Vii­kon hen­ki­lö -haas­tat­te­lut ovat jää­neet mie­leen mu­ka­vi­na ja ren­toi­na jut­tu­keik­koi­na.

Muis­tan kuin­ka jän­ni­tin men­nä yri­tys­joh­ta­jan ko­tiin te­ke­mään haas­tat­te­lua, kun hä­nen toi­mi­a­lan­sa oli it­sel­le­ni hy­vin tun­te­ma­ton. Tuo keik­ka on jäl­ki­kä­teen aja­tel­tu­na ol­lut yk­si mu­ka­vim­mis­ta jut­tu­kei­kois­ta kos­kaan. Nyt­hän teh­tiin jut­tua hen­ki­lös­tä, ei niin­kään pal­jon hä­nen toi­mi­a­las­taan.

Ren­tous on ol­lut mu­ka­na haas­tat­te­lu­het­kis­sä lä­hes ai­na.

Muis­tan kii­tol­li­sia nuo­ria ur­hei­li­joi­ta, jot­ka oli­vat var­sin otet­tu­ja, et­tä juu­ri hei­dät oli kaik­kien mui­den jou­kos­ta va­lit­tu haas­tat­te­luun.

Muis­tan myös ak­tii­vi­sen yh­dis­tys­toi­mi­jan, joka en­sin sa­noi, et­tei hä­nes­tä ole mi­tään kir­joi­tet­ta­vaa. Sa­mal­la hän huo­maa, et­tä ei oi­kein löy­dä so­pi­vaa ai­kaa haas­tat­te­lul­le, kos­ka on niin mo­nes­sa mu­ka­na.

Kos­kaan ei ole ol­lut ti­lan­net­ta, et­tei kir­joi­tet­ta­vaa oli­si hen­ki­lös­tä ol­lut, enem­män­kin eteen on tul­lut va­lin­nan vai­keus: mit­kä kaik­ki asi­at otan mu­kaan jut­tuun ja mitä jä­tän pois, kun kaik­ki vaan ei­vät mah­du.

Us­kon it­se niin, et­tä ihan jo­kai­ses­ta hen­ki­lös­tä pys­tyi­si te­ke­mään Vii­kon hen­ki­lö -haas­tat­te­lun.

Jen­ni Ky­län­pää