Mynämäkeen suunniteltava Älykylä on herättänyt muutaman vireilläolovuotensa aikana monenlaista keskustelua. Ymmärrettäviä ovat niin epäluulot kuin suuret odotuksetkin, koska konseptissa ollaan tekemässä jotakin uutta.
Hankkeen parissa työskentelevienkin on pitänyt miettiä monenlaisten esteiden purkamista saadakseen asiaa vietyä eteenpäin.
Pohjana on ARA:n ylijohtajan kehittämä uudenlainen kerrostalorakentamisen malli, jota on jatkokehitetty pientaloasumiseen.
Alkuperäinen ajatus on lähtenyt turhautumisesta maaseudun ikääntymiseen ja rakentamisen kalleuteen. Matalamman kynnyksen rakentamisratkaisua tavoitellaan ryhmärakennuttamisella sekä laajalla keinovalikoimalla alentaa elinkustannuksia.
Vaikka monella on taskussa esimerkiksi osuuskaupan vihreä kortti, on osuuskunta asumismuotona vieras. VTT:n muutama vuosi sitten tekemän selvityksen mukaan Suomessa on asumisosuuskuntia vain parikymmentä.
Erona esimerkiksi omistusoikeusasumiseen on se, että asukkaat maksavat vuokraa osuuskunnalle, jonka itse omistavat ja jonka asioista päättävät yhdessä. Ei siis ulkopuoliselle yhtiölle, joka kerää voittoa itselleen.
Mynämäessä hanketta esitellyt Juri Laurila kertoi, että sijoittajiltakin on kiinnostuneita yhteydenottoja tullut. Hän haluaisi kuitenkin pitää Älykylän aidosti asukkaiden osuuskuntana, jolloin myös asukkaiden elinkustannusten minimointi toteutuu parhaiten.
Yksi Älykylän houkuttimista on edullinen energia. Sen merkitys on yhä kasvanut, mutta paljon muutakin pitää olla, kun houkutellaan ihmisiä asumaan maaseudulle.
Jakamistalous ja yhteisöllisyys ovat näitä asioita. Laurilalle on kuitenkin tullut jopa yllättävän vähän kysymyksiä yhteisöllisyydestä.
Toki se onkin vapaaehtoista ja syntyy asukkaista itsestään, jos on syntyäkseen. Älykylään tehdään raamit, niin arkkitehtoniset, tekniset kuin toiminnallisetkin, jotka tukevat yhteisöllisyyden syntymistä.
Vielä pitää löytyä ne rohkeat, jotka uskaltavat kokeilla uutta.
Sari Honkasalo