Koronan vuoksi kaksiviikkoiseksi venytetty kuntavaalien ennakkoäänestysaika toi toivotun ja ehkä myös odotetun lopputuloksen. Koko maassa äänestysvilkkaus harppasi neljän vuoden takaisesta 26,6 prosentista 33,0 prosenttiin. Vakan alueella kustavilaiset kunnostautuivat taas ahkerina ennakkoäänestäjinä. Kustavin äänestysprosentti on jo nyt 45,3 eli koko maan vaalivilkkauskisassa saaristokunta on ennen varsinaista vaalipäivää kymmenentenä.
Alueen toista ääripäätä edustaa Uusikaupunki, jossa 23,4 prosentin äänestysosuus oli koko maan kunnista kahdeksanneksi matalin. Ennakkoäänestyksen perusteella ei voi silti suoraan ennustaa, millaiseksi lopullinen äänestysprosentti muodostuu.
Kuntavaaleissa hätyyteltiin vielä 1980-luvulla 80 prosentin äänestysaktiivisuutta. Tällä vuosituhannella lukemat ovat olleet tyystin toisenlaisella tasolla. Pohjanoteeraus oli vuosi 2000, jolloin vain 55,9 prosenttia äänioikeutetuista halusi vaikuttaa kotikuntansa valtuuston kokoonpanoon. Vain kerran 2000-luvun kuntavaaleissa äänestysinto on kivunnut yli 60 prosentin. Tosin vuoden 2017 vaaleissa Vakan alueella äänestysprosentti alkoi vitosella vain Mynämäessä ja Uudessakaupungissa.
Kehityssuunta tuntuu siinä mielessä oudolta, että juuri valtuustoissa tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat suoraan kuntalaisten elämään. Jos etenkin EU-vaaleissa kehnot äänestysprosentit johtuvat päätöksenteon kaukaisuudesta, niin kuntavaaleissa tällainen ei kelpaa tekosyyksi liittyä nukkuvien puolueeseen.
Etenkin pienissä kunnissa kuntavaali-innostusta voisi lisätä se, että ehdokaslistoilta voi hyvinkin löytyä tuttuja tyyppejä, jotka äänestäjä saattaa sijoittaa tolkullisten ihmisten joukkoon. Todennäköisesti juuri kuntavaaleissa käy useammin kuin muissa vaaleissa niin, että ääni menee ikään kuin itselle väärän ryhmittymän ehdokkaalle. Myös sukutausta voi vaikuttaa valintaan.
Sunnuntaina on vielä aikaa vaikuttamiseen ja äänestysprosenttien kaunistamiseen.
Vesa Penttilä