Se ei ole enää mikään uutinen, että Varsinais-Suomen hyvinvointialue (Varha) rypee talousahdingossa. Jos tämä nyt mitenkään lohduttaa, niin Varha ei ole suinkaan ainoa hyvinvointialue, jolla on pulaa niinkin vanhasta keksinnöstä kuin raha. Sama pulma ulottuu kautta maan.
Luonnollisesti on hyvin ymmärrettävää, että Varhan on pakko yrittää keksiä säästökohteita, jotta muhkeita alijäämiä saataisiin jotenkin kaunistelua nykyistä sievempiin summiin. Yksi konsti kikkakokoelmassa on se, että Varha on esittänyt kuntien omistuksessa olevien tilojen vuokrien alentamista.
Yhtä lailla ymmärrettävää on se, etteivät kunnat ole olleet tästä esityksestä järin innoissaan. Kun kunnatkaan eivät kylve roopeankkamaisesti rahapaljoudessa, niin tilojen vuokraaminen Varhalle alehintaan tai jopa tappiollisesti ei ole kunnissa aplodeja kerännyt. Elokuun lopulla Vakan alueella Kustavi ja Nousiainen liittyivät siihen laajaan kuntaryhmittymään, joka ei suostu Varhan ehdotukseen tilavuokrien pikaisesta huojentamisesta.
Varha on samassa jonossa muiden hyvinvointialueiden kanssa, kun miinusmerkkisiin talouslukuihin pitäisi jotenkin löytää positiivista pilkettä. Sanomattakin lienee selvää, ettei tehtävä ole helpoimmasta päästä, kun vielä palvelutkin pitäisi jollakin tasolla turvata ikääntyvässä Suomessa. Tähän voisi vielä ripauttaa hieman suolaa haavoihin muistuttamalla siitä tosiseikasta, että hoitohenkilöstöstä, tuosta erittäin tärkeästä ja samalla alipalkatusta ammattiryhmästä, alkaa olla todellinen pula.
Vähemmän yllättävästi Petteri Orpon johtama hallitus ryöpyttää edeltäjäänsä surkeasti suoritetusta sote-uudistuksesta. Kokonaan pirstaleiksi nykymallia ei varmaankaan moukaroida, mutta outoa olisi, jollei jonkinlaisia muutoksia hallituskabineteissa olisi vireillä.
Nyt on jo puhuttu hyvinvointialueiden vähentämisestä. Tähän pätee sama kysymys kuin kuntaliitoksissa: koheneeko talous, jos kaksi köyhää usutetaan pakkoavioliittoon?
Vesa Penttilä