­li­syys.

Jo en­nen hank­keen kuop­paa­mis­ta sat­tui tie­to­vuo­to, joka ai­heut­ti ko­hua. Te­le­fak­sin huo­li­mat­to­man käy­tön vuok­si tie­to fuu­si­o­suun­ni­tel­mis­ta lip­sah­ti liik­keel­le en­ne­nai­kai­ses­ti.

La­ma­vuo­si­na Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien ja Tu­run Sa­no­mien yh­teis­työ to­teu­tui kui­ten­kin toi­sel­la ta­val­la. Jo ke­vääl­lä 1992 Va­kas­sa har­kit­tiin Lai­ti­lan Sa­no­mien os­ta­mis­ta.

Idea oli se, et­tä il­mais­ja­ke­lu­leh­ti­mark­ki­noil­la vel­kaan­tu­nut Lai­ti­lan Sa­no­mat voi­tai­siin pe­las­taa leh­det yh­dis­tä­mäl­lä. Va­kas­sa uh­ka­na pi­det­tiin sitä, et­tä Lai­ti­lan Sa­no­mien ajau­tu­mi­nen uu­den omis­ta­jan hal­tuun voi­si rik­koa Plari-yh­teis­työn.

Neu­vot­te­luis­sa nou­si esil­le puo­len­kym­men­tä eri­lais­ta vaih­to­eh­toa.

Plari teki tar­jouk­sen, jon­ka mu­kaan Vak­ka ja Uu­den­kau­pun­gin Kir­ja­pai­no Oy os­tai­si­vat jul­kai­suo­i­keu­det puo­lik­si, kun taas Tu­run Sa­no­mil­le jäi­si kiin­teis­tön han­kin­ta. Va­kas­sa kan­na­tet­tiin kui­ten­kin ta­sais­ta kol­mi­ja­koa, jot­ta ar­vo­kas kiin­teis­tö ei oli­si men­nyt yh­del­le omis­ta­jal­le.

En­nen lo­pul­lis­ta rat­kai­sua mu­kaan il­mes­tyi myös Loi­maan Leh­ti. Mo­nien mut­kien jäl­keen pää­dyt­tiin kui­ten­kin sii­hen, et­tä Vak­ka ja Tu­run Sa­no­mat tur­va­si­vat yh­des­sä omis­ta­ja­kak­sik­ko­na lai­ti­la­lai­sil­le tär­ke­än leh­den jul­kai­se­mi­sen. Lai­ti­lan Sa­no­mat jat­koi krii­si­vai­heen jäl­keen il­mes­ty­mis­tään nor­maa­lis­ti.

Lyhyt seikkailu radiossa

Ra­di­o­toi­min­ta va­pau­tui 1980-lu­vul­la, kun Yleis­ra­di­ol­ta vie­tiin mo­no­po­li­a­se­ma. Kun leh­dis­tös­sä oli saa­tu merk­ke­jä pai­kal­li­sen tie­don­vä­li­tyk­sen kas­va­vas­ta roo­lis­ta, niin myös pai­kal­lis­ra­di­o­toi­min­nas­sa näh­tiin me­nes­ty­mi­sen mah­dol­li­suuk­sia. Vak­ka­suo­ma­lai­nen yh­teis­työ toi­mi taas niin, et­tä Plari Oy haki heti en­sim­mäis­ten jou­kos­sa ra­di­o­lu­paa vuon­na 1985. Tuol­loin lu­paa ei vie­lä tul­lut.

Kun uu­sia lu­pia sai ha­kea nel­jä vuot­ta myö­hem­min, Vak­ka-Suo­mes­sa pää­dyt­tiin uu­den­lai­seen rat­kai­suun. Lupa hel­ti­si Vak­ka-Suo­men Pai­kal­lis­ra­dio Oy:lle, jon­ka pää­o­sak­kai­na oli­vat uu­si­kau­pun­ki­lai­set yrit­tä­jät. Vä­hem­mis­tö­sii­vu jäi Pla­ril­le ja sen pai­kal­lis­leh­dil­le sekä am­mat­tiyh­dis­tys­vä­el­le.

Toi­min­ta al­koi hei­nä­kuus­sa 1989 Ra­dio UBC:n ni­mel­lä. Va­kan va­ro­vai­nen suh­tau­tu­mi­nen ra­di­o­toi­min­taan osoit­tau­tui jär­ke­väk­si, sil­lä kuu­li­jat ei­vät uu­des­ta pai­kal­lis­me­di­as­ta oi­kein in­nos­tu­neet. Ra­dio Ma­ja­kak­si muut­tu­neen ka­na­van toi­min­ta jat­kui tap­pi­ol­li­se­na ja vel­ka­taak­ka pai­sui. Vak­ka oli vie­lä val­mis osal­lis­tu­maan hank­keen li­sä­ra­hoi­tuk­seen, mut­ta sitä en­nen ra­dio eh­ti men­nä kon­kurs­siin lo­ka­kuus­sa 1992. Lo­pul­ta Vak­ka huk­ka­si seik­kai­lus­saan ra­di­oaal­loil­la vain 10 000 mark­kaa.

Sa­moi­hin ai­koi­hin osui myös toi­nen mer­kit­tä­vä rat­kai­su. Va­kas­sa oli jo mie­tit­ty kir­ja­pai­non tu­le­vai­suut­ta, mut­ta asia nou­si uu­del­leen esil­le vuon­na 1992, kun leh­tien ka­riu­tu­nei­den yh­dis­ty­mis­neu­vot­te­lui­den jäl­keen oli et­sit­tä­vä sääs­tö­koh­tei­ta. Sel­vi­tet­tä­väk­si tuli pai­non hen­ki­lö­kun­nan ha­luk­kuus ryh­tyä hoi­ta­maan var­si­nais­ta kir­ja­pai­no­työ­tä. Poh­din­taa avit­ti se, et­tä näyt­tö­päät­teil­lä teh­tä­vä si­vun­val­mis­tus oli jo mah­dol­lis­ta ja sa­mal­la di­gi­taa­li­tek­niik­ka vä­hen­täi­si la­to­mon työ­voi­ma­tar­vet­ta.

Neu­vot­te­lut ete­ni­vät pi­kai­ses­ti, vaik­ka pai­non myyn­ti he­rät­ti myös pien­tä vas­tus­tus­ta. Val­tuus­to hy­väk­syi yli­mää­räi­ses­sä ko­kouk­ses­saan elo­kuus­sa, et­tä kir­ja­pai­no myy­dään Tuo­mo Al­ha­sen ja Timo Hä­mä­läi­sen pe­rus­ta­mal­le yh­ti­öl­le. Vak­ka sai ko­neis­ta 480 000 mark­kaa ja li­säk­si uu­det yrit­tä­jät jäi­vät pai­no­ta­lon ala­ker­taan aluk­si vii­den vuo­den vuok­ra­so­pi­muk­sel­la.

Myyn­ti­het­ki ajoit­tui lä­hes tar­kal­leen päi­vään, jol­loin tuli ku­lu­neek­si 40 vuot­ta sii­tä, kun Va­kan kun­tain­liit­to os­ti kir­ja­pai­non. Uu­det yrit­tä­jät ot­ti­vat käyt­töön­sä Asu Ka­ler­von pai­non en­ti­sen ni­men Vak­ka-Suo­men Kir­ja­pai­no.

Uuteen tekniikkaan

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mis­sa seu­rat­tiin sil­mä tark­ka­na tie­to­ko­nei­den ke­hi­tys­tä 1980-lu­vul­la. Leh­ti va­rau­tui hy­vis­sä ajoin di­gi­taa­li­seen si­vun­val­mis­tuk­seen niin, et­tä kaik­ki kir­joit­ta­mi­nen, il­moi­tus­ten ko­ko­a­mi­nen ja pai­no­fil­min val­mis­ta­mi­nen voi­tai­siin siir­tää näyt­tö­päät­teil­le.

Reis­su alan mes­suil­le Kuo­pi­oon vuon­na 1988 osoit­ti kui­ten­kin, et­tei­vät sil­loi­set so­vel­lu­tuk­set vie­lä pär­jän­neet pa­pe­ri­tai­tol­le.

Vak­ka siir­tyi en­sim­mäis­ten jou­kos­sa uu­teen leh­den­val­mis­tuk­seen, mut­ta hä­ti­köi­dyis­tä rat­kai­suis­ta ei ol­lut kyse.

Puo­li­päi­vä­toi­meen kir­ja­pai­non myyn­nin jäl­keen siir­ty­nyt fak­to­ri Sep­po Su­men­to­la kes­kit­tyi val­mis­te­le­maan atk-jär­jes­tel­män uu­si­mis­ta ja in­teg­roi­tuun si­vun­val­mis­tuk­seen siir­ty­mis­tä.

Apu­na oli kuu­den hen­gen työ­ryh­mä.

Tar­jous­ki­san jäl­keen han­kin­nat teh­tiin mar­ras­kuus­sa 1993 Gra­fi­me­dia Oy:ltä 630 000 mar­kal­la. Vaik­ka ra­haa ku­lui, kau­pan­te­koa avit­ti se, et­tä Va­kan kun­tain­liit­to oli täy­sin ve­la­ton.

Uut­ta tek­niik­kaa ei kui­ten­kaan saa­tu käyt­töön suun­ni­tel­lus­sa ai­ka­tau­lus­sa, kos­ka si­vu­ai­neis­ton siir­to di­gi­taa­li­ses­ti Pla­rin pai­noon vii­väs­tyi Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mien jar­rut­te­lun vuok­si.

Si­vu­pel­te­jä piti edel­leen kus­ka­ta au­tol­la Lai­ti­laan. Di­gi­taa­li­suu­den ja au­toi­lun yh­dis­tel­mäs­tä Vak­ka pää­si eroon vas­ta, kun leh­den pai­na­tus siir­tyi Rau­mal­le.

Lama-ajan roh­kei­den rat­kai­su­jen jäl­keen myös ta­lous­ti­lan­ne kir­kas­tui niin, et­tä nel­jän tap­pi­o­vuo­den jat­keek­si leh­ti kir­ja­si po­si­tii­vi­sen ti­lin­pää­tök­sen.

Sa­mal­la voi­tiin unoh­taa aja­tus hei­nä­kuun kak­si­päi­väi­syy­des­tä.

Mark­ki­noin­ti­pääl­li­kön tar­peel­li­suu­des­ta leh­den hal­li­tus va­kuut­tui nel­jän vuo­den poh­din­nan jäl­keen: vuon­na 1998 teh­tä­vään pal­kat­tiin Jan­ne Vuo­re­la, jon­ka ny­kyi­nen tit­te­li on toi­mi­tus­joh­ta­ja.

Toi­mi­tuk­ses­sa la­ma­vuo­sien muu­tok­set joh­tui­vat lä­hin­nä hen­ki­lö­vaih­dok­sis­ta. Mer­kit­tä­vin rat­kai­su oli se, kun Va­kan alu­e­toi­mit­ta­ja­na vuo­des­ta 1972 saak­ka työs­ken­nel­lyt Os­mo Kap­las jäi en­sin osa-ai­ka­e­läk­keel­le vuon­na 1997 ja seu­raa­va­na vuon­na ko­ko­ai­kai­sek­si olo­neu­vok­sek­si.

Kap­lak­sen seu­raa­jak­si va­li­koi­tui Sari Hon­ka­sa­lo, joka jat­kaa edel­leen uraan­sa My­nä­mä­en alu­e­toi­mit­ta­ja­na.

La­man kou­ris­sa Vak­ka pin­nis­te­li pa­rem­min kuin leh­dis­tö kes­ki­mää­rin. Ti­laa­jat ei­vät kai­kon­neet ja kun asu­kas­mää­rä alu­eel­la kas­voi, Vak­ka oli vuon­na 1996 Suo­men le­vik­kiyk­kö­nen kol­mi­päi­väis­ten leh­tien sar­jas­sa.

Leh­den hal­lin­nos­sa ta­pah­tui iso muu­tos, kun hal­li­tus­ta 32 vuot­ta luot­san­nut tai­vas­sa­lo­lai­nen Toi­vo Mat­ti­la siir­tyi si­vuun ja uu­te­na pu­heen­joh­ta­ja­na aloit­ti my­nä­mä­ke­läi­nen Jor­ma Ee­va vuon­na 1997.

Paino- ja toimi­ti­la­muu­toksia

Kun tek­niik­ka ke­hit­tyi, kir­ja­pai­non väki siir­tyi vuo­si­kym­men­ten ku­lu­es­sa kuu­ma­la­don­nas­ta of­f­set­me­ne­tel­män ja pa­pe­ri­tai­ton kaut­ta di­gi­taa­li­tek­niik­kaan ja näyt­tö­pää­te­työs­ken­te­lyyn.

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mat vi­rit­te­li en­sin Lai­ti­lan Sa­no­mien kans­sa sel­lais­ta ku­vi­o­ta, et­tä si­vun­val­mis­tus oli­si teh­ty yh­teis­työs­sä. Mer­kit­tä­vis­tä hen­ki­lös­tö­ku­lu­sääs­töis­tä huo­li­mat­ta tämä ei to­teu­tu­nut.

Yh­tä kö­pe­lös­ti kävi, kun Va­kan toi­mi­tuk­sen ja Lai­ti­las­sa si­jain­neen Pla­rin pai­non vä­lil­le ryh­dyt­tiin suun­nit­te­le­maan di­gi­taa­lis­ta tie­don­siir­toa. Tu­run Sa­no­mat il­moit­ti syk­syl­lä 1997, et­tä Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mat siir­tyy pai­net­ta­vak­si Tur­kuun. Tämä joh­ti pai­no­ta­lo­yh­teis­työn päät­ty­mi­seen, kos­ka kah­den leh­den va­ras­sa ei kan­nat­ta­nut pi­tää suur­ta ro­taa­ti­o­ko­net­ta.

Näin Vak­ka jou­tui et­si­mään uut­ta pai­no­paik­kaa. Yh­teis­työ­kump­pa­nik­si löy­tyi tar­jous­ki­san pe­rus­teel­la Rau­mal­la toi­mi­nut ja Län­si-Suo­mi-leh­ti­kon­ser­niin kuu­lu­nut Kir­ja­pai­no Oy West Point, jos­ta tuli Va­kan nel­jäs pai­no­paik­ka. En­sim­mäi­nen Rau­mal­la pai­net­tu Vak­ka-Suo­men Sa­no­mat il­mes­tyi huh­ti­kuus­sa 1998.

Hen­ki­lö­kun­nan kas­vu ja uu­si val­mis­tus­tek­niik­ka vaa­ti­vat li­sä­ti­lo­jen hank­ki­mis­ta Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa. Vak­ka vuok­ra­si en­sin vuon­na 1974 Uu­den­kau­pun­gin Seu­dun Osuus­pan­kil­ta lii­ke­ra­ken­nuk­sen vii­dek­si vuo­dek­si omien ti­lo­jen­sa naa­pu­ris­ta.

Uu­sia rat­kai­su­ja oli teh­tä­vä, kun vuok­ra-ai­ka lä­he­ni lop­pu­aan. Neu­vot­te­lui­den jäl­keen Vak­ka os­ti Osuus­pan­kin ti­lat 435 000 mar­kal­la vuon­na 1980.

Oma kir­ja­pai­no­ra­ken­nus pi­det­tiin käyt­tö­kun­nos­sa pie­nin re­mon­tein, mut­ta kun leh­den laa­jen­tu­mi­nen jat­kui, lii­ke­sii­ven ti­lat ei­vät enää riit­tä­neet. Toi­mi­tuk­sel­le saa­tiin li­sä­ti­laa vuon­na 1985, kun kun­tain­lii­ton omis­ta­ma asuin­huo­neis­to otet­tiin käyt­töön puh­kai­se­mal­la por­taik­ko pää­toi­mit­ta­jan huo­nees­ta asun­toon.

My­nä­mä­ke­läis­ten toi­vee­na oli jo pit­kään ol­lut se, et­tä Vak­ka nä­kyi­si paik­ka­kun­nal­la enem­män. Mo­nien vai­hei­den jäl­keen leh­ti hank­ki syk­syl­lä 1989 My­nä­mä­en Y-kul­man lii­ke­ta­los­ta huo­neis­ton, jos­sa si­jait­si leh­den asi­a­mie­he­nä toi­mi­va ke­mi­ka­lio Ter­ma. Huo­neis­tos­sa ei kui­ten­kaan riit­tä­nyt ti­laa toi­mi­tuk­sel­le.

My­nä­mä­en alu­e­toi­mit­ta­jan ko­ti­työs­ken­te­ly päät­tyi vas­ta, kun Os­mo Kap­las siir­tyi osa-ai­ka­e­läk­keel­le. Tuol­loin hä­nel­le ja Sari Hon­ka­sa­lol­le vuok­rat­tiin yh­tei­sek­si työ­ti­lak­si huo­ne My­nä­mä­en pa­lo­a­se­mal­ta.

Isojen uutisten aikaa

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mat al­koi muut­tua si­säl­löl­li­ses­ti ja myös ul­koi­ses­ti oi­ke­as­ti uu­tis­leh­dek­si sen jäl­keen, kun Erk­ki Sir­kiä aloit­ti pää­toi­mit­ta­ja­na vuon­na 1967. Pää­kir­joi­tuk­set tu­li­vat leh­den pals­toil­le ja uu­tis­jut­tui­hin syn­tyi sel­ke­ää hie­rar­ki­aa. Li­säk­si Sir­kiä ryh­tyi kir­joit­ta­maan pa­ki­noi­ta.

Uu­den pää­toi­mit­ta­jan en­sim­mäis­tä Vak­ka-vuot­ta avit­ti se, et­tä iso­jen pai­kal­li­suu­tis­ten tar­jon­ta oli poik­keuk­sel­li­sen run­sas­ta. Täs­tä ker­to­vat muu­ta­mat esi­mer­kit: Uu­si­kau­pun­ki viet­ti 350-vuo­tis­juh­lia, My­nä­mo­tel­li oli ra­ken­teil­la, As­kais­ten Lou­hi­saa­ri otet­tiin mu­se­o­käyt­töön, My­nä­mä­es­sä jär­jes­tet­tiin maa­ta­lous­näyt­te­ly, Vak­ka-Suo­men kaup­pa ja te­ol­li­suus esit­täy­tyi­vät Uu­den­kau­pun­gin näyt­te­lys­sä ja Leh­män­kur­kun tie­han­ke nou­si esil­le.

Yk­kö­suu­ti­nen oli kui­ten­kin seu­tu­kaa­va­lii­ton suun­nit­te­le­ma kun­ta­ja­kou­u­dis­tus, jos­ta Vak­ka ker­toi tuo­reel­taan. Oi­va apu pit­käk­si ve­ny­nees­sä kes­kus­te­lus­sa oli lo­ka­lah­te­lais­syn­tyi­nen Kun­nal­li­so­pis­ton joh­ta­ja Mark­ku Sa­lo­nen, jon­ka kaut­ta Vak­ka sai ai­hees­ta usei­ta jut­tu­vink­ke­jä.

Kun uu­dis­tus­suun­ni­tel­ma he­rät­ti mo­nen­lai­sia mie­li­pi­tei­tä, niin ai­neis­toa riit­ti myös ylei­sö­pals­tal­le. Vä­lil­lä tun­tui sil­tä, et­tä Vak­ka toi­mi aree­na­na Sa­lo­sen ja Seu­tu­suun­nit­te­lun kes­kus­lii­ton vä­li­ses­sä ki­nas­te­lus­sa.

Uu­tis­pal­jous ai­heut­ti myös on­gel­mia. Leh­des­sä al­koi ol­la niin ah­das­ta, et­tä esi­mer­kik­si ot­sik­ko­ko­koa jou­dut­tiin pie­nen­tä­mään. Tämä luon­nol­li­ses­ti hei­ken­si näyt­tä­vyyt­tä, jota Sir­kiä pyr­ki tuo­maan leh­den ul­ko­a­sun ke­hit­te­ly­työs­sä. Ti­lan­ne hel­pot­tui, kun Vak­ka al­koi il­mes­tyä kol­me ker­taa vii­kos­sa.

Iso­jen uu­tis­ten ai­ka jat­kui 60–70-lu­ku­jen tait­tees­sa: pre­si­dent­ti Ur­ho Kek­ko­nen kävi vih­ki­mäs­sä Uu­den­kau­pun­gin au­to­teh­taan, maa­kaa­su­put­ki nou­si ot­si­koi­hin ja Kus­ta­vis­sa ko­keil­tiin kir­jo­lo­hen me­ri­kas­va­tus­ta. Li­säk­si kun­ta­lii­tos­kes­kus­te­lu jat­kui ja konk­re­ti­soi­tui, kun Uu­den­kau­pun­gin maa­lais­kun­ta liit­tyi kau­pun­kiin vuon­na 1969.

Ja­los­ta­mo­han­ke­suun­ni­tel­ma vauh­dit­ti Py­hä­maan liit­ty­mis­tä Uu­teen­kau­pun­kiin vii­si vuot­ta myö­hem­min ja täs­tä kah­den vuo­den ku­lut­tua Kar­ja­las­ta tuli osa My­nä­mä­keä. Kii­vas­ta kes­kus­te­lua käy­tiin sii­tä, pi­täi­si­kö Lo­ka­lah­den fuu­si­oi­tua Uu­teen­kau­pun­kiin.

Tii­viin uu­tis­seu­ran­nan taus­tal­la Vak­ka-Suo­men Sa­no­mat jat­koi leh­den si­säl­lön ke­hit­te­lyä. Vuo­si 1974 toi mer­kit­tä­viä uu­dis­tuk­sia, jois­ta Vii­kon hen­ki­lö -haas­tat­te­lut ovat edel­leen leh­den jo­ka­viik­kois­ta per­jan­tai­ai­neis­toa. Ko­vin mo­nel­la leh­del­lä ei tai­da ol­la va­ki­pals­taa, jol­la oli­si ikää jo 46 vuot­ta.

Lisää kuntau­u­ti­sointia

Kun­nal­lis­ten uu­tis­ten mer­ki­tys on ol­lut ja on edel­leen iso Vak­ka-Suo­men Sa­no­mis­sa. Ny­kyi­sin kun­tien tie­do­tus­toi­min­ta on var­sin avoin­ta, mut­ta toi­sin oli en­nen. Ai­na 1970-lu­vun al­kuun saak­ka Vak­ka uu­ti­soi lä­hin­nä vain val­tuus­to­jen pää­tök­sis­tä. To­sin jo 1960-lu­vun lop­pu­puo­lel­la esi­mer­kik­si My­nä­mä­en kun­nan­hal­li­tuk­sen pää­tök­siä saa­tiin leh­den pals­toil­le, mut­ta vain sa­tun­nai­ses­ti. My­nä­mä­ki il­moit­ti vuon­na 1967, et­tei leh­del­le toi­mi­te­ta hal­li­tuk­sen esi­tys­lis­to­ja muun mu­as­sa sik­si, et­tä ne si­säl­si­vät hen­ki­lö­koh­tai­sia asi­oi­ta.

En­nen vuo­si­kym­me­nen vaih­det­ta Va­kan ja Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mien pää­toi­mit­ta­jat sekä Päi­vä­leh­den alu­e­toi­mit­ta­ja pyy­si­vät leh­tien käyt­töön Uu­den­kau­pun­gin hal­li­tuk­sen asi­a­lis­to­ja. Tämä to­teu­tui sil­lä eh­dol­la, et­tei en­ne­nai­kai­sia uu­ti­sia jul­kais­ta il­man kau­pun­gin­joh­ta­jan lu­paa.

My­nä­mä­en hal­li­tus ryh­tyi jär­jes­tä­mään vuon­na 1974 kol­men vii­kon vä­lein leh­dis­tö­ti­lai­suuk­sia, mut­ta sys­tee­mi osoit­tau­tui vä­hem­män toi­mi­vak­si, kos­ka esi­tys­lis­to­ja ei ol­lut vie­lä­kään saa­ta­vil­la.

Nou­si­ai­nen ja As­kai­nen al­koi­vat jo toi­mit­taa lis­to­ja, en­nen kuin My­nä­mä­ki myön­tyi sa­maan. To­sin myös My­nä­mä­ki aset­ti eh­don, jon­ka mu­kaan uu­ti­sia ei laa­di­ta ot­ta­mat­ta yh­teyt­tä kun­nan­joh­ta­jaan tai -sih­tee­riin.

Vuo­si 1977 toi kun­tau­u­ti­soin­tiin mer­kit­tä­vän muu­tok­sen, kun kun­nal­lis­la­kiin tuli mai­nin­ta tie­do­tus­vel­voit­tees­ta.

Tämä sopi pa­rem­min kuin hy­vin Vak­ka-Suo­men Sa­no­mil­le, joka oli pe­rus­tet­tu en­sin kun­tien il­moi­tus­leh­dek­si en­nen laa­jen­tu­mis­ta pit­käl­ti kun­nal­li­sa­si­oi­hin kes­kit­ty­väk­si uu­tis­leh­dek­si. La­ki­muu­tok­sen jäl­keen Vak­ka ryh­tyi avar­ta­maan kun­nal­lis­ta tie­dot­ta­mis­ta.

Jo en­nen uut­ta la­ki­py­kä­lää kun­nan­hal­li­tus­ten pää­tö­suu­ti­soin­ti sai kan­na­tus­ta muun mu­as­sa As­kai­sis­sa, Kus­ta­vis­sa ja Mie­toi­sis­sa niin, et­tä ai­na­kin tär­keim­mät asi­at piti päät­tä­jien mie­les­tä jul­kais­ta Va­kas­sa.

Uu­des­sa ti­lan­tees­sa pe­li­sään­nöt muok­kau­tui­vat pi­kai­ses­ti ja kun­tien luot­ta­mus leh­teen va­kiin­tui. No­pe­as­ti edet­tiin käy­tän­töön, jos­sa leh­ti sai hal­li­tus­ten esi­tys­lis­tat käyt­töön­sä jo etu­kä­teen kai­kis­ta kun­nis­ta. Sen ver­ran kun­nil­la oli lin­ja­e­ro­ja, et­tei­vät kaik­ki suos­tu­neet lä­het­tä­mään esi­tys­lis­to­jen liit­tei­tä.

Leh­den ja kun­tien yh­teis­työ tii­vis­tyi 1980-lu­vul­la vie­lä niin, et­tä myös tär­keim­pien lau­ta­kun­tien pää­tök­sis­tä al­koi tih­kua tie­toa. Kun­tien vä­lil­lä lau­ta­kun­ta­tie­do­tuk­ses­sa oli kui­ten­kin iso­ja ero­ja.

Kisailua kuntail­moi­tuk­sista

Kun Vak­ka-Suo­men Sa­no­mat al­koi il­mes­tyä vuon­na 1950, kun­tien il­moi­tus­ta­poi­hin tuli muu­tok­sia. Kun­nat oli­vat ai­em­min­kin käyt­tä­neet omien il­moi­tus­tau­lu­jen­sa ohel­la leh­tiä, mut­ta Va­kan pe­rus­ta­mi­sen jäl­keen kaik­ki kun­tain­lii­ton jä­sen­kun­nat siir­si­vät pää­o­san il­moi­tuk­sis­taan uu­teen leh­teen.

Kisa kun­tail­moi­tuk­sis­ta sai uu­sia muo­to­ja jo 1950-lu­vun lo­pul­la. Uu­tis-Val­jak­ko pyr­ki pön­kit­tä­mään le­vik­ki­työ­tään tar­jo­a­mal­la aluk­si kun­nil­le il­moi­tus­ti­laa mak­sut­ta. Tämä kiin­nos­ti eten­kin Nou­si­ai­sis­sa, mut­ta myös My­nä­mä­ki ot­ti pa­rin vuo­den poh­din­nan jäl­keen käyt­töön kah­den il­moi­tus­leh­den mal­lin.

Il­moit­te­lu kah­des­sa leh­des­sä yleis­tyi 1960-lu­vul­la, mut­ta Vak­ka py­syi yleen­sä yk­kös­vaih­to­eh­to­na. Sil­ti vain Veh­maal­la ja Tai­vas­sa­los­sa Vak­ka-Suo­men Sa­no­mat on ol­lut pe­rus­ta­mi­ses­ta saak­ka kun­nan ai­noa il­moi­tus­leh­ti. Uu­tis-Val­jak­ko si­vuu­tet­tiin Kar­ja­las­sa 1967, Nou­si­ai­sis­sa 1989, My­nä­mä­es­sä 1990, Mie­toi­sis­sa ja Le­mus­sa 1991, As­kai­sis­sa 1992 ja Mas­kus­sa 1994.

Lo­ka­lah­ti ot­ti Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mat kak­kos­leh­dek­si, kun kun­ta­lii­tos­kes­kus­te­lut al­koi­vat vuon­na 1972. Näi­den leh­tien rin­nak­kais­käyt­tö jat­kui Ka­lan­nis­sa kun­ta­lii­tok­seen as­ti ja Kus­ta­vis­sa vuo­teen 1995 saak­ka. Py­hä­maa ot­ti Va­kan toi­sek­si il­moi­tus­leh­dek­seen vuon­na 1971 ja Uu­si­kau­pun­ki jat­koi sa­maa käy­tän­töä kun­ta­lii­tok­sen jäl­keen kol­me vuot­ta myö­hem­min.

Vain Vel­kua luo­pui vi­ral­li­sen il­moi­tus­leh­den ni­me­ä­mi­ses­tä. Uu­tis-Val­ja­kon tulo saa­ris­to­kun­taan ei on­nis­tu­nut, mut­ta myös Va­kan ase­ma heik­ke­ni. Vel­ku­an ja Ran­nik­ko­seu­dun yh­teis­työ jäi se­kin ly­hy­tai­kai­sek­si, jo­ten kun­ta pa­la­si pel­käs­tään il­moi­tus­tau­lun käyt­töön.

Uu­si vai­he kun­tien il­moit­te­lus­sa ajoit­tui 1970-lu­vun puo­li­vä­liin, jol­loin use­at kun­nat al­koi­vat jul­kais­ta il­moi­tuk­sia pai­kal­lis­leh­tien li­säk­si puo­lu­e­leh­dis­sä. Ti­lan­net­ta muut­ti myös se, et­tä kun­nan­hal­li­tuk­set sai­vat pyy­tää val­tuuk­sia il­moit­ta­mi­seen myös muis­sa kuin val­tuus­to­jen ni­me­ä­mis­sä vi­ral­li­sis­sa il­moi­tus­leh­dis­sä.

Kun­tien il­moi­tuk­sia al­koi nä­kyä am­mat­ti­leh­dis­sä ja isois­sa leh­dis­sä. Kun il­moi­tus­mää­rä­ra­ho­ja ei kui­ten­kaan mer­kit­tä­väs­ti nos­tet­tu, il­moit­te­lun ha­jaan­tu­mi­nen vai­kut­ti eten­kin pai­kal­lis­leh­tiin, joi­den tu­lois­ta kun­tien il­moi­tuk­set muo­dos­ti­vat ison osan.

Kun­tien il­moi­tus­ha­luk­kuut­ta hei­ken­si 1990-lu­vun lama. Sa­moi­hin ai­koi­hin al­koi yleis­tyä tapa, jos­sa kun­nan­vi­ras­ton val­von­nas­sa laa­dit­tiin tie­do­tus­leh­ti­siä.

Uudelle vuosi­tu­han­nelle

Kun maa­il­ma juh­li siir­ty­mis­tä uu­del­le vuo­si­tu­han­nel­le, Vak­ka-Suo­men Sa­no­mil­la riit­ti ai­het­ta tup­la­juh­laan, sil­lä leh­den pe­rus­ta­mi­ses­ta tuli ku­lu­neek­si puo­li vuo­si­sa­taa vuon­na 2000. Leh­ti lu­keu­tui edel­leen omas­sa sar­jas­saan le­vi­kil­tään Suo­men suu­rim­piin ja il­moi­tus­tu­lot kas­voi­vat uu­teen en­nä­tyk­seen.

Tou­ko­kuus­sa jär­jes­tet­tiin juh­la­vuo­den kun­ta­se­mi­naa­ri My­nä­mä­es­sä ja elo­kuun tans­si­ai­sis­sa Veh­mas­sal­men la­val­la Va­kan lu­ki­jat ruuh­kaut­ti­vat par­ke­tin.

Juh­lan jäl­keen on edes­sä pa­luu ar­keen, sil­lä leh­dis­tön tu­lo­puo­len kor­ke­a­suh­dan­ne tait­tui seu­raa­va­na vuon­na. Myös Va­kan nou­se­vat käy­rät kään­tyi­vät alas­päin ja en­nä­tys­ten rik­ko­mi­nen jäi haa­veek­si. To­sin ta­ka­pak­kiin osat­tiin va­rau­tua etu­kä­teen, sil­lä 50-vuo­tis­juh­lien li­säk­si edel­lis­vuot­ta avit­ti kun­nal­lis­vaa­lien il­moi­tus­tuot­to. Koko leh­dis­töl­le har­mai­ta hiuk­sia ai­heut­ti Suo­men Pos­ti Oy:n pää­tös ja­ke­lu­kus­tan­nus­ten kym­me­nen pro­sen­tin ko­ro­tuk­ses­ta.

Vak­ka sol­mi pai­no­yh­teis­työn jat­ko­so­pi­muk­sen kah­dek­si vuo­dek­si rau­ma­lai­sen West Poin­tin kans­sa. Sa­mal­la leh­den pai­na­mi­seen saa­tiin uut­ta tek­niik­kaa.

Vuo­si 2002 oli Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien his­to­ri­as­sa si­kä­li mer­kit­tä­vä, et­tä leh­den en­sim­mäi­nen pää­toi­mit­ta­ja Erk­ki Sir­kiä jäi eläk­keel­le.

Hän eh­ti luot­sa­ta Vak­kaa run­saat 35 vuot­ta. Läh­tö­haas­tat­te­lus­sa (V-SS 27.9.2002) Sir­kiä to­te­si, et­tä pää­toi­mit­ta­jan pes­ti on ol­lut elä­män­ta­pa.

Sir­ki­än seu­raa­jaa ei tar­vin­nut kau­kaa ha­kea.

Vuon­na 1979 leh­den pal­ve­luk­seen tul­leen Juk­ka Uo­ti­lan siir­ty­mi­nen toi­mi­tus­sih­tee­rin teh­tä­vis­tä pää­toi­mit­ta­jan pai­kal­le oli niin luon­te­va rat­kai­su, et­tei leh­den päät­tä­vis­sä eli­mis­sä va­ka­vas­ti edes har­kit­tu vi­ran ju­lis­ta­mis­ta avoi­mes­ti ha­et­ta­vak­si.

Vah­din­vaih­toa Va­kan joh­dos­sa juh­lis­ti se, et­tä pie­nen su­kel­luk­sen jäl­keen leh­den ta­lous nou­si taas plus­sal­le. Tä­hän vai­kut­ti eten­kin se, et­tä hen­ki­lös­tön vä­he­ne­mi­sen vuok­si saa­tiin kus­tan­nus­sääs­tö­jä. Kun te­ki­jä­jouk­ko pie­ne­ni, myös leh­den si­vu­mää­rä vä­he­ni.

Po­si­tii­vi­nen tren­di jat­kui myös seu­raa­vi­na vuo­si­na. Il­moi­tus­myyn­ti li­sään­tyi kes­ki­mää­räis­tä enem­män ja le­vik­ki py­syt­te­li ku­ta­kuin­kin va­kaal­la ta­sol­la.

Vuon­na 2004 ta­lous ko­he­ni niin tun­tu­vas­ti, et­tä Vak­ka kir­ja­si yh­den par­hais­ta ti­lin­pää­tök­sis­tään leh­den his­to­ri­as­sa. Kun ja­ke­lu­kus­tan­nus­ten nou­su jat­kui, leh­ti et­si sääs­tö­jä hil­lit­se­mäl­lä si­vu­mää­riä ja vä­rien käyt­töä.

Vuon­na 2003 toi­mi­tus siir­tyi käyt­tä­mään pää­a­si­as­sa di­gi­ka­me­roi­ta. Tä­hän päät­tyi fil­mi­rul­lien kus­kaa­mi­nen lin­ja-au­to­kyy­dil­lä alu­e­toi­mi­tuk­sis­ta Uu­teen­kau­pun­kiin.

Vilkasta liitosvääntöä

Kun 2000-lu­vun en­sim­mäi­nen vuo­si­kym­men eh­ti puo­li­vä­liin, kun­ta­lii­tos­kes­kus­te­lut al­koi­vat yhä enem­män työl­lis­tää Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien toi­mi­tus­ta.

My­nä­mä­en ja Mie­tois­ten en­sim­mäi­nen yh­dis­ty­mis­han­ke rau­ke­si kan­sa­nää­nes­tyk­ses­sä, mut­ta kun­ta­kak­sik­ko aloit­ti uu­det fuu­si­o­neu­vot­te­lut vuon­na 2005. Naa­pu­ruk­set löy­si­vät toi­sen­sa niin, et­tä kun­ta­ra­ja pois­tui vuo­den 2007 alus­sa.

Val­ti­o­neu­vos­ton käyn­nis­tä­mä kun­ta- ja pal­ve­lu­ra­ken­nep­ro­jek­ti vauh­dit­ti lii­tos­suun­ni­tel­mia. Va­kan alu­eel­la ke­hi­tys joh­ti suu­riin muu­tok­siin, kun vuon­na 2009 As­kai­sis­ta ja Le­mus­ta tuli osa Mas­kua.

Sa­maan ai­kaan Vel­kua, Me­ri­mas­ku ja Ry­mät­ty­lä liit­tyi­vät Naan­ta­liin. Kun pis­kui­nen Vel­kua kuu­lui Va­kan kun­ta­yh­ty­mään, niin fuu­si­on jäl­keen Naan­ta­li peri jä­se­nyy­den.

His­to­ri­aan jäi myös ka­riu­tu­nei­ta lii­tos­hank­kei­ta. Ny­kyi­sin Mas­kuun ja Naan­ta­liin kuu­lu­vat kun­nat oli­vat mu­ka­na seit­se­män kun­nan saa­ris­to­kau­pun­ki­sel­vi­tyk­ses­sä. My­nä­mä­en ja Nou­si­ais­ten fuu­si­o­sel­vi­tys ei joh­ta­nut lii­tok­seen. Uu­si­kau­pun­ki oli en­sin mu­ka­na lii­tos­sel­vi­tyk­ses­sä Lai­ti­lan, Py­hä­ran­nan ja Rau­man kans­sa ja esit­ti sen jäl­keen neu­vot­te­lu­ja Lai­ti­lal­le ja Py­hä­ran­nal­le, mut­ta kum­pi­kaan han­ke ei eden­nyt.

Leh­dis­tön mur­ros­vai­hees­ta ker­toi­vat Va­kan kir­jauk­set. Vuon­na 2005 vuo­si­tu­lot ylit­ti­vät odo­tuk­set, leh­den ta­lous vah­vis­tui ei­kä le­vi­kis­sä ta­pah­tu­nut mer­kit­tä­viä muu­tok­sia. Vie­lä seu­raa­va­na vuon­na il­moi­tus­myyn­ti on­nis­tui odo­tet­tua pa­rem­min, mut­ta vuo­den 2007 not­kah­dus joh­ti heik­koon ta­lous­tu­lok­seen. Uu­sia mah­dol­li­suuk­sia kus­tan­nus­sääs­töi­hin ei enää ol­lut. Sen si­jaan li­sä­ku­lu­ja tuli toi­mi­tus- ja tait­to­jär­jes­tel­mien sekä ul­ko­a­sun uu­dis­tuk­sis­ta.

Vuon­na 2006 My­nä­mä­en kun­ta myön­si
Vak­ka-Suo­men Sa­no­mil­le My­nä­mä­ki-mi­ta­lin leh­den mer­kit­tä­väs­tä työs­tä pai­kal­li­ses­sa tie­don­vä­li­tyk­ses­sä. Sa­man vuo­den muu­tok­sia oli­vat uu­sien toi­mi­ti­lo­jen vuok­raa­mi­nen My­nä­mä­en alu­e­toi­mi­tuk­sel­le Kes­kus­ka­dun var­rel­ta ja uu­tis­ten jul­kai­se­mi­nen pa­pe­ri­leh­den li­säk­si myös ne­tis­sä.

Kun Naan­ta­lis­ta tuli Va­kan jä­sen, kun­ta­yh­ty­mä käyn­nis­ti pe­rus­so­pi­muk­sen muu­tos­työn. So­pi­mus­ta muu­tet­tiin niin, et­tä yh­ty­mä­val­tuus­ton jä­sen­mää­rä pe­rus­tui asu­kas­lu­vun li­säk­si myös kun­ta­koh­tai­seen le­vik­kiin. Täy­sin ki­vut­to­mas­ti uu­dis­tus ei to­teu­tu­nut, sil­lä Uu­si­kau­pun­ki va­lit­ti muu­tok­ses­ta hal­lin­to-oi­keu­teen.

Lizeliukselle muistomerkki

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mat osal­lis­tui mer­kit­tä­väl­lä ta­val­la suo­ma­lai­sen sa­no­ma­leh­dis­tön juh­la­vuo­den viet­toon vuon­na 2008.

Näyt­tä­vin juh­la­het­ki ajoit­tui lo­ka­kuu­hun, jol­loin My­nä­mä­es­sä pal­jas­tet­tiin Ant­ti Li­ze­liuk­sen muis­to­merk­ki.

Ai­ka ja paik­ka sai­vat luon­nol­li­sen se­li­tyk­sen, sil­lä My­nä­mä­en kirk­ko­her­ra­na toi­mi­neen Li­ze­liuk­sen syn­ty­mäs­tä tuli ku­lu­neek­si 300 vuot­ta ja juu­ri My­nä­mä­es­sä hän jul­kai­si en­sim­mäis­tä suo­men­kie­lis­tä sa­no­ma­leh­teä vuo­si­na 1775–1776.

Muis­to­mer­kin suun­nit­te­lus­ta vas­ta­si veh­maa­lai­nen ku­van­veis­tä­jä Jark­ko Roth.

Va­kan mer­ki­tys ko­ros­tui muis­to­merk­ki­hank­kees­sa, sil­lä se läh­ti ai­koi­naan liik­keel­le pää­toi­mit­ta­ja Erk­ki Sir­ki­än esi­tyk­ses­tä. Täs­tä hy­väs­tä Sir­ki­äl­le myön­net­tiin maa­kun­nan pai­kal­lis­leh­tien Ant­ti-pie­nois­pat­sas.

Li­ze­lius ei ol­lut suin­kaan ai­noa leh­den­te­ki­jä, joka sai huo­mi­o­ta vuon­na 2008. Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien alu­e­toi­mit­ta­ja Sari Hon­ka­sa­lo va­lit­tiin My­nä­mä­es­sä Vuo­den Lau­rik­si ja leh­den pit­kä­ai­kai­nen avus­ta­ja Paa­vo Tii­ho­nen sai Nou­si­ai­sis­sa Vuo­den Hen­ri­kin tit­te­lin.

La­man vai­ku­tuk­set nä­kyi­vät sel­ke­äs­ti 2000-lu­vun en­sim­mäi­sen vuo­si­kym­me­nen lo­pul­la. Las­kel­mien mu­kaan il­moit­te­lu vä­he­ni vuon­na 2009 pai­kal­lis­leh­dis­sä pe­rä­ti 15 pro­sent­tia ja le­vik­ki­lu­vut oli­vat las­ku­suun­nas­sa. Ti­lan­ne joh­ti sii­hen, et­tä myös Var­si­nais-Suo­mes­sa pai­kal­lis­leh­tiä siir­tyi osak­si isom­pia kon­ser­ne­ja.

Vuo­den lo­pus­sa maa­kun­nas­sa il­mes­tyi Va­kan li­säk­si enää kak­si muu­ta muus­sa omis­tuk­ses­sa ol­lut­ta suo­men­kie­lis­tä pai­kal­lis­leh­teä.

Pai­kal­lis­leh­tien ylei­set vai­keu­det hei­jas­tui­vat myös Vak­ka-Suo­men Sa­no­miin. Il­moi­tus­myyn­nin ta­voit­teet jäi­vät saa­vut­ta­mat­ta, kun eten­kin pai­kal­li­sen päi­vit­täis­ta­va­ra­kau­pan mai­nok­set vä­he­ni­vät.

Kah­des­sa vuo­des­sa Va­kan le­vik­ki hu­pe­ni run­saan 200 ti­lauk­sen ver­ran.

Vuo­si 2010 mer­kit­si Va­kas­sa jäl­leen juh­laa, kun leh­ti ikään­tyi 60-vuo­ti­aak­si. Merk­ki­vuo­den pää­ta­pah­tu­ma oli syys­kuus­sa jär­jes­tet­ty jour­na­lis­mi­se­mi­naa­ri, jos­sa alus­ta­ja­na toi­mi Jul­ki­sen sa­nan neu­vos­ton pu­heen­joh­ta­ja Ris­to Ui­mo­nen.

Leh­dis­töl­le tuli uut­ta ta­lous­ra­si­tet­ta, kun edus­kun­ta päät­ti, et­tä vuo­den 2012 alus­sa ryh­dy­tään pe­ri­mään sa­no­ma­leh­tien ti­laus­hin­nois­ta yh­dek­sän pro­sen­tin ar­von­li­sä­ve­roa.

Vak­ka nos­ti sa­man ver­ran ti­laus­hin­to­ja, mut­ta ko­ro­tus meni ve­ro­ti­li­tyk­se­nä val­ti­ol­le. Ti­laus­hin­ta­muu­tos ei riit­tä­nyt kat­ta­maan leh­den val­mis­tu­mis­kus­tan­nus­ten nou­sua.

Konkarit eläkkeelle

Vuon­na 2012 Vak­ka-Suo­men Sa­no­mis­sa päät­tyi kak­si pit­kää työ­u­raa, kun pää­toi­mit­ta­ja Juk­ka Uo­ti­la ja ta­lous­pääl­lik­kö Ka­le­vi Lou­ko jäi­vät eläk­keel­le. Uo­ti­la tuli ta­lon pal­ve­luk­seen vuon­na 1979 ja Lou­ko vuon­na 1976.

En­nä­tys­pi­tuuk­sia kak­sik­ko ei kui­ten­kaan Vak­ka-työs­sä hä­tyy­tel­lyt, sil­lä myö­hem­min elä­köi­ty­neet Jou­ni Vir­ta­nen ja Jou­ni Tuo­mi­nen te­ki­vät noin 45-vuo­ti­set työ­u­rat si­vun­val­mis­tuk­ses­sa.

Uo­ti­lan pää­toi­mit­ta­ja­kau­si kes­ti ku­ta­kuin­kin tar­kal­leen kym­me­nen vuot­ta, en­nen kuin elä­ke­vuo­det kut­sui­vat. Ke­vääl­lä 2016 Va­kan väki sai su­ru­vies­tin, kun no­pe­as­ti eden­nyt sai­raus vei eme­ri­tus­pää­toi­mit­ta­jan. Ai­ka olo­neu­vok­se­na jäi ko­vin ly­hy­ek­si.

Uo­ti­lan työ­tä jat­koi Jar­no Kes­ki­nen syk­syl­lä 2012, mut­ta hä­nen Vak­ka-uran­sa päät­tyi kui­ten­kin jo ke­vääl­lä 2015. Tä­män jäl­keen al­koi lä­hes kah­dek­si vuo­dek­si ve­ny­nyt vt-jak­so, jol­loin mark­ki­noin­ti­pääl­li­kök­si vuon­na 1998 ni­met­ty Jan­ne Vuo­re­la hoi­ti toi­mi­tus­joh­ta­jan teh­tä­viä ja vuon­na 1988 alu­e­toi­mit­ta­ja­na aloit­ta­nut Vesa Pent­ti­lä työs­ken­te­li pää­toi­mit­ta­ja­na.

Mo­nien vai­hei­den jäl­keen Va­kas­sa pää­dyt­tiin sel­lai­seen rat­kai­suun, et­tä ai­em­mas­ta mal­lis­ta poi­ke­ten pää­toi­mit­ta­jan ja toi­mi­tus­joh­ta­jan teh­tä­vät eriy­tet­tiin.

Toi­mi­tus­joh­ta­jan paik­kaa ei lai­tet­tu ha­kuun, vaan Vuo­re­la siir­ret­tiin sii­hen ke­vääl­lä 2017. Pää­toi­mit­ta­jak­si va­li­koi­tui ha­ki­joi­den jou­kos­ta leh­ti­a­lan ko­ke­nut kon­ka­ri Tei­ja Uit­to.

Hen­ki­lö­vaih­dos­ten li­säk­si Va­kan 2010-lu­kuun on mah­tu­nut mui­ta­kin muu­tok­sia.

Kun rau­ma­lai­nen West Point lo­pet­ti pai­no­toi­min­nan, leh­den piti et­siä uu­si pai­no­paik­ka. Nyt ai­neis­to siir­tyy pa­pe­ril­le Sa­no­ma Manu Oy:ssä Tam­pe­reel­la.

Pai­no­pai­kan vaih­tu­mi­nen tus­kin lu­ki­joi­ta sen kum­mem­min het­kaut­ti. Sen si­jaan leh­den ul­ko­a­su-uu­dis­tus syk­syl­lä 2016 oli niin mer­kit­tä­vä, et­tä het­ken ai­kaa us­kol­li­sil­la ti­laa­jil­la oli ih­met­te­le­mis­tä.

Uu­dis­tus voi­daan kui­ten­kin tul­ki­ta on­nis­tu­neek­si, sil­lä val­ta­o­sa pa­laut­tees­ta on ol­lut po­si­tii­vis­ta. Vii­me vuo­si­na Va­kas­sa on kes­ki­tyt­ty net­ti­leh­den ke­hit­tä­mi­seen.

Kun­tien omis­ta­man leh­den il­mes­ty­mi­nen on tiet­tä­väs­ti ai­nut­laa­tuis­ta Suo­mes­sa ja ken­ties laa­jem­min­kin. Kun­tain­lii­ton jäl­keen syn­ty­nyt kun­ta­yh­ty­mä piti kui­ten­kin kuo­pa­ta vuo­den 2014 lo­pus­sa, kun la­ki­muu­tos es­ti toi­min­nan kil­pail­lul­la me­dia-alal­la.

Vuo­den 2015 alus­sa leh­den jul­kai­se­mis­ta jat­koi Vak­ka-Suo­men Me­dia Osuus­kun­ta.

Muu­tok­sel­la ei ol­lut juu­ri käy­tän­nön mer­ki­tys­tä, sil­lä leh­den omis­taa edel­leen kah­dek­san kun­nan jouk­ko: Kus­ta­vi, Mas­ku, My­nä­mä­ki, Naan­ta­li, Nou­si­ai­nen, Tai­vas­sa­lo, Uu­si­kau­pun­ki ja Veh­maa.

Mie­len­kiin­toi­nen poi­min­ta his­to­ri­an leh­dil­tä ker­too, et­tä il­man kun­ta­lii­tok­sia le­vik­ki­a­lu­eel­la oli­si 20 kun­taa. It­se­näis­ten kun­tien lis­tal­ta ovat vuo­si­kym­me­nien ai­ka­na pois­tu­neet As­kai­nen, Lemu, Kar­ja­la, Mie­toi­nen, Naan­ta­lin maa­lais­kun­ta, Vel­kua, Me­ri­mas­ku, Ry­mät­ty­lä, Uu­den­kau­pun­gin maa­lais­kun­ta, Py­hä­maa, Lo­ka­lah­ti ja Ka­lan­ti.