Viime keskiviikkona tapahtui Vakan alueella kansallisella huippu-urheilutasolla jotakin sellaista, mikä vielä vuodenvaihteen jälkeen tuntui kutakuinkin utopistiselta ajatukselta. Uudenkaupungin Korihait säilytti pelaamalla paikkansa Korisliigassa vierasvoitolla Loimaan Bisonsista.
Korisliigan hännillä viime kaudet rimpuillut Korihait on saanut pari kertaa säälijatkopaikan, kun korona on tarjonnut kaveriapua. Kun tauti on tukinnut tien alamäkeen, niin uusikaupunkilaisille on tarjoutunut mahdollisuus sinnittelyyn.
Voi kai sanoa, että tällä kaudella jo pitkään edenneen Korisliigan tulosten perusteella uusikaupunkilaisten jatko pääsarjatasolla alkoi tuntua vain haaveelta. Yllätykset ovat kuitenkin hienoa antia niille, joita kilpaurheilu kiinnostaa paikallisesti, valtakunnallisesti tai maailmanlaajuisesti.
Korihaiden liigapaikan jatkohankinta on varmasti jonkin sortin yllätys. Kun joukkue ensin harrasti Bojan Sarcevicin paluusta huolimatta syväsukellusta, niin jostakin syystä kurssi kääntyi pohjamudista pinnan suuntaan. Nyt mennään spekulaation puolelle, mutta aika lailla positiivinen puhti ajoittuu yhteen valmentajavaihdoksen kanssa.
Korisliigan ja divarin välillä on huikea tasoero. Jos uusikaupunkilaisille olisi tullut passitus pykälää alemmalle sarjaportaalle, niin pikapaluu liigatasolle ei välttämättä olisi kestänyt vuositolkulla.
Kun nyt Korihait oivan kirin päätteeksi säilytti Korisliiga-paikkansa, niin samankaltaisilla loppukauden otteilla joukkue majailisi tulevilla sesongeilla sarjataulukossa aivan muualla kuin jumbokekkereissä. Täksi kaudeksi oli lupaavia lähtötunnelmia, mutta nyt onnistuneen keväthuipennuksen jälkeen fiilis saattaa olla vielä hitusen optimistisempi.
Toki suomalaisen koripallon kansallisella huipputasolla on jopa harmittavan suuri merkitys sillä, miten amerikkalaispelaajien hankinta onnistu. Kansainvälisesti tusinaluokan vieraat varastavat peliaikaa lahjakkailta paikallisnuorilta.
Vesa Penttilä