Vuonna 2014 Yhteisvastuukeräyksen kotimainen kohde oli saattohoidon kehittäminen. Tämä saattoi jäädä monelle mieleen kohua herättäneiden, rajuiksi koettujen mainoskuvien takia, joissa nainen piteli kuolevaa lasta ja mies vanhusta käsivarsillaan pietà-patsaan tavoin.
Naantalissa kyseinen keräys muistetaan siitä, että silloin alkoi seurakunnassa saattohoidon vapaaehtoisten koulutus. Yhteisvastuun teema tarkoitti diakoniatyöntekijöille sitä, että aihe otettiin yleiseen keskusteluun ja kehityskohteeksi muutenkin kuin rahankeruun kautta.
Ensimmäiselle kurssille osallistui peräti kolmisenkymmentä kiinnostunutta, joista osa aloitti vapaaehtoistyön kuolevien rinnalla. Vapaaehtoispalvelu tuo läsnä olevan lähimmäisen kuolinvuoteen vierelle silloin, kun omaisten tai hoitajien aika ei riitä.
Tämän vuoden yhteisvastuukeräys alkoi helmikuussa, mutta sen aihe saattaa jäädä tuoreemman kriisin jalkoihin. Ukrainaa varten kukkaronnyörit ovat höltyneet, ja erillisiä keräyksiä polkaistu käyntiin.
Tämän vuoden loppuun saakka kerätään rahaa yhteisvastuukohteeseen teemalla Lahjoita mulle huominen. Kampanja nostaa esiin nuorten hädän ja toivottomuuden kokemuksen, jota pitkittynyt korona-aika on lisännyt. Keräyksen tuotosta saa osansa Lasten ja nuorten keskus, jossa kehitetään matalan kynnyksen jalkautuvia palveluja tukemaan lasten ja nuorten hyvinvointia.
Naantalin seurakunnan taannoinen osallistuminen yhteisvastuukeräykseen vapaaehtoistyön käyntiin polkaisemisen kautta on hyvä esimerkki siitä, miten tukea voi osoittaa muutoinkin kuin riihikuivalla rahalla. Epäkohtien nostaminen esille ja vapaaehtoisen työpanoksen tarjoaminen ovat tehokkaita keinoja.
Saattohoidon vapaaehtoistyötä on Naantalissa tehty nyt useita vuosia. Yksi asia vapaaehtoisia harmittaa. Heidät kutsutaan paikalle varsin myöhään. Kun aikaa kohtaamiselle on enää tunteja tai korkeintaan muutama päivä, jää vapaaehtoisten valmiudesta iso osa käyttämättä.