Oppositio hyökkää ja hallitus puolustautuu. Sama näytelmä toistuu valtakunnan politiikassa riippumatta siitä, mitkä puolueet kulloinkin ovat hallituksessa ja mitkä oppositiossa. Roolit vain vaihtuvat vaalimenestyksen ja hallitusneuvottelutulosten perusteella. Politiikka on kuulemma yhteisten asioiden hoitamista. Tämä ehkä pätee, vaikkei asioita yhdessä hoidetakaan.
Kun kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo vieraili marraskuun alussa Vakan alueen kunnissa, nykyhallitus sai yleisötilaisuuksissa odotetusti sapiskaa (V-SS 4.11.). Keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Annika Saarikko arvosteli lauantaina puolueen piirikokouksessa Naantalissa oppositiopolitiikkaa (V-SS 15.11.). Samalla esille nousivat hallituksen sisäiset kärhämät, jotka ovat myös aiemmilta vuosilta tuttuja silloin, kun vaalikausi kurvaa loppusuoralle. Päätöksenteko halvaantuu, kun puolueet kaivavat lähtökuoppia tuleviin eduskuntavaaleihin.
Nyt on aika lopettaa tällainen poliittinen pelleily ja ottaa mallia kunnista. Eduskuntavaalien jälkeen maahan tulee perustaa kunnanhallitusten kaltainen valtionhallitus, johon puolueet saavat paikkoja äänimäärien mukaisesti.
Jos valtionhallitus olisi 20-paikkainen ja jos eduskuntavaalien tulos vastaisi tuoreimpia galluplukemia, ministerisalkut jakautuisivat näin: kokoomukselle viisi, SDP:lle neljä, perussuomalaisille kolme, keskustalle kaksi, vihreille kaksi, vasemmistoliitolle kaksi, RKP:lle yksi ja kristillisdemokraateille yksi.
Näin loppuisivat turhanpäiväinen kinastelu, poliittinen teatteri ja hirttäytyminen hallitusohjelmaan. Valtionhallitus käsittelisi asioita yksi kerrallaan ja tekisi esityksiä eduskunnalle, joka vastaisi päätöksenteosta. Edelleen asioista saisi olla eri mieltä, mutta valtionhallituksessa enemmistön kanta voisi muodostua tilanteen mukaan erilaisilla kokoonpanoilla.
Valtionhallituksessa ei tarvitsisi tavoitella yksituumaisuutta vain siksi, että hallitus pysyisi pystyssä.
Vesa Penttilä