Erilaisilla yhteisöllisillä toimintatavoilla on monia hyötyjä niin nyt kuin jatkossakin. Ilmastonmuutos, lajikato, maankäytön laajentuminen ja muut suuret kriisit muokkaavat maailmaa ja tekevät tulevaisuudesta epävarman.
Nykyinen elämäntapamme luottaa vahvasti erilaisiin järjestelmiin ja instituutioihin, jotka varsinkin hyvinvointivaltion kukoistuksen aikaan tukivatkin elämää onnistuneesti monella osa-alueella.
Yhteiskunnan tuki on toisaalta vähentänyt yhteisöllisyyden tarvetta. Jokaisella meistä on kuitenkin monenlaisia resursseja, joilla auttaa ystäviä, naapureita, tuttavia ja tuntemattomia. Näitä voi oppia kanavoimaan yhteisön hyödyksi – kaiken kukkuraksi yhteisöllinen toiminta, kuten työpajat, talkoot tai yhdessä opiskeleminen, on hauskaa ajanvietettä.
Yksi osaa kasvattaa perunaa, toinen hallitsee ensiaputaidot ja kolmas on taitava korjaamaan vaatteita. Kun jaamme näitä tietoja ja taitoja, vahvistamme yhteisöjemme resilienssiä, eli kykyä kestää muutoksia ja kriisejä sekä palautua niiden jälkeen. Yhteisöt, verkostot ja keskinäinen luottamus ovat toimintakykyisen yhteiskunnan edellytyksiä.
Kenenkään ei tarvitse osata kaikkea, eikä kenenkään tarvitse pärjätä yksin. Yhteisöissä ja yhteisöllisissä projekteissa voi lisäksi harjoitella ja kehittää aitoa demokraattista päätöksentekoa, vastuun jakamista ja resurssien järkevää käyttöä. Muuttamalla nyt ajatusmallejamme ja toimintatapojamme pystymme ottamaan tilanteen itse haltuun sen sijaan, että vain jäisimme odottamaan tulevia muutoksia.
Voit siis ottaa tavoitteeksi perehtyä lähemmin johonkin aiheeseen yhdessä muiden kiinnostuneiden kanssa. Se voi olla ongelma, johon tarvitset apua tai vaikka taito, jota haluat itse jakaa. Etsi asiasta kiinnostuneita ihmisiä ja ruvetkaa yhdessä puuhailemaan.
Omar Badawieh Valoniasta