Vaikka koronapandemia on joutunut luopumaan parin vuoden dominoinnin jälkeen uutisvirran ykköspaikastaan, niin virus jyllää edelleen. Voi olla, että vähitellen tauti putoaa paraatipaikaltaan tavallisten sairauksien joukkoon. Koronan vakavuutta vähättelemättä on todettava se tosiseikka, että vuosittain esimerkiksi kausi-influenssa siirtää väestöä asustelemaan viimeiseen yksiöön kotikylän hautuumaalle.
Koronan jälkiseurauksista kukaan ei varmastikaan osaa sanoa mitään varmaa. Todennäköisesti vaikutuksia on monenlaisia ja monella sektorilla. Tämä nousi esille viime viikolla Vakan alueella kahdessakin tilaisuudessa.
Valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) totesi maanantaina liikuntahalli Nouste Areenan vihkiäisjuhlassa (V-SS 5.5.), että koronavarjo näkyy muun muassa lasten ja nuorten liikunnan vähenemisessä. Ministeri huomioi myös ikähaitarin toisen äärilaidan toteamalla, että varttuneiden liikkumattomuudelle on saatava stoppi.
Koronan vaikutuksista puhuttiin myös torstaina, kun Uudessakaupungissa esiteltiin viime vuonna tehdyn kouluterveyskyselyn tuloksia (V-SS 6.5.). Ministerin huoli ja koululaisvastaukset tukivat toisiaan: lasten ja nuorten liikkuminen on notkahtanut.
Sattumoisin ministeri Saarikko ja Uudenkaupungin hyvinvointijohtaja Jan Vuorenlaakso poimivat esille saman uutuuden, johon monien kuntien ensimmäisten kokemusten perusteella kohdistuu suuria odotuksia: harrastamisen Suomen mallin toteutus paikallisesti.
Malli tarjoaa muutakin kuin sporttista tekemistä. Silti erilaisella liikunnalla on merkittävä osuus harrastustarjonnassa. Tähän saattaa kätkeytyä jopa nerokasta ajattelua, sillä esimerkiksi nuorten uuden suosikkilajin parkourin leikkimielinen harrastaminen voi olla oiva vaihtoehto niille, joita ryppyotsainen kilpaurheilu ei kiinnosta.
Suomi-mallin tavoitteena on tarjota kaikille lapsille ja nuorille ainakin yksi maksuton harrastus. Tämä on upea päämäärä myös syrjäytymisen ehkäisyssä.
Vesa Penttilä