Tämä on tuttua jo kuntaliitoskeskusteluista. Kun ajatus fuusiosta etenee valmisteluvaiheeseen, tunteet tuppaavat nousemaan pintaan. Vaikka joissakin yhdistymisratkaisuissa olisi rutkasti järkisyitä, niin silti itsenäisyys on niin arvokasta, että jonkin sortin vastarintaliike yleensä syntyy. Useimmiten fuusiopelkoa taitaa olla siinä pienessä kunnassa, jossa pohditaan liittoutumista isomman naapurin kanssa.
Samat lainalaisuudet saattavat päteä myös seurakuntaliitoksiin. Aihe on nyt keskustelussa Vakan alueella, kun huhtikuun lopulla pitäisi tehdä päätöksiä siitä, liittyykö Vehmaan seurakunta Uudenkaupungin seurakuntaan. Asiasta järjestettiin seurakuntalaisten kuulemistilaisuudet sekä Vehmaalla että Uudessakaupungissa viime sunnuntaina.
Tuskin ketään yllätti se, että etenkin vehmaalaiset esittivät kommentteja itsenäisen seurakunnan säilyttämisen puolesta (V-SS 5.4.). Kokonaan arvailujen varaan jää nyt se, olisiko Mynämäen seurakunta ollut Vehmaalla mieluisampi ratkaisu kuin Uusikaupunki.
Vehmaan kirkkoneuvosto esitti taannoin tuomiokapitulille toiveen siitä, että molempien lähiseurakuntien kanssa käytäisiin liitosneuvotteluja. Vaihtoehdot kutistuivat kuitenkin yhteen, kun Mynämäen kirkkoneuvosto torppasi esityksen neuvotteluista lähinnä siksi, että oman seurakunnan korjausinvestoinnit ovat varsin merkittäviä heikentyvässä taloustilanteessa. Lisäksi Mynämäen seurakunta muistutti, että Vehmaalla on kunnallista yhteistyötä Uudenkaupungin suuntaan.
Taivassalon ja Kustavin itsenäisillä seurakunnilla on yhteinen kirkkoherra. Voi olla, että Vehmaan seurakunta olisi tuntenut olonsa kotoisaksi jonkinlaisessa Vehmassalon kimppakolmikossa. Tällainen viritelmä ei kuitenkaan ole ajankohtainen.
Kovasti vehmaalaisille sunnuntaina vakuuteltiin, että seurakuntaliitos säilyttäisi toiminnot paremmin kuin sinnittely itsenäisenä. Vehmaan kirkkovaltuutetuilla on edessään iso päätös, josta ei välttämättä pelkkiä kehuja tule.
Vesa Penttilä