Tämä ei ole enää pelkästään jääkiekko- tai salibandytermi: syöttö vastustajan lapaan voi liittyä vaikkapa politiikkaan. Kun eduskuntavaaleissa Suomen suurimmaksi puolueeksi nousseen kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ilmoitti ennen kevään, ylioppilaiden ja työläisten suurjuhlaa odotetulla tavalla, että Suomeen ryhdytään kasaamaan oikeistohallitusta, niin tämä tarjosi punapuolueiden vappujuhlapuhujille oivan mahdollisuuden sanansäilän heiluttamiseen. Oikealta laidalta syöttö napsahti kivasti vasemman laidan lapaan.
Vakan alueella vasemmistopuolueiden vappupuhujiksi oli jälleen kerran saatu kovan luokan vaikuttajia: Uudessakaupungissa ajatuksistaan kertoi SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta (sd.) ja Mynämäessä ääneen pääsi puoluejohtaja, pian entinen ministeri Li Andersson (vas.).
Kyllä ammattipuhujakaksikko osasi ottaa kantaa siihen, mitä joidenkin luonnehdintojen mukaan sotavuosien jälkeen oikeistolaisimman hallituksen mahdollinen muodostuminen tarkoittaisi ns. tavallisen tallaajan näkövinkkelistä (V-SS 4.5.). Yksi kuluneimmista termeistä taitaa olla tämä: kylmää kyytiä on tulossa itse kullekin, kun taloutta laitetaan kuntoon vihervasemmistohallituksen holtittoman rahapolitiikan jälkeen.
Politiikka on joskus kummallista. Välillä tuntuu siltä, että tärkein tavoite on saavuttaa suosiota gallupeissa ja etenkin vaaleissa. Tämä voi olla tyhmä kysymys: eikö tärkeämpää olisi se, miten toimitaan kansalaisten ja kuntalaisten hyväksi tilanteen mukaan?
Päättyneellä vaalikaudella oppositio räksytti ja hallitus vastasi. Alkavalla kaudella oppositio räksyttää ja hallitus vastaa. Tämä surkuhupaisa näytelmä jatkuu vaali vaalin jälkeen riippumatta siitä, mitkä puolueet kummallakin puolella raja-aitaa ovat vaalituloksen tai neuvotteluiden jälkeen.
Sivupenkin uskollinen kansalainen ja äänestäjä voisi esittää kainon toiveen: enemmän yhteistyöhenkeä hallitustilanteesta riippumatta puoluepoliittisen pullistelun tilalle.
Vesa Penttilä