Paikallislehden pääkirjoituksessa ykköstavoitteena on kommentoida asiaa, joka jotenkin liippaa levikkialuetta. Tähän ei kuitenkaan pidä hirttosilmukan lailla ripustautua, vaan toisinaan on sallittavaa se, että paikallinen aviisi ottaa arvopalstalla, joskin hieman yliarvostetulla sellaisella, kantaa myös laajempiin asioihin.
Me kaikki saamme maksaa tai joudumme maksamaan Yle-veroa. Into tämän pakkoveron maksamiseen riippuu tietysti kunkin omakohtaisista ajatuksista. Veron puolesta voisi esittää vaikkapa tällaisen perustelun: televisiossa ja radiossa on tarjolla myös sellaista asiapitoista aineistoa, jota kaupalliset kanavat eivät hömpän keskelle huolisi.
Silti voi kysyä, menikö pakollisen Yle-veron käyttö viime lauantaina överiksi. Telkkarista tuli pääkanavalla mukavaan iltapäivän katseluaikaan tuntitolkulla suoraa lähetystä kommenttien säestyksellä siitä, kuinka Englannissa juhlittiin uuden kuninkaan kruunajaisia.
Toki tämä hupsu seremonia kiinnosti monia myös Suomessa, joten siinä mielessä Yle palveli ainakin osaa kansalaisista. Silti kysymys kuuluu: pitikö tähän ylipitkään lähetykseen tuhlata kansalaisten varoja näin ronskisti? Kysymystä voisi perustella näin: mitä merkitystä suomalaisille on sillä, kenen päätä kuninkaan kruunu Englannissa koristaa? Tähän on helppo vastaus: ei minkäänlaista merkitystä vieläpä sillä lisäkommentilla varustettuna, että myös kotimaassaan ns. hallitsija on vain kiiltokuvamainen hahmo ilman todellista päätösvaltaa. Tärkeintä on osata kuninkaallinen kädenheilutus.
Suomea verrataan usein aivan perustellusti muihin Pohjoismaihin. Voi olla, että Suomi häviää naapurimaille joissakin asioissa, ainakin urheilussa.
Silti voimme olla Islannin kanssa Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan verrattuna ylpeitä siitä, ettei meillä ole kuninkaallisia kustannusturhakkeita kansakunnan elätettävinä. Onneksi tällaista kuluerää kokoomusjohtaja Petteri Orpon ei tarvitse miettiä hallitusneuvotteluissa.
Vesa Penttilä