Hyvinvointialueen aluevaltuuston vaaleissa on ennakkoäänestys käyty ja äänestysaktiivisuus Varsinais-Suomessa jäi 27,9 prosenttiin. Sunnuntaina varsinaisena vaalipäivänä pitäisi nyt siis mahdollisimman monen pistää töppöstä toisen eteen ja suunnata vaaliuurnille.
Näissä vaaleissa pääsee suoraan valitsemaan ne, jotka päättävät sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen rahoista ja palvelutasosta. Aiemminhan kuntalaiset ovat ensin valinneet kunnanvaltuustot, ja valtuutetut ovat valinneet sote-päättäjät.
Koska toriteltoilla ei ole voinut kokoontua eikä vaalipaneelitilaisuuksia järjestää, suorat kontaktit ehdokkaisiin ovat jääneet tavallista vähemmäksi. Osa äänestäjistä seuraa keskustelua mediassa ja sosiaalisessa mediassa, osa lukee yleisönosastokirjoituksia, osa ehkä jopa soittaa suoraan ehdokkaalle ja kysyy.
Silti voi tuntua hämmentävältä. Ehdokas henkilökohtaisesti vaikuttaa samanmieliseltä ja haluaa säilyttää lähipalvelut. Mutta mikä olikaan puolueen kanta, onko käytännön tavoitteita edes tarkkaan tuotu esiin äänestäjille? Mitä jos puolue sitten valtuustossa päättääkin, että sieltä ja sieltä karsitaan, ja ryhmä äänestää sen mukaan. Olenko sittenkin antanut ääneni vaikkapa oman terveysaseman loppumiselle?
Spekulointi on nyt erityisen hankalaa, koska tällaista aluevaltuustoa ei ennen ole ollut, ja sen työtapa muotoutuu vasta, kun se alkaa kokoontua.
Ei siis ihme, jos kuntalaista mietityttää, minkä numeron äänestyslippuun pistää – tai epäröikö niin paljon, ettei tartu kynään lainkaan.
Yksi murheen aihe jo etukäteen on ollut se, että aluevaltuustoihin pääsee läpi vain suurissa kaupungeissa asuvia. Miten voi saada pienestä kunnasta ehdokkaan läpi? Vaikuttaako oma valinta tai äänestämättä jättäminen siihen, ettei omasta kunnasta mene ketään läpi?
Kyllä näissäkin, ja ehkä nimenomaan juuri näissä historiallisissa ensimmäisissä aluevaaleissa, jokaisella äänellä on merkitys, ja jokaisen kannattaa edes yrittää vaikuttaa.
Sari Honkasalo