Luet juuri nyt Vakka-Suomen Sanomien pääkirjoitusta. Pääkirjoituksen pitäisi kuulemma ilmaista lehden virallisen kannan siihen aiheeseen, joka sattuu kulloinkin olemaan tämän arvopalstan teemana. Pinnistelemättä nousee mieleen tuplakysymys: miten lehden virallinen kanta määritellään ja missä se arvioidaan?
Vakka ilmestyy vuosittain lähes 150 kertaa. Naapurilehtien pomoksi viime vuonna siirtynyt päätoimittaja Teija Uitto toi aikoinaan Turusta tullessaan mainion idean Vakkaan: kun lehti kolme kertaa viikossa ilmestyy, niin päätoimittajan kirjoitusten lisäksi kerran viikossa pääkirjoituspalsta on avoinna myös muille toimittajille.
Tätä nerokasta kaavaa Vakka-Suomen Sanomat noudattaa edelleen. Silloin kun normiaikaa eletään, päätoimittaja naputtelee pääkirjoitukseen tekstiä kaksi kertaa viikossa. Yksi vuoro jää toimittajakiertoon. Tämä on oivallinen ratkaisu etenkin siksi, että näin tulee esille erilaisia näkökulmia ja ennen kaikkea eri aiheista.
Tästä voidaan palata pohdintaan lehden virallisesta linjasta pääkirjoituspalstalla. Virallinen kanta kuulostaa komealta, mutta käytännössä tämä on höpöpuhetta. Kun Vakassa on lähes 150 pääkirjoitusta vuodessa jos jonkinlaisista aiheista, niin esimerkiksi Turun Sanomissa lukema on yli 350:n paikkeilla.
Tuskin näihin kaikkiin pohdintoihin luodaan virallisia raameja Vakka-Suomen Media Osuuskunnan hallituksessa tai TS-konsernin johtoelimissä. Pääkirjoitus on lähinnä kirjoittajan näkemys jostakin aiheesta, joten tärkeilevät puheet lehden virallisista linjanvedoista on syytä unohtaa. Pääkirjoitus on palsta, jossa kirjoittajalla on lupa olla jotakin mieltä.
Pääkirjoituksissa tietty hölmöys liittyy kuitenkin siihen olettamukseen, että kirjoittajalla olisi mukamas rahkeita jotakin sanoa. Kun kaikista aiheista löytyy pääkirjoittajaa pätevämpiä asiantuntijoita, niin pääkirjoitusten sanomaa ei pidä ylikorostaa. Silti pääkirjoitus kuuluu edelleen lehtien kunniapaikalle.
Vesa Penttilä