Hylje on ulkomuodoltaan sellainen otus, joka saattaa aiheuttaa hyvinkin sympaattisia ajatuksia. Se lienee kuitenkin varmaa, ettei hylje ole ammattikalastajan paras kaveri. Voi olla, että hylkeen ruokailutottumukset risovat myös harrastajakalastajia, kun vesieläin käy sapuskoimassa pyydyksillä.
Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan hylkeet aiheuttivat 110 tonnin kalavahingot vuonna 2020 (V-SS 26.4.). Tämä perustuu kalastajien ilmoittamiin vahinkomääriin. Todennäköisesti tonniluku on suurempi, sillä kaikkia vahinkoja ei kyetä havainnoimaan.
Luonnonvarakeskuksella oli viime viikolla positiivista kerrottavaa Kustavin-Uudenkaupungin kalatalousalueen kokouksessa Taivassalossa. Hyljekarkotin on todettu käytännön kokeiluissa sellaiseksi vempeleeksi, joka antaa selkeää suojaa kalastajien rysille. Jos karkottimen avulla esimerkiksi lohisaalis kasvaa 60 prosenttia, niin kyseessä on huima harppaus.
Suomalaiset tietävät jo, että kala on terveellistä ruokaa. Kala on raivannut itselleen lisätilaa ruokapöydästä, mutta hyvin harmillinen seikka on se, että iso osa vesieläinherkuista on tuontitavaraa. Lisäksi suomalaisten ammattikalastajien kaarti on pienentynyt ja ikääntynyt.
Hylkeen lisäksi merimetso on sellainen eläinlaji, joka entisestään harmaannuttaa vanhenevan kalastajakunnan hiuksia. Kyseisen eläinkaksikon aiheuttamat kalastusmurheet ovat pitkään olleet tiedossa, mutta keinot tilanteen kohentamiseksi ovat jääneet tuloksiltaan vaatimattomiksi.
Nyt pohditaan, olisiko esimerkiksi Kaitaistensalmi sopiva paikka hyljekarkottimille. Jos tähän päädytään, niin tästä seuraa jatkokysymys: minne alueen hylkeet siirtyvät sen jälkeen ruokailemaan? Jos merimetsojen pesinnän häirinnällä siirretään ongelmaa paikasta toiseen, niin käykö hyljekarkotinpäätöksissä samalla tavalla?
Monenlaisia mielipiteitä löytyy, jos kysyy, saako ihminen hätistellä hylkeitä ja merimetsoja kalastusbisneksen tieltä. Kai tasapaino olisi löydettävä.
Vesa Penttilä