Oletko huomannut, että sunnuntaina Suomessa ja koko Euroopassa käydään EU-parlamenttivaalit? Ei se mitään, sillä moni muukin on saattanut unohtaa, että Euroopan parlamenttiin valitaan uusia jäseniä.
Sanotaan, että kyseessä ovat hyvin merkittävät vaalit eurooppalaisella tasolla. Melko lailla hyssytellen suomalaiset puolueet ovat vaalitaistoon lähteneet. Tievarsien pylväät eivät ole täyttyneet eduskuntavaalien tapaan tarjokkaiden kasvokuvista. Ilmoitusrahaa kaipaavien lehtien palstoille ei ole syntynyt valtavaa ruuhkaa ehdokkaiden mainoksista.
EU-parlamenttivaaleissa äänestysinto tuppaa jäämään harmittavan alhaiseksi. Voi olla, että tähän vaikuttaa se tyly totuus, että piskuinen Suomi saa 720-paikkaiseen parlamenttiin vain 15 edustajaa. Ehkä laiska äänestäjä järkeilee niin, ettei Suomen pienellä meppikokoonpanolla ole kuitenkaan todellisia vaikutusmahdollisuuksia.
Tätä ajatusta voi laajentaa alueellisesti. Kun koko Suomesta vain pieni joukko pääsee vaikuttamaan yhteisen Eurooppamme tulevaisuuteen, niin kotiseutuäänestäminen on huomattavasti huterammalla tasolla kuin vaikkapa eduskuntavaaleissa.
Varsinais-Suomessa on kaksi kovaa kärkiehdokasta suurimpien puolueiden taustalla: vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ja vihreiden ex-päällikkö Ville Niinistö. Heille voisi ennustaa valintaa.
Vakan alueella on kaksi tarjokasta: maskulainen Katriina Hiippavuori (kd.) ja naantalilainen Vilhelm Junnila (ps.). Molemmat menestyivät mukavasti viime vuoden eduskuntavaaleissa. Junnila uudisti paikkansa Arkadianmäelle ja Hiippavuori oli puolueensa maakuntaykkönen.
On kuitenkin pari kysymystä pohdittaviksi. Mureniko Junnilan kannatus viime vuoden ministeripikapestissä vai toiko se jopa lisätukea puolueväeltä? Saavatko kristillisdemokraatit paikkaa EU-parlamenttiin niin, että puolueen varapuheenjohtaja Hiippavuori voisi olla tuohon tarttumassa?
Valtakunnallisissa vaaleissa pelkkä paikallinen tuki ei pitkälle riitä.
Vesa Penttilä