Hyvinvointialueiden toiminnassa on nyt menossa kymmenes päivä. Alkutaipaleella on ollut odotetulla tavalla ympäri Suomea enemmän tai vähemmän käynnistysvaikeuksia ja käytännön pulmia. Tämä on ymmärrettävää, kun muistaa, kuinka jättimäisestä uudistuksesta on kyse.
Vakka-Suomen Sanomat kysyi (V-SS 10.1.) levikkialueen aluevaltuutettujen ajatuksia nyt, kun sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistus on viimein toteutunut. Vastauksissa ei suuri yllätyksiä ollut. Tuskin kukaan odottaa, että hyvinvointialueen perustaminen noin vain ratkaisisi nykyongelmat.
Henkilöstöpula on yksi suurimmista murheista. Raha voisi olla ainakin osaratkaisu. Luultavasti monet nyökyttelevät päätään, jos kysytään, pitäisikö esimerkiksi sairaanhoitajille maksaa parempaa palkkaa. Toinen asia on, kuinka iso osa nyökyttelijöistä olisi valmis maksamaan enemmän veroja, jotta hoitohenkilökunnalle saataisiin tuhdimpi palkkapussi.
Raha nousee esille muutenkin aluevaltuutettujen kommenteissa. Kysymys kuuluu: miten palveluita pystytään parantamaan, tehostamaan ja väestön vanhetessa myös lisäämään ilman lisäeuroja? Kovin hankalalta yhtälö kuulostaa. Tosin vaikeaa ynnäily olisi myös ilman sote-uudistusta.
Keskustelu maakuntaverosta nousee varmasti esille jossakin vaiheessa, vaikka nyt sellaista ei ryhdytä perimään. Tähän viittaa Vakan eduskuntavaaliehdokkaiden juttusarjan aloittava nousiaislainen Reima Rantanen (V-SS 10.1.). Ennaltaehkäisevällä työllä on todistetusti terveyden lisäksi myös positiivisia talousvaikutuksia. Jos eurot pitkälti hupenevat nykyisten peruspalveluiden ylläpitämiseen, niin jonkin muun kehittäminen vaatisi luonnollisesti lisää pelimerkkejä.
Puoluekannasta ja sote-innostuksen tasosta riippumatta kaikki taitavat allekirjoittaa sen, etteivät hyvinvointialueet ole laakista valmiita. On mielenkiintoista nähdä, millaisia valuvikoja löytyy, jos ja kun hallituskokoonpanoon tulee muutoksia kevätvaalien jälkeen.
Vesa Penttilä