Vaikka sydän olisi muualla ja halu palata kotiin suuri, on tärkeää tuntea kuuluvansa sinne missä on.
Sen edesauttamiseen ei meiltä muilta välttämättä tarvita paljon – vähintään tervehtiminen ja ystävällinen hymy kohdatessa. Se taas on helpompaa kummallekin osapuolelle, jos ollaan edes kasvotuttuja.
Mynämäen seurakunnan, SPR:n, järjestöjen ja yksittäisten aktiivisten kuntalaisten kesäkuussa aloittama keskiviikkoinen kielikahvila tarjoaa tähän yhden mahdollisuuden ukrainalaisille mutta myös muille vieraskielisille.
Kielikahvilaan löytyi vapaaehtoisia hyvin, mutta moni esitti toiveen, että olisi helpompaa, jos kunnassa olisi jonkinlainen maahanmuuttokoordinaattori. Nimetty ihminen, jolta voisi mennä kysymään, mitä voi tehdä kun haluaa auttaa, ja joka osaisi yhdistää apua tarvitsevat ja sitä antavat.
Toisaalla näin on, toisaalla pirstaleinen tieto on osattava etsiä. Monessa kunnassa juuri SPR on ollut vahvasti koordinoimassa, ja apua on pystytty antamaan keskitetysti.
Vakassa kerrottiin juhannuksen alla (V-SS 23.6.), miten Nousiaisissa Moisio-kodissa majoitetuille oli ollut tärkeää se, että arki alkaa vieraassakin paikassa tuntua normaalimmalta.
Yksi normaaliuden ja tuttuuden tunne voi löytyä siitä, että saa käsiinsä omankielistä luettavaa.
Suomen Ukrainalaiset ry:llä oli hankittuna iso määrä kirjoja, mutta ongelmana oli se, miten saada ne mahdollisimman laajan lukijajoukon saavutettavaksi.
Mynämäen ja Laitilan kirjastot ottivat lahjoituskirjat hyllyilleen ilomielin, ja sieltä niitä on kattavan Vaski-verkkokirjaston kautta mahdollista muuallakin asuvien lainata.
Oman lähikirjaston kautta on mahdollista tilata luettavaa myös Helsingissä sijaitsevasta Monikielisestä kirjastosta, jossa on aineistoa noin 80 kielellä. Sen toiminta muistuttaa myös yhdestä tärkeästä näkökulmasta, miksi omankielinen kirjallisuus on tärkeää: kun osaa hyvin oman äidinkielen, oppii helpommin myös uuden kielen.
Sari Honkasalo