Men­nään kot­tiin, sa­noo veh­maa­lai­nen, kun nou­see Lee­na Lai­ti­sen tak­siin. Ja Lee­na tie­tää, min­ne ajaa.

– Jos­kus kau­pun­ki­lai­set ih­met­te­le­vät, kun tu­le­vat sa­maan kyy­tiin veh­maa­lai­sen kans­sa. Hei­dän mie­les­tään niin ei voi sa­noa. Mut­ta tot­ta kai voi. Yleen­sä tie­dän, mi­hin pi­tää men­nä.

Lee­nan tak­siy­ri­tys täyt­ti elo­kuun alus­sa 30 vuot­ta. It­se hän täyt­ti ai­em­min tänä vuon­na 60 sa­moin kuin puo­li­so Os­si, joka myös ajaa tak­sia. Os­si ku­vai­lee Lee­naa väit­tä­mäl­lä, et­tei tämä ole tak­si­kus­ki lain­kaan, vaan en­nem­min­kin ys­tä­vä, te­ra­peut­ti, las­ten­hoi­ta­ja ja psy­ko­lo­gi. Lee­na kuun­te­lee ilot ja su­rut, ja aut­taa asi­ak­kai­taan yli tak­si­au­toi­li­jan toi­men­ku­van.

– Moni luu­lee, et­tä työ on pelk­kää aja­mis­ta, mut­ta sii­hen liit­tyy pal­jon muu­ta­kin. Toi­mi­tan iäk­käil­le kaup­pa-asi­oi­ta ja saa­tan lap­sia Tur­kuun te­ra­pi­aan. Mo­nis­ta asi­ak­kais­ta on tul­lut ys­tä­viä, ja van­hem­mat ih­mi­set kut­su­vat kah­vil­le. Yleen­sä ei ole ai­kaa, mut­ta jos­kus me­nen.

On­pa Lee­na jos­kus jopa va­ran­nut asi­ak­kail­leen esi­mer­kik­si la­bo­ra­to­ri­oai­ko­ja ja huo­leh­ti­nut sii­tä, et­tä he pää­se­vät pe­ril­le oi­ke­aan ai­kaan. Kaik­ki asi­ak­kaat ei­vät sel­lais­ta osaa, ei­kä lä­hei­siä ole aut­ta­mas­sa.

– Epäi­len, et­tä kau­pun­gis­sa ei ole ko­vin mon­taa tuom­mois­ta, Os­si sa­noo.

Van­hem­mat veh­maa­lai­set tun­te­vat Lee­nan edel­leen tyt­tö­ni­mel­lä Lau­ri­la. Nai­mi­siin pari meni vuon­na 2001, kun per­heen tuol­loin ala­kou­lui­käi­nen poi­ka Juu­so al­koi ol­la sitä miel­tä, et­tä kai­kil­la per­heen­jä­se­nil­lä oli­si hyvä ol­la sama su­ku­ni­mi. Yh­tä Os­si ja Lee­na ovat pi­tä­neet 13 ikäi­sis­tä kou­lu­lai­sis­ta saak­ka.

– 48. yh­tei­nen vuo­si on me­nos­sa, Lee­na täs­men­tää.

En­nen kun Lee­nas­ta tuli tak­siy­rit­tä­jä, hän oli nuo­re­na het­ken teh­das­työs­sä ja ajoi sen jäl­keen lin­ja-au­toa. Veh­maan K-kaup­pi­as pyy­si hän­tä töi­hin myy­mä­lä­au­toon­sa, jota Lee­na en­nät­ti ajaa muu­ta­man vuo­den en­nen kuin jäi äi­tiys­lo­mal­le.

– Kier­sin au­ton kans­sa kaik­ki syr­jä­kul­mat Veh­maal­la ja vä­hän Ka­lan­nin puo­lel­la. Se oli tosi ki­vaa työ­tä. Kaup­pi­as toi rei­tin var­rel­le li­sää ta­va­raa, kun au­ton va­ras­to­ti­la ei riit­tä­nyt. Myy­mä­lä­au­to­toi­min­ta lop­pui muis­taak­se­ni vuon­na 1993. Se oli hai­ke­aa mum­moil­le ja pa­poil­le, mut­ta myös mi­nul­le.

Sa­moi­hin ai­koi­hin Veh­maal­la jäi tak­si­kus­ki eläk­keel­le, ja Lee­na haki hä­nel­tä va­pau­tu­nut­ta lu­paa sil­loi­sen käy­tän­nön mu­kai­ses­ti.

– Au­tot ovat meil­lä su­ku­vi­ka. Isä oli au­toi­li­ja, ja veli on myös. Minä en pie­ne­nä nu­keis­ta vä­lit­tä­nyt, vaan lei­kin ai­na au­to­jen kans­sa.

Puo­li­so Os­si aloit­ti tak­siy­rit­tä­jyy­den kym­me­ni­sen vuot­ta myö­hem­min kuin Lee­na, ja ajaa in­va­tak­sia. Juu­so liit­tyi vah­vuu­teen kak­si vuot­ta sit­ten. Työ on elä­män­ta­pa, jota teh­dään 24/7.

– Vii­mek­si olim­me lo­mal­la vuon­na 2001, jol­loin olim­me hää­mat­kal­la Thai­maas­sa, Lee­na ker­too.

Va­paa-ai­ka­naan kau­niil­la il­mal­la Lee­na saat­taa ajaa 60-vuo­ti­aan Opel Ka­det­tin­sa ulos tal­lis­ta ja ajaa pie­nen len­kin. Au­to on ol­lut hä­nel­lä 17 vuot­ta.

Leena Laitinen on samanikäinen Opelinsa kanssa, jolla ajetaan harvoin ja valikoidusti.

Saara Huovinen

Veh­maan ko­ti­seu­tu­yh­dis­tys on va­lin­nut vuo­sit­tain Veh­maan Mar­ga­ree­tan jo 23 vuo­den ajan hei­nä­kuus­sa ko­ti­seu­tu­päi­vän yh­tey­des­sä. Täl­lä ker­taa tun­nus­tuk­sen saa­jak­si ää­nes­tet­tiin Lee­na Lai­ti­nen.

– Olen sii­tä otet­tu, hän sa­noo.

Saa­ra Huo­vi­nen