Vakan kuntien maisemista ovat lähimenneisyydessä poistuneet muun muassa Maskun Kurittulan koulu, Nousiaisten kunnantalo, Mynämäen terveyskeskus ja Vehmaan Vinkkilän koulu. Toki edesmenneiden rakennusten tilalle on tullut uusia tiloja. Parhaillaan Uudessakaupungissa jyrätään Viikaisten koulua maan tasalle tulevan sivistys- ja hyvinvointikeskuksen Wintterin tieltä.
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, kuinka viime aikoina kunnissa on laitettu julkisia rakennuksia tappolistalle. Maskulainen rakennusalan asiantuntija Petri Linkoala väittää, että joissakin tapauksissa rakennusten purkupäätöksiä on tehty liian hätäisesti (V-SS 3.3.).
Luultavaa on, ettei Linkoala ole ainoa, joka näin ajattele. Ehkä on uskaliasta lausua näin, mutta välillä tuntuu siltä, että keskustelu sisäilmaongelmista on muodostunut tavallaan muoti-ilmiöksi. Tietenkään terveydellä ei pidä leikitellä eikä todellisia pulmia saa vähätellä. Silti sisäilmamittausten tulokset saattavat johtaa ylireagointiin.
Uudisrakennus voi ohittaa peruskorjaushankkeen siinä vaiheessa, kun pilaantuneen sisäilmahavainnon jälkeen tehdään ratkaisuja. Uusien tilojen rakentaminen on helppo konsti päästä eroon ikävästä tilanteesta, mutta ilman päteviä perusteluja remonttivaihtoehtoa ei kannattaisi hylätä.
Se tiedetään, että vanhan korjaaminen on hintavaa lystiä. Vaikka uusien tilojen nikkarointi maksaisi jonkin verran tai kenties jopa huomattavasti enemmän, niin puolustuksen puheenvuoro on helppo laatia: remontoidussa ikärakennuksessa ongelmat saattavat toistua, mutta uusissa tiloissa ainakin pitäisi olla pidempään turvatumpia käyttövuosia.
Korjausvelkaa on kertynyt. Vakan haastattelussa Linkoala ehdottaa, että myös uusien rakennusten kunnossapitoon olisi jemmattava heti valmistumisen jälkeen vuosipottia. Tämä voi aiheuttaa vastaväitteen: ei kai uusissa tiloissa ole remonttitarvetta.
Selvää lienee se, ettei julkisten rakennusten huolto ole aivan putkeen mennyt.
Vesa Penttilä