Yli puolet Suomen peruskouluista on lakkautettu viimeksi kuluneen 30 vuoden aikana. Tämä tieto ei tietenkään yllätä: valot on sammutettu ja ovet lukittu etenkin pienissä kyläkouluissa. Kouluverkosta on kadonnut lähinnä alle 50 oppilaan kouluja.
Myös Vakan alueen kunnat ovat olleet mukana kouluverkkoharvennuksessa. Lähihistorian kärkevin kiista koski Nousiaisten Paijulan alakoulua, joka ensin remontoitiin osittain talkoovoimin ja hetkisen kuluttua tehtiin päätös koulun lakkauttamisesta.
Vakan alueen lopetettujen kyläkoulujen listalle voidaan lähimenneisyydestä kirjata Vehmaan Lahdingon ja Kirkonkylän, Uudenkaupungin Pohjoiskulman, Lahden ja Hallun sekä Mynämäen Tarvaisten, Huolin ja Ihalaisten koulut. Osa kouluratkaisuista on ollut varsin kipeitä, osasta päättäjät ovat selvinneet vaimeammalla vastalausemyrskyllä.
Nousiainen ja Naantali ovat sillä tavalla koulukummajaiskuntia, että molemmissa on rakennettu hiljattain uusi kyläkoulu. Nousiaisten kuntapoliitikot kinastelivat tosissaan Valpperin kouluhankkeen järkevyydestä, mutta Naantalissa päätös Velkuan saarikoulun rakentamisesta syntyi helpommin. Voisi väittää, että Nousiainen ja Naantali ovat saaneet näistä uudiskyläkouluista pääasiassa positiivista näkyvyyttä ja mainetta.
Kansallisen koulutuksen arviointikeskus Karvi on tehnyt laajan selvityksen siitä, miten maaseudulla ja saaristossa lasten oikeudet toteutuvat peruskoululakkautuksissa. Samalla on arvioitu, miten koulujen sulkemiset vaikuttavat alueiden elinvoimaan.
Kyläkoulun lakkauttaminen herättää yleensä tunteita. Jos lapsimäärä hupenee mitättömän pieneksi, ratkaisu voi saada kyläläisiltä alakuloisen hyväksynnän. Sen sijaan pelkillä taloussyillä koulun sulkemista on vaikeampi perustella. Karvin arviointityö toi esille sen, ettei kouluverkkomuutos tuo välttämättä säästöjä.
Myös lapsen etu on asia, jonka yksiselitteinen määrittely on hankalaa. Ei käy päättäjiä kateeksi kiperissä kouluratkaisuissa.
Vesa Penttilä