Lasten ja nuorten ympäristöahdistus on kasvussa. Jo vuoden 2018 nuorisobarometrissa 67 % vastaajista kertoi kokevansa paljon tai melko paljon turvattomuutta ilmastonmuutoksen vuoksi, ja sittemmin lasten ja nuorten ilmastohuoli on tullut entistä näkyvämmäksi muun muassa maailmanlaajuisten ilmastolakkojen myötä.
Vaikka ympäristökriisistä puhuminen saattaa tuntua haastavalta, on tärkeää käsitellä aihetta lasten ja nuorten kanssa ikä- ja tietotason mukaisesti.
Kerro asioista tutkimustietoon pohjaten, mutta vältä pelottelemasta tai hämmentämästä liian yksityiskohtaisella tiedolla. Anna lapselle tilaisuus kysellä, kuuntele ja ota huoli vakavasti. Mikäli ilmastoasiat huolestuttavat myös aikuista, kiinnitä huomiota siihen, että huoli ei tartu lapseen.
Ympäristökriisin ratkaisemiseksi tehdään jatkuvasti työtä ja uhkaavienkin tosiasioiden hyväksymisen lisäksi on tärkeää havainnoida samanaikaisesti positiivisia ja toivoa herättäviä kehityskulkuja.
Painota, että päävastuu ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa on aikuisilla. Kerro maailmanlaajuisista päätöksistä ja ratkaisuista. Hyvä esimerkki on EU:n vihreän kehityksen ohjelma Green Deal, jonka puitteissa vähennetään päästöjä, investoidaan huippututkimukseen ja säilytetään luonnonympäristöjä.
Tavoitteena on ilmastoneutraali Eurooppa vuoteen 2050 mennessä. Kiina taas on ilmoittanut pyrkivänsä hiilineutraaliksi vuoteen 2060 mennessä ja YK:n Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on rajata maapallon lämpeneminen 1,5 asteeseen.
Ympäristökriisi on viheliäinen ongelma, mutta toivon ylläpitämiseksi on erittäin tärkeää, että lapset ja nuoret kokevat itsekin pystyvänsä vaikuttamaan. Tämä vahvistaa itseluottamusta ja kasvattaa nuorista aktiivisia, vastuuntuntoisia kansalaisia. Jotta nuoren ahdistus ja tunne henkilökohtaisesta vastuusta ei kasva liian suureksi, on kuitenkin tärkeää painottaa, että ilmastoasioita ei ratkaista pelkästään omilla valinnoilla.
Ekologiset arjen valinnat ovat kuitenkin monelle nuorelle tärkeä vaikuttamiskeino. Sitran elämäntapatestistä löytää konkreettisia keinoja omaan arkeen ja se kannattaakin tehdä yhdessä lasten ja nuorten kanssa.
Miriam Sewón Valoniasta