Mynälahti on monelle tärkeä paikka, ja sen umpeenkasvaminen tuottaa murhetta niin asukkaille, mökkiläisille kuin vesillä eri syistä liikkuville. Tiistaina järviruo'on korjuun tulevaisuutta pohdittiin Livonsaaren kyläyhdistyksen järjestämässä informaatiotilaisuudessa (V-SS 8.7.).
Järviruo'on hyödyntämisestä on vuosien mittaan tehty erilaisia paikallisia hankkeita, jopa niin paljon, että "päät ovat kolisseet yhteen", kuten tilaisuuden vetänyt Anders Blom niiden määrää kuvasi. Jokaisessa hankkeessa on päästy askelia eteenpäin, ja kaikki tieto on koottu helposti kaikkien saataville ympäristöhallinnon nettisivulle.
Silti ratkaiseva askel käytäntöön puuttuu. Pienet lahdet kasvavat umpeen, mikä estää monissa paikoin myös veden virtaamista ja osaltaan huonontaa veden laatua.
Monissa yrityksissä ruoko nähdään jo hyvin potentiaalisena raaka-aineena, mutta sen saaminen liiketaloudellisesti kannattavalla hinnalla tehtaiden porteille on ratkaisematta.
Korjuuketjujen luomisessa moni asia on kokeiluasteella, ja valtiolta tullaan tarvitsemaan tukea niiden kuntoon viilaamisessa.
Livonsaarella nähtiin yksi esimerkki aluksesta, jolla sujuu sekä ruovikon leikkuu, pyöröpaaleiksi pakkaaminen ja kuljetus laiturille, ja suuremmassa mittakaavassa kuin aiemmin on nähty.
Korjuulupabyrokratia on oma lukunsa, jossa yhtenä ongelmana on pirstaloitunut vesialueiden omistus. Suostumuksia leikkuuseen on metsästettävä kuolinpesien tapauksissa jopa ympäri maailmaa. Korjuuyrittäjälle homma muodostuisi liian raskaaksi.
Tässä voivat ehkä tavalliset rantojen omistajatkin tehdä osansa tilannetta avittaakseen.
Meriaurassa työskentelevä Jyrki Heino esitti tilaisuudessa mielenkiintoisen näkökulman korjuuyrittäjien työn helpottamiseksi: vesiä ja rantoja hallitsevat voisivat muodostaa osuuskuntatyyppisen organisaation, joka tekisi korjuusuunnitelmat ja -luvat Ely-keskuksen kanssa, ja yrittäjä voisi sitten hankkia niitä tarvitsemansa määrän.
Sari Honkasalo