Jotta yhteiskunnan huoltovarmuus toimii, pitää jokaisen kotitalouden itsekin olla varautunut mahdollisiin häiriötilanteisiin. Varautuminen-sana liittyy mielessä helposti suuriin uhkiin, mutta käytännön arjessa on paljon niitä pienempiäkin, ehkä vain omaa taloutta koskevia tilanteita, jotka vaikeuttavat normaalia pärjäämistä.
Tulee vatsatauti tai korona, jonka vuoksi ei pääsekään kauppaan täydentämään ruokavarastoja. Tai myrsky katkoo sähköt pidemmäksi aikaa.
Viranomaisten suositus on, että kodeissa tulisi varautua pärjäämään itsenäisesti ainakin kolme vuorokautta.
Koronaan sairastuneet ovat jo oppineet kantapään kautta, että kun on positiivisen kotitestin tehnyt, ei enää lähdetä kauppaan vaikka mitä puuttuisi.
Vaikka pitkistä karanteeneista on luovuttu, voi kotosalla joutua olemaan viikonkin. Jos kotivaraa ei löydy, tarvitaan tuttuja, jotka eivät sairasta samaan aikaan, ja joilta voi kauppa-apua pyytää.
Häiriötilanne korostaa sitä, että elämme yhteisössä. Mistään survival-valmistelusta ei ole kyse, vaan siitä, että jokainen hoitaa oman pienen osansa, huolehtii oman perheensä ja läheisten perustarpeista. Kotitalouksien varautuminen edesauttaa sitä, että yhteiskunta kestää isotkin kriisit.
Mynämäen kirjastossa järjestettiin viime viikolla varautumisilta (V-S S 23.8.), jossa oli tarjolla käytännönläheistä tietoa niin sähkö- ja vesikatkojen kuin muidenkin häiriötilanteiden vaikutuksista arkeen, ja asioista oli mahdollista keskustella kouluttajan kanssa.
Yleisöä vain oli paikalle saapunut poikkeuksellisen vähän. Pitäisikö uskoa, että asiat ovat jo täysin hallussa? Ehkä ei pitäisi, koska kotitalousalan ammattilainenkin myönsi oppineensa uusia vinkkejä Suomen pelastusalan keskusjärjestön 72 tuntia-materiaalista.
Yllätyksiä saattaa tulla vaikka talvisessa sähkökatkossa, jos ei ole varautunut. Kuulemma on esimerkiksi kasvava joukko nuoria, joilla ei ole lämpimiä talvivaatteita. Niitä ei ole tullut hankituksi, koska meillä on lämmitetyt talot ja autot.
Sari Honkasalo