Jus­si Aal­to­nen, Va­lo­nia

Ih­mi­set ovat kaut­ta ai­kain is­tut­ta­neet pui­ta sekä ta­lou­del­li­sis­ta syis­tä et­tä oman ko­tiym­pä­ris­tön viih­tyi­syy­den li­sää­mi­sek­si tai he­del­mä­sa­don toi­vos­sa. Har­va tu­lee eh­kä aja­tel­leek­si, et­tä luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den hu­ve­tes­sa kriit­ti­ses­ti on pui­den is­tu­tus myös tär­keä kei­no tä­män huo­les­tut­ta­van ke­hi­tys­ku­lun hi­das­ta­mi­sek­si.

Esi­mer­kik­si ve­sis­tö­jen reu­na­mil­la kas­va­vat puut tuo­vat suo­jaa ja ra­vin­toa mo­nel­le eli­ö­ryh­mäl­le. Is­tut­ta­mal­la pui­ta alu­eil­le, jois­sa nii­tä on ai­em­min kas­va­nut, voi edis­tää esi­mer­kik­si pu­rou­o­mien pa­lau­tu­mis­ta luon­tai­seen suun­taan. Puus­to myös si­too ra­vin­tei­ta ja es­tää maa-ai­neis­ta va­lu­mas­ta ve­sis­töön.

Puu­la­jeis­ta esi­mer­kik­si ter­va­lep­pä viih­tyy kos­teil­la ran­ta-alu­eil­la ja pu­ro­jen var­sil­la ja kes­tää hy­vin het­kel­li­siä tul­via. Lep­pä on pait­si mai­se­mal­li­ses­ti hie­no puu­la­ji, myös eko­lo­gi­ses­ti ar­vo­kas. Ter­va­le­pän yh­teyt­tä­mi­ses­sä tal­len­ta­ma au­rin­gon ener­gia siir­tyy ve­de­na­lai­seen eli­ös­töön, kun ra­vut ja poh­ja­e­läi­met käyt­tä­vät puis­ta pu­don­nei­ta leh­tiä ra­vin­to­naan. Tämä hyö­dyt­tää myös näi­tä eli­öi­tä ra­vin­to­naan käyt­tä­viä ka­lo­ja. Leh­ti­puut tar­jo­a­vat myös tär­ke­ää suo­jaa­vaa var­joa ve­sien yl­le. Il­mas­ton­muu­tok­sen ede­tes­sä suo­jaa­van var­jos­tuk­sen mer­ki­tys ko­ros­tuu en­ti­ses­tään eten­kin pu­rois­sa, jois­sa elää usein vii­le­äs­tä ve­des­tä riip­pu­vais­ta la­jis­toa.

Pu­ro­jen var­sil­la on siis syy­tä sääs­tää ny­kyis­tä puus­toa tai li­sä­tä sitä so­pi­via pui­ta is­tut­ta­mal­la. Mi­kä­li pää­tät ryh­tyä tuu­mas­ta toi­meen, on tär­ke­ää muis­taa, et­tä pui­den is­tut­ta­mi­seen tar­vi­taan ai­na maa­no­mis­ta­jan lupa. Ter­va­lep­piä on saa­ta­vil­la var­sin huo­ke­aan hin­taan, mut­ta ti­laus kan­nat­taa teh­dä hy­vis­sä ajoin en­nen is­tu­tuk­sia.

Ter­va­lep­pä ei ole ai­noa so­vel­tu­va puu­la­ji – is­tu­tet­ta­vat puut tu­lee ai­na va­li­ta kas­vu­pai­kan olo­suh­tei­den mu­kaan. Maa­no­mis­ta­jan lu­van li­säk­si var­mis­ta, et­tä si­nul­la on riit­tä­väs­ti tie­toa sii­tä, mitä kas­vu­paik­ka tar­vit­see niin la­jis­ton kuin puus­ton mää­rän­kin suh­teen. Suo­si ve­sis­tö­jen ää­rel­lä eri­tyi­ses­ti kos­tei­ta olo­suh­tei­ta sie­tä­viä suo­ma­lai­sia puu­la­je­ja, joi­ta koh­de­a­lu­eel­la esiin­tyy luon­tai­ses­ti. Muis­ta li­säk­si, et­tä pui­den is­tu­tuk­ses­sa tu­lee käyt­tää har­kin­taa alu­een luon­to­tyyp­pi huo­mi­oi­den: esi­mer­kik­si nii­tyt ja ke­dot ovat ar­vok­kai­ta, Suo­mes­sa uhan­lai­sia pe­rin­ne­bi­o­toop­pe­ja, joi­ta ei kan­na­ta ryh­tyä met­sit­tä­mään.