Ruo­ka on yk­si tär­keim­mis­tä ky­sy­myk­sis­tä läm­pe­ne­vän maa­pal­lom­me ja luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den tar­kas­te­lus­sa: ku­lu­tuk­sen li­sään­ty­mi­nen ja maan­käy­tön muu­tok­set kiih­dyt­tä­vät il­mas­ton­muu­tos­ta, luon­to­ka­toa ja aa­vi­koi­tu­mis­ta.

Ruo­an­tuo­tan­nol­la on mer­kit­tä­viä vai­ku­tuk­sia maa­pe­rään ja ym­pä­ris­tön ke­mi­ka­li­soi­tu­mi­seen kaik­ki­al­la maa­il­mas­sa. Suu­rin osa ruo­an il­mas­to­vai­ku­tuk­sis­ta syn­tyy maa­pe­rän köyh­ty­mi­ses­tä, lan­noit­tei­den käy­tös­tä sekä eläin­tuo­tan­nos­ta – esi­mer­kik­si val­ta­o­sa vil­jel­lys­tä soi­jas­ta hyö­dyn­ne­tään re­hu­na, mikä ai­heut­taa laa­jal­ti met­sä­ka­toa. Soi­ja­pih­vin hii­li­ja­lan­jäl­ki it­ses­sään on mur­to-osa li­ha­pih­vis­tä.

Maan­vil­je­ly voi kui­ten­kin ol­la rat­kai­si­jan roo­lis­sa il­mas­tok­rii­sis­sä. Mul­ta­va maa­pe­rä li­sää eli­ös­tön mo­ni­muo­toi­suut­ta ja vä­hen­tää eroo­si­o­ta sekä ve­sis­tö­kuor­mi­tus­ta. Hy­vin­voi­va maa­pe­rä kes­tää pa­rem­min ää­ri­o­lo­suh­teis­sa, si­too hiil­tä ja pa­ran­taa maan tuot­ta­vuut­ta. Oh­jaus­kei­no­ja tar­vi­taan, jot­ta koko ruo­ka­ket­ju saa­daan kes­tä­väk­si hy­vis­tä vil­je­ly- ja lai­dun­nus­käy­tän­nöis­tä hä­vi­kin mi­ni­moi­mi­seen ja kes­tä­viin ruo­ka­va­lin­toi­hin.

Kan­sain­vä­li­nen tut­ki­ja­ryh­mä EAT-Lan­cet-ko­mis­sio suo­sit­te­li vuon­na 2019 pla­ne­taa­ris­ta ruo­ka­va­li­o­ta glo­baa­lik­si ruo­ka­jär­jes­tel­mäk­si. Se tur­vai­si ter­veel­li­sen ruo­an maa­pal­lon ar­vi­ol­ta 10 mil­jar­din ih­mi­sen vä­es­töl­le vuo­teen 2050 men­nes­sä, eh­käi­si­si huo­non ra­vit­se­muk­sen ter­veys­hait­to­ja ja hi­das­tai­si il­mas­ton­muu­tos­ta. Pla­ne­taa­ri­nen ruo­ka­va­lio koos­tuu pää­o­sin kas­vik­sis­ta, he­del­mis­tä, täys­jy­vä­vil­jas­ta, pal­ko­kas­veis­ta sekä tyy­dyt­ty­mä­tön­tä ras­vaa si­säl­tä­vis­tä öl­jyis­tä ja si­säl­tää koh­tuul­li­ses­ti ka­laa ja ka­naa, ja vain hie­man pu­nais­ta li­haa, so­ke­ria ja puh­dis­tet­tua vil­jaa. Eläin­pe­räis­ten tuot­tei­den ku­lu­tus pie­ne­ni­si glo­baa­lis­ti al­le puo­leen ny­kyi­ses­tä.

Ruo­ka­kes­kus­te­lus­sa on ai­na myös eet­ti­nen ja kult­tuu­ri­nen puo­li. Köy­him­mil­lä vä­es­töil­lä ei ole mah­dol­li­suut­ta va­li­ta ruo­ka­va­li­o­taan ja kes­ki­luok­ka ku­lut­taa val­ta­vas­ti li­haa. Ole osa rat­kai­sua li­sää­mäl­lä lau­ta­sel­le­si kas­vis­ruo­kaa – tu­tus­tu eri ai­nek­siin ja in­nos­tu uu­sis­ta re­sep­teis­tä. Las­ke to­del­li­nen pro­tei­i­nin tar­pee­si, sil­lä syöm­me usein lii­kaa pro­tei­i­nia. Li­han­syö­jä voi vä­hen­tää li­han­ku­lu­tus­ta ja suo­sia enem­män ko­ti­mais­ta ka­laa ja pal­ko­kas­ve­ja. Eh­do­ta kas­vis­pai­not­teis­ta ruo­kaa per­heen­jä­se­nil­le, työ­pai­kal­la­si tai kun­ta­si op­pi­lai­tok­sis­sa.

Sil­ja Ngo­be­se Va­lo­ni­as­ta