Maskun valtuusto tekee muiden kuntien valtuustojen tapaan päätöksiä, jotka ovat hyviä, huonoja tai jotakin siltä väliltä riippuen arvioitsijan näkövinkkelistä. Pitää muistaa, että valtuusto saa päätyä vaikkapa hyvinkin hölmöihin ratkaisuihin, kunhan lakipykäliä ei rikota.
Valtuustoaloitteet eivät ole suoraan päätöksiin johtavia ideoita. Harvakseltaan käy niin, että jossakin kunnassa valtuusto seisoisi yhtenä rintamana jonkin aloitteen takana. Rumasti ajateltuna valtuustoaloitteella saattaa olla myös sellainen tavoite, että jokin kuntapoliittinen ryhmä kalastelisi vaaliääniä. Ilman tarkempaa tutkimustietoja voisi väittää, että kuntavaalien alla aloiteinnostus nousee.
Maskun valtuutetut olivat viime viikolla herttaisen yksimielisiä koko porukan aloitteessa siitä, että Hemmingin yläkoulussa pitäisi luoda positiivista oppimisympäristöä säätelemällä mobiililaitteiden käyttöä (V-SS 15.6.). Tämä tarkoittaisi sitä, että seuraavan syyslukukauden alusta alkaen Maskun yläkoululaisten kännykät olisivat oppituntien ajan puhelinparkissa.
Aloite on vallan mainio, mutta toisaalta ei pitäisi olla tarvetta tällaiseen aloitteeseen. Tämän pitäisi olla selvä homma: ei oppitunneilla pidä näprätä kännykkää. Eri asia on, jos opettaja toteaa, että nyt tarvitaan kännykkää jonkin tehtävän ratkomiseen. Silloin oppilaat hakevat puhelimensa ja ryhtyvät sen avulla asialliseen koulutoimintaan.
Tästä kännykän käytöstä oppituntien aikana on syntynyt aivan kummallinen keskustelu. Jos käytetään maalais-, kaupunkilais-, arki- tai pyhäjärkeä, niin oikeita vastauksia on vain yksi: kännykät pois käsistä oppitunneilla.
Maskun päätöksenteossa on hienolla tavalla otettu huomioon nuorisovaltuuston näkemyksiä. Nuorisovaltuusto ei ole ottanut virallista kantaa kännykkäkeskusteluun, mutta nyt epävirallinen viesti on hieman outo: puhelinkiellon pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen niin, että opettajat noudattaisivat valvonnassa tiukkaa linjaa.
Vesa Penttilä