Kala on tutkitusti terveellistä ruokaa. Tästä faktasta ja ehkä monien mielestä kalaruokien maittavuudesta huolimatta suomalaisten lautasille saisi useammin ilmestyä vesistöjen antimia. Kalan ruokakäyttö on kasvussa, mutta silti petrattavaa riittää.
Harmillista on, että iso osa suomalaisten syömästä kalasta on tuontitavaraa. Kotimaiset kalastussaaliit eivät kykene kattamaan kuluttajien kysyntää. Ammattikalastajia uhkaa lisäksi ikääntyminen, sillä kova työ ei välttämättä houkuttele nuorempaa väkeä.
Kalastuksen jättämää aukkoa on pyritty paikkaamaan kalankasvatuksella. Tämäkään ei ole pulmatonta, sillä kalankasvattamot kuormittavat vesistöjä. Vaikka kasvattamot eivät jättirakennelmia olekaan, niin todennäköisesti ne eivät kaikkien silmiä miellytä.
Kyseessä on hankala yhtälö: kalaa olisi syytä syödä nykyistä enemmän, tuontia olisi vähennettävä, kalastajien tarjonta jää vajaaksi ja kasvattamoihin liittyy ympäristöongelmia. Tosin fosforia ja typpeä on pystytty vähentämään lähes 70 prosenttia 1990-luvun alkuun verrattuna, kun mittaillaan kalankasvatuksesta aiheutuvaa ravinnekuormitusta.
Kalankasvatuksen lisääminen on ajankohtainen asia Kustavissa, jossa Metsähallitus suunnittelee uutta kasvattamoa Isonkarin länsipuolelle (V-SS 27.5.). Kriittisiä puheenvuoroja kirjattiin jo viime viikolla, kun hanketta esiteltiin Kustavissa. Synkimmissä puheenvuoroissa todettiin, että kasvattamo heikentää meriveden laatua merkittävästi tai jopa sietämättömästi.
Kustavin hanke on vasta lähtötelineissä, sillä ennen mahdollista lupakäsittelyä laaditaan ympäristövaikutusten arviointi. Kun tuloksia saadaan, niin edessä on plussien ja miinusten punninta. Yllättävää olisi, jos tässä vertailussa päästäisiin kaikkia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun.
Kasvattamohankkeissa ei vielä ole kovinkaan usein ympäristövaikutuksia arvioitu. Oli loppuratkaisu millainen tahansa, niin Kustavissa ainakin perehdytään perusteellisesti tilanteeseen.
Vesa Penttilä