Ym­pä­ris­tö­kas­va­tuk­sen ta­voit­tee­na on ym­pä­ris­tön­suo­je­lu. Sii­nä ko­ros­tuu ih­mis­ten ak­tii­vi­nen roo­li osal­lis­tu­ji­na ja toi­min­nan to­teut­ta­ji­na. Ym­pä­ris­tö­kas­va­tuk­sen tar­koi­tuk­se­na on aut­taa tun­nis­ta­maan ym­pä­ris­tös­sä ta­pah­tu­vat va­ka­vat muu­tok­set sekä hank­kia tie­to­ja, tai­to­ja ja kei­no­ja muu­tos­ten eh­käi­se­mi­sek­si ja rat­kai­se­mi­sek­si.

Luon­nos­sa ole­mi­nen ja luon­to­suh­teen vah­vis­ta­mi­nen li­sää­vät hen­ki­lö­koh­tai­sia ko­ke­muk­sia ja her­kis­tä­vät lu­ke­maan luon­non kir­joa ja ym­pä­ris­tön ti­laa, myös maa­il­man­laa­jui­sia on­gel­mia ku­ten il­mas­ton­muu­tos­ta ja luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den hu­pe­ne­mis­ta.

Ym­pä­ris­tö­kas­va­tuk­sen syn­tyyn on ai­koi­naan vai­kut­ta­nut 1960-lu­vul­la al­ka­nut kes­kus­te­lu ym­pä­ris­tön ti­las­ta. YK:n yleis­ko­kouk­ses­sa vuon­na 1972 otet­tiin en­sim­mäi­nen as­kel koh­ti kan­sain­vä­lis­tä ym­pä­ris­tö­kas­va­tu­soh­jel­maa. Unes­con ja YK:n ym­pä­ris­tö­jär­jes­tön lin­jaa­mat ym­pä­ris­tö­kas­va­tuk­sen ta­voit­teet ovat edel­leen kes­kei­siä ym­pä­ris­tö­kas­va­tuk­sen ta­voit­tei­ta.

Suo­mes­sa ym­pä­ris­tö­kas­va­tus kä­sit­tee­nä va­kiin­tui 1980-lu­vul­la. En­sim­mäi­nen luon­to­kou­lu pe­rus­tet­tiin Siun­ti­oon vuon­na 1986 Na­tur och Mil­jön toi­mes­ta. Vuon­na 1991 pe­rus­tet­tiin Suo­men Ym­pä­ris­tö­kas­va­tuk­sen Seu­ra, joka tun­ne­taan ny­kyi­sin ni­mel­lä FEE-Suo­mi.

Heti seu­raa­va­na vuon­na val­mis­tui en­sim­mäi­nen kan­sal­li­nen ym­pä­ris­tö­kas­va­tus­st­ra­te­gia. Val­ta­kun­nal­li­siin ope­tus­suun­ni­tel­miin ym­pä­ris­tö­kas­va­tus kir­jat­tiin en­sim­mäi­sen ker­ran jo vuon­na 1985. Ny­kyi­sis­sä kou­lu­jen ja päi­vä­ko­tien ope­tus- ja kas­va­tus­suun­ni­tel­mis­sa kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen kas­va­tus on lä­pi­leik­kaa­va­na tee­ma­na. Myös hal­li­tu­soh­jel­mas­sa ym­pä­ris­tö­kas­va­tuk­sel­la on si­jan­sa.

Ym­pä­ris­tö­kas­va­tus on van­kis­ta­nut ase­maan­sa myös tie­tee­na­la­na ja sii­tä on laa­dit­tu usei­ta te­o­ri­oi­ta, toi­min­ta­mal­le­ja ja op­pi­kir­jo­ja. Uu­sin suo­men­kie­li­nen teos on vii­me vuon­na jul­kais­tu Ym­pä­ris­tö­kas­va­tus – kes­tä­vän tu­le­vai­suu­den kä­si­kir­ja. Kir­jas­sa poh­di­taan muun mu­as­sa ym­pä­ris­tö­kas­va­tuk­sen mer­ki­tys­tä ja hen­ki­lö­koh­tai­sen ym­pä­ris­tö­suh­teen ra­ken­tu­mis­ta sekä kes­kei­siä ym­pä­ris­tö­kas­va­tuk­sen ta­voit­tei­ta ja mal­le­ja.

Lu­ku­jen lo­pus­sa on hen­ki­lö­e­sit­te­ly alan tut­ki­jas­ta tai käy­tän­nön toi­mi­jas­ta, jol­la on ol­lut mer­kit­tä­vä roo­li suo­ma­lai­ses­sa ym­pä­ris­tö­kas­va­tus­työs­sä. Li­säk­si lu­ku­jen lo­pus­sa on poh­din­ta­teh­tä­viä sekä kes­keis­tä lu­et­ta­vaa. Kir­jan avul­la voi poh­tia omia vai­ku­tus­mah­dol­li­suuk­si­aan kes­tä­vän tu­le­vai­suu­den ra­ken­ta­mi­ses­sa. Se on eri­no­mai­nen pe­rus­te­os opet­ta­jil­le ja kas­vat­ta­jil­le sekä kai­kil­le, jot­ka ha­lu­a­vat pe­reh­tyä ym­pä­ris­tö­kas­va­tuk­seen pa­rem­min.

Jaa­na Itä­lä-Lai­ne Va­lo­ni­as­ta