Ympäristöalalla on helppo kyynistyä. Saavutetut hyödyt ovat tärkeitä, mutta lopulta varsin pieniä. Ilmastonmuutos ja luontokato kiihtyvät ja vaikuttavaa muutosta ei näytetä saavan aikaiseksi. Pienistä saavutuksista on kuitenkin pakko ottaa ilo irti. Toisaalta esimerkiksi Saaristomeren eteen tehtävien toimien vaikutukset nähdään vuosikymmenten päästä – motivaatiota tekemiseen täytyy löytyä, vaikka emme välttämättä ole itse onnistumisen juhlia todistamassa.
Työn ansiosta kalat, saukot ja muut eliöt saavat kilometreittäin lisää vaellettavaa uomaa ja entisten sukupolvien aikaan ojitetut suot alkavat patoamisten jälkeen vettyä uudelleen. Isossa mittakaavassa mitättömiä muutoksia, mutta yksittäiselle eläin- tai kasvipopulaatiolle hienoja edistysaskeleita. Toisinaan työtä pitää myös jaksaa toistaa pitkään ja sinnikkäästi.
Tulevaisuuteen on mahdollista vaikuttaa ja historiaan katsomalla kirkastuu muutosten nopeus. Haihattelut ovat muuttuneet oletuksiksi ja vaikeita ongelmia onkin saatu ratkaistua: petolintujen suojelu oli vielä hetki sitten pienen porukan asia ja otsonikadon pysäyttämiseen tähtäävä sopimus sai vuonna 2009 taakseen ensimmäistä kertaa kaikki maailman maat.
Onnistuneet muutokset ja niiden puolesta käyty kamppailu unohtuvat kuitenkin nopeasti. Yksityisautoilun määrä, luontokadon kiihtyminen , jatkuvan kasvun mahdottomuus. Ympäristölle ja elämälle haitallinen yhteiskuntajärjestelmä on verrattain uusi, vaikka se saattaakin tuntua ikiaikaiselta ja mahdottomalta murtaa.
Itselleni haihatteleva ajattelu antaa toivoa. En haaveile vain polttomoottorien väistyvän sähkömoottorien tieltä, vaan liikennejärjestelmästä, jossa joukkoliikenne on pääasiallinen kulkutapa. En toivo resursseja luonnonsuojeluun, vaan maailmaa, jossa se ei olisi tarpeen. Ihanteessani kasvisruoka olisi ainoa vaihtoehto, koska tuotantoeläimiä ei olisi.
Haaveilu muistuttaa toisenlaisen maailman mahdollisuudesta mutta myös siitä, kuinka paljon on vielä tehtävää. Konkreettiset, pienet muutokset vaikuttavat elämäämme ja muiden lajien elinmahdollisuuksiin, mutta seuraavan askeleen tulee olla vain kompromissi, ei päämäärä itsessään.
Omar Badawieh Valoniasta