Vehmaalaisen kuvanveistäjän Jarkko Rothin graniittireliefi kiinnitettiin Maskun Kurittulan koulun ulkoseinälle vuonna 1984, jolloin kunnassa vietettiin koululaitoksen 100-vuotisjuhlaa. Vuosikymmenten aikana teosta on silmäillyt melkoinen joukko Kurittulan koulun oppilaita ja muita maskulaisia.
Kun Kurittulan alakoulu meni nykyajan tyypilliseen tapaan kelvottomaan sisäilmakuntoon, Maskun päättäjät päätyivät siihen, että vanha pömpeli jyrätään maan tasalle ja tilalle rakennetaan uljas uutuuskoulu. Todennäköistä on, että tämä ratkaisu osui kohdilleen, vaikka pieni vähemmistö on hiljaisesti silloin tällöin arvuutellut ex-koulun remonttimahdollisuuksia.
Sellaiseen kulttuuririkokseen Maskun kunta ei sentään syyllistynyt, että Rothin seinätaideteos olisi purkuroinan mukana lentänyt kaatopaikkakuormaan. Toisaalta vehmaalaiselle taiteelle ei ole löytynyt uutta sijoituspaikkaa, vaikka Kurittulassa on ollut uusi koulu pystyssä jo pari vuotta.
Tällä hetkellä reliefi on varastoituna kunnan varikolla. Ehkä ei tarvitse edes kysyä, onko varasto millään tavalla järkevä säilytyspaikka arvoteokselle.
Se on selvää, ettei kooltaan ja painoltaan mittavaa teosta voi mihin tahansa pystyttää. Vaikka kyseessä olisi minkälainen mammuttiteos tahansa, niin luulisi, että nykytiedoin ja -taidoin sellainen kyettäisiin turvallisella tavalla johonkin arvoiseensa paikkaan asettamaan.
Tämä on sivuseikka, mutta reliefin hankinta markka-aikana on muutaman lantin Maskun kunnalle maksanut. Kun tällainen teos on liki ikuinen, niin sellaista ei pitäisi päästää pölyttymään ryjän keskellä.
Nyt Maskussa taas pohditaan pontevasti sopivaa paikkaa Rothin tuotokselle. Se voisi näyttää valaistuna komealta vaikkapa kuntakeskuksen moottoritierampin pystysuorassa kallioseinämässä, mutta tämän ajatuksen Ely-keskus saattaa tyrmätä liikenneturvallisuussyistä.
Reliefi pitää silti saada nähtäville. Taide ei kuulu varastoon, vaan kansalaisten ihailtavaksi.
Vesa Penttilä