Ympäristökasvatuksen tavoitteena on ympäristönsuojelu. Siinä korostuu ihmisten aktiivinen rooli osallistujina ja toiminnan toteuttajina. Ympäristökasvatuksen tarkoituksena on auttaa tunnistamaan ympäristössä tapahtuvat vakavat muutokset sekä hankkia tietoja, taitoja ja keinoja muutosten ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi.
Luonnossa oleminen ja luontosuhteen vahvistaminen lisäävät henkilökohtaisia kokemuksia ja herkistävät lukemaan luonnon kirjoa ja ympäristön tilaa, myös maailmanlaajuisia ongelmia kuten ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden hupenemista.
Ympäristökasvatuksen syntyyn on aikoinaan vaikuttanut 1960-luvulla alkanut keskustelu ympäristön tilasta. YK:n yleiskokouksessa vuonna 1972 otettiin ensimmäinen askel kohti kansainvälistä ympäristökasvatusohjelmaa. Unescon ja YK:n ympäristöjärjestön linjaamat ympäristökasvatuksen tavoitteet ovat edelleen keskeisiä ympäristökasvatuksen tavoitteita.
Suomessa ympäristökasvatus käsitteenä vakiintui 1980-luvulla. Ensimmäinen luontokoulu perustettiin Siuntioon vuonna 1986 Natur och Miljön toimesta. Vuonna 1991 perustettiin Suomen Ympäristökasvatuksen Seura, joka tunnetaan nykyisin nimellä FEE-Suomi.
Heti seuraavana vuonna valmistui ensimmäinen kansallinen ympäristökasvatusstrategia. Valtakunnallisiin opetussuunnitelmiin ympäristökasvatus kirjattiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1985. Nykyisissä koulujen ja päiväkotien opetus- ja kasvatussuunnitelmissa kestävän kehityksen kasvatus on läpileikkaavana teemana. Myös hallitusohjelmassa ympäristökasvatuksella on sijansa.
Ympäristökasvatus on vankistanut asemaansa myös tieteenalana ja siitä on laadittu useita teorioita, toimintamalleja ja oppikirjoja. Uusin suomenkielinen teos on viime vuonna julkaistu Ympäristökasvatus – kestävän tulevaisuuden käsikirja. Kirjassa pohditaan muun muassa ympäristökasvatuksen merkitystä ja henkilökohtaisen ympäristösuhteen rakentumista sekä keskeisiä ympäristökasvatuksen tavoitteita ja malleja.
Lukujen lopussa on henkilöesittely alan tutkijasta tai käytännön toimijasta, jolla on ollut merkittävä rooli suomalaisessa ympäristökasvatustyössä. Lisäksi lukujen lopussa on pohdintatehtäviä sekä keskeistä luettavaa. Kirjan avulla voi pohtia omia vaikutusmahdollisuuksiaan kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Se on erinomainen perusteos opettajille ja kasvattajille sekä kaikille, jotka haluavat perehtyä ympäristökasvatukseen paremmin.
Jaana Itälä-Laine Valoniasta