Yhteistyö ja verkostoituminen ovat termejä, joiden sisällössä on ainakin vivahde-eroja. Yhteistyötä on tehty aina, mutta verkostoituminen on uudehkoa sanastoa. Ehkä käsitteet menevät osittain sekaisin, mutta tällä ei liene sen suurempaa käytännön merkitystä.
Ukipolis Oy teetti opinnäytetyön yritysten verkostoitumisesta Vakka-Suomessa. Tulokset antoivat varsin myönteisen kuvan yrittäjien verkostoitumishalukkuudesta. Vähän pitää kuitenkin jarrua painaa: kyselyvastausten ja käytännön toiminnan välillä voi olla ristiriitaa. Kun verkostoitumisen tärkeydestä puhutaan, niin ehkä yrittäjät antoivat hieman kaunistellun kuvan kiinnostuksestaan.
Suomessa toimivista yrityksistä 92 prosenttia on alle kymmenen työntekijän mikroyrityksiä. Yhden hengen pajoja ja palveluyrityksiä on pilvin pimein. Kun pienellä porukalla hommia painetaan, niin perehtyminen verkostoitumiseen voi helposti jäädä ajankäytössä kakkossijalle.
Yritysten verkostoitumisesta on varmasti tukuittain onnistuneita esimerkkejä. Se lienee kuitenkin selvää, ettei yrittäjä pelkästään verkostoitumisen ilosta ryhdy yhteistyötä etsimään. Kun etenkin pien- tai mikroyrityksessä tarmo suuntautuu oman firman pyörittämiseen, niin verkostoitumisesta pitää olla jonkinlaista konkreettista hyötyä. Innostus lopahtaa, jos kimppatoiminta jää pelkäksi sanahelinäksi.
Otetaan pari puhdasta arvausta siitä, miksi verkostoitumisessa voi olla vaikeuksia. Jääräpäinen yrittäjä saattaa ajatella, että ennenkin on yksin selvitty. Toinen veikkaus liittyy kuolemansynniksi luokiteltuun kateuteen: jos minun yritykseni hyötyy jotakin verkostoitumisesta, niin mitäpä jos yhteistyöfirma hyötyy vielä enemmän?
Tosin kateudesta ei juuri näy merkkejä opinnäytetyön tuloksissa, sillä lähes 90 prosenttia yrittäjistä on valmis ohjaamaan työtä kilpailijalle, jos oman firman tilauskirja on täynnä. Yhteistyö on nykypäivää, sillä kaksi kolmasosaa vastaajista on sitä harrastanut kilpailijoiden kanssa.
Vesa Penttilä