Tämä fraasi ei kulu, vaikka kuinka sitä toistaisi: kilpaurheilu on maailman turhista asioista tärkein. Suomalainen lätkäjätkäkansa pääsi jo virittäytymään viikonloppuna B-maajoukkuetason perinteisiin MM-mittelöihin. Hieman laajemman lajin fanit näkevät jo ennakkounia Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen ensiesiintymisestä arvokisoissa.
Kun mennään urheilun ja ennen kaikkea liikunnan perustasolle, niin kovasti mieltä kohentava oli uutinen (V-SS 21.5), jonka mukaan pesäpallon erikoisseura Mynämäen Vesa on näinä ankeina tautiaikoina kyennyt jopa lisäämään harrastajamääriä. Tämän uutisen arvoa lisää se, että kyse on lapsista ja nuorista. Yleinen pelko lienee se, että harrastusten koronarajoitukset tekevät nuoruusikäisistä ennenaikaisesti sohvaperunoita.
Varovaisen positiivista hyrinää oli myös maskulaisten urheiluseurapomojen kommenteissa (V-SS 14.5.). Vaikka takaiskuja on koronan vuoksi tullut, niin seuratoiminnan aktivistit tähyilevät jo positiivisin mielin tautikurjuuden jälkeiseen aikaan. Jos taas otetaan erityishuolehdintaan lapset ja nuoret, niin toive harrastustoiminnan elpymisestä ei suinkaan rajoitu liikuntaan tai urheiluun.
Kun kuitenkin myös kilpaurheilu kiinnostaa, niin nyt Vakan alueella on syytä kaivaa esille viime vuosien mutakuopasta Uudenkaupungin Korihait. Ennakkohehkutuksen mukaan paluumuuttaja Bojan Sarcevic saattaa kääntää uppeluksissa olleen ja koronan vuoksi säälisarjapaikkoja keränneen seuran jonkinlaiseen Korisliiga-menestykseen. Suotavaa olisi, että pitkään jatkunut uhka hissijoukkueen roolista pysähtyisi vaihteeksi ylätasanteelle.
Jollei tautitilanne ota pahasti takapotkua, niin kesäkuun alussa Mynämäen Vesan uudistuneen naisjoukkueen pitäisi päästä pelaamaan Superpesistä. Menestysodotukset eivät ehkä ole valtavan korkealla, mutta olisihan se hienoa, jos taas saataisiin Mynämäen pesäpallopyhätön lehtereille kunnon maaseutufiilistä.
Silti kilpaurheilua tärkeämpää on liikunta.
Vesa Penttilä