Sa­tei­se­na per­jan­tai-aa­mu­na 11.8. noin kah­den­kym­me­nen hen­ki­lön ryh­mä läh­ti ve­neel­lä koh­ti Ka­tan­pään saar­ta, Uu­den­kau­pun­gin lu­ki­on kak­kos­luo­kan me­ri­bi­o­lo­gi­an kurs­si ja pa­rem­pi sää mie­les­sä. Mää­rä­nä oli yö­pyä saa­ren van­hah­kos­sa ka­sar­mi­ra­ken­nuk­ses­sa ja teh­dä tu­le­van päi­vän ja seu­raa­van aa­mu­päi­vän ai­ka­na mah­dol­li­sim­man pal­jon me­reen liit­ty­viä tut­ki­muk­sia ja mui­ta ak­ti­vi­teet­te­ja.

Po­ruk­kaam­me oli joh­ta­mas­sa opet­ta­ja Kir­si Sii­vo­sen li­säk­si ko­ke­nut me­ri­bi­o­lo­gi Pet­ri Vah­te­ri, joka oh­jeis­ti ja se­lit­ti meil­le te­o­ri­aa esi­mer­kik­si le­vien kas­vu­sy­vyyk­sis­tä.

Heti en­sim­mäi­se­nä saim­me muu­ta­mia me­ren ti­lan­teen sel­vit­tä­mi­seen liit­ty­viä teh­tä­viä, ja ryh­mät läh­ti­vät suo­rit­ta­maan vuo­ro­tel­len eri pis­teil­le nii­tä.

Mi­nun ryh­mäl­lä­ni oli vuo­ros­sa en­sin poh­ja­e­läin­näyt­tee­not­to, joka ta­pah­tui las­ke­mal­la kau­han nä­köi­nen nou­din poh­jaan as­ti. Poh­jas­sa nou­din sul­keu­tui ja toi pin­taan näyt­tei­tä, jois­ta pys­tyi tar­kas­te­le­maan poh­ja­e­läin­kan­taa.

Tar­kas­te­lim­me nou­ti­mel­la saa­tua “ku­raa” ja ko­e­tim­me löy­tää sii­tä elä­mää.

Mit­ta­sim­me myös nä­ky­vyy­den poh­jaan sec­c­hi-le­vyl­lä, jota las­ket­tiin ve­den al­le niin kau­an kun­nes se hä­vi­si nä­ky­vis­tä, ja sii­tä mi­tat­tiin met­ri­mää­rä.

Seu­raa­va­na oli vuo­ros­sa sou­tu­ve­nees­tä ta­pah­tu­vaa ve­den läm­pö­ti­lan mit­taus­ta, ja mo­nen ryh­män mit­taus­tu­los­ten jäl­keen olim­me yk­si­mie­li­siä tu­lok­ses­ta: 16,9 as­tet­ta cel­sius­ta.

Het­ken pääs­tä yk­si jo­kai­ses­ta ryh­mäs­tä kävi al­ku­syk­syn kyl­men­tä­mäs­sä ve­des­sä sel­vit­tä­mäs­sä sy­vyyk­siä, jois­sa val­lit­se­va le­vä­tyyp­pi muut­tui.

Sa­mas­sa otet­tiin hei­tet­tä­väl­lä pus­sil­la näyt­tei­tä ky­sei­ses­tä pai­kas­ta, ja mu­kaan tuli - nuot­taus mu­kaan lu­kien - päi­vän suu­rin saa­lis, jo­hon kuu­lui rapu, pie­niä rau­ta­ka­lo­ja, haus­kan nä­köi­set silo- sekä sär­mä­neu­la ja li­säk­si tyy­pil­li­siä kas­ve­ja ku­ten ah­ven­vi­taa.

Il­lan lo­puk­si mauk­kaan her­ne­kei­ton voi­mal­la las­kim­me ve­nees­tä ko­e­ka­las­tus­ver­kot. Jo­kai­nen va­paa­eh­toi­nen sai vuo­rol­laan koit­taa ver­kon las­ke­mis­ta ja toi­set sai­vat sit­ten vas­taa­vas­ti aa­mul­la nos­taa ver­kot ylös.

Sa­mal­la ope­tel­tiin yk­sin­ker­tai­nen paa­lu­sol­mu. Ko­e­ka­las­tuk­ses­sa on ide­a­na se, et­tä ver­kos­sa on mon­ta eri ko­kois­ta “ko­loi­tus­ta”, ja si­ten sil­lä voi saa­da mon­ta eri ka­la­la­jia, jopa tun­te­mat­ta alu­een ka­la­kan­taa.

Me suo­ri­tim­me ka­las­tus­ta vä­hän kuin hoi­to­ka­las­tuk­se­na, sil­lä sär­ki­kan­ta on alu­eel­la re­he­vöi­ty­mi­sen ta­kia pääs­syt kas­va­maan ja si­la­koi­ta ei tul­lut yh­tään ku­ten en­ti­sai­koi­na oli­si tul­lut.

Suu­rim­mat ka­lat pe­rat­tiin lo­puk­si ryh­mäs­sä yh­teis­voi­min sa­vus­tus­kun­toon, ja ne vie­tiin Ka­tan­pään ra­vin­to­laan sa­vus­tet­ta­vik­si.

Il­lal­la sau­nan li­säk­si pää­sim­me kier­tä­mään Ka­tan­pään saa­ren maas­toa, jos­sa on esi­mer­kik­si tun­net­tu­ja saa­rel­la si­jait­se­via van­ho­ja tyk­ki­pat­te­rei­ta. Saa­ri­kier­rok­sel­la näim­me myös lam­pai­ta ja tyy­pil­lis­tä ka­rua saa­ris­to­luon­toa.

Saa­rel­ta löy­tyi myös ran­nan tun­tu­mas­ta po­te­ro, eli maa­han suo­jaa var­ten jos­kus kai­vet­tu kuop­pa.

Il­lal­la van­has­sa ka­sar­mis­sa mei­tä viih­dyt­ti opet­ta­jan mu­kaan ot­ta­man El­la-koi­ran li­säk­si mu­ka­vat yh­tei­set kort­ti­pe­lit.

Pa­ras­ta täl­lai­ses­sa ret­kes­sä on tie­ten­kin mah­dol­li­suus tu­tus­tua me­ren ih­mei­siin ja eri­to­ten me­ri­bi­o­lo­gi Pet­rin joh­dol­la saim­me sii­tä pal­jon ir­ti.

Kai­ken kuk­ku­rak­si puo­let en­sim­mäi­ses­tä päi­väs­tä kiu­san­nut sade lak­ka­si vii­mein il­lal­la ja lau­an­tai­na saim­me naut­tia jo au­rin­gon­pais­tees­ta­kin.

Las­si An­ke­lo