Naantalilainen kansanedustaja Vilhelm Junnila (ps.) valittiin pääministeri Petteri Orpon (kok.) johtamaan uuteen hallitukseen pätkäministeriksi. Suunnitelman mukaan Junnila toimii elinkeinoministerinä vain kaksi vuotta, ennen kuin salkku siirtyy Sakari Puistolle (ps.).
Keskiviikkona oli hilkulla, ettei Junnilasta olisi tullut varsinainen pikaministeri, kun eduskunta äänesti vihreiden esittämästä epäluottamuslauseesta. Se kaatui äänin 96–85, vaikkei hallituskumppani RKP tukea Junnilalle antanutkaan. Nyt spekuloidaan, olisiko tulos ollut toisenlainen, jollei osa opposition edustajista olisi huininut jossakin muualla kuin eduskunnan isossa salissa.
Jos Junnila olisi menettänyt ministeripestinsä noin viikon työrupeaman jälkeen, niin kyseessä olisi kenties ollut jopa Suomen ennätys siinä nopeuskisassa, kuinka vikkelästi ministeri saa kenkää. Nyt Junnila jatkaa ministerinä, vaikka RKP olisi halunnut henkilövaihdosta.
Tosin vielä ei ole varmuutta siitä, kuinka tukevasti Junnila jakkarallaan istuu. Tuoreessa muistissa on kaksi lähihistorian tapausta, joissa poliittinen paine johti pienen jahkailun jälkeen ministerin eroilmoitukseen. Kyseessä olivat vieläpä puoluejohtajat: pääministeri Antti Rinne (sd.) vuonna 2019 ja valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk.) vuonna 2020.
Joku voi kysyä, miksi Junnilan takavuosien synnit kaivettiin juuri nyt esille. Ilman muuta tämä linkittyy ministerivalintaan. Jos Junnila olisi jatkanut Arkadianmäellä rivikansanedustajana eli Veikko Lavia siteeraten Takarivin Taavina, niin tuskin kukaan olisi innostunut pöyhimään miehen menneisyyttä.
Suurelle yleisölle tuntemattomasta kansanedustajasta tuli yhdessä rysäyksessä valtakunnallinen ja jopa kansainvälinen julkkis. Todennäköisesti Junnila olisi toivonut toisenlaista mainetta poliitikon vaativassa ammatissa.
Poliittinen muisti on kuulemma lyhyt. Viimeistään seuraavissa eduskuntavaaleissa nähdään, mihin suuntaan Junnilan ura etenee.
Vesa Penttilä