Mynämäessä kesäkuun puolivälissä järjestetty suunnistuksen jättitapahtuma Jukolan viesti sai kävijäkyselyssä mainiot arvosanat. Kun kyselyssä oli lähes 1700 vastaajaa, puoluegallupeista tuttua virhemarginaalitermiä ei tarvitse sen enempää miettiä.
Tulos ei ollut yllätys. Valtava talkootyöponnistus onnistui siitä huolimatta, että säiden haltija pyrki ajoittain tunnelmaa vesittämään sadepäätöksillään. Pohjaa yllätyksettömyysväitteelle antaa myös se, että suunnistuskansa taitaa olla sellaista porukkaa, joka ei ihan pienestä viitsi valittaa. Karaistusta tulee, kun ulkokelissä urheillaan tai kuntoillaan ja telttamajoituksessa yövytään. Pihkaniskat eivät luksustason palveluja kaipaa.
Toki huippusuunnistajat tavoittelivat tosissaan menestystä Venlojen ja Jukolan viesteissä. Kun massatapahtumassa oli mukana tuhatmäärin suunnistuksen harrastajia ja muita kuntoilijoita, niin jotenkin ilmiselvältä tuntuu se, että elämyksellisyys oli merkittävin syy saapua Lukkari-Jukolaan. Voi vain kuvitella, millaisia elämyksiä tarjoaa rastien etsintä sateisen kesäyön pimeydessä lajitovereiden kanssa.
Kakkoseksi Jukolaan osallistumisen perusteluissa pomppaa perinne. Tämä näkyy myös Mynämäen kyselyssä. Monelle Jukola on tapahtuma, johon tullaan vuosi toisensa jälkeen.
Vastaajien taustoista löytyy mielenkiintoista tietoa. Hieman hämmentävältä kuulostaa, että neljäsosalla vuosiansiot ovat yli 100 000 euroa. Heti ei tulisi mieleen, että suunnistus olisi jostakin syystä hyvätuloisten harrastus. Lajivarusteiden hankintaan ei valtavia summia uppoa.
Rastijahdissa on myös varsin koulutettua väkeä, sillä lähes puolet Mynämäen kyselyyn vastanneista on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon. Vaikka suunnistus on kuntoa vaativa älylaji, niin tuskin taidokas metsäliikunta sentään yliopisto-osaamista vaatii.
Ansio- ja koulutustiedoista huolimatta suunnistus on koko kansan laji, jota jopa isovanhemmat ja lastenlapset voivat harrastaa yhdessä.
Vesa Penttilä