Suomen riistakeskuksen Varsinais-Suomen vs. riistapäällikkö Jörgen Hermansson esitteli tiistaina Nousiaisissa kiperään susiaiheeseen virallisen muotoilun. Sen mukaan Suomessa pyritään malliin, joka turvaa suden suotuisan suojelutason, mutta saa myös yhteiskunnan ja maaseudun hyväksynnän. Loppumaininta oli tällainen: ratkaisumallit ovat pitäneet sisällään suden rajoitetun poikkeuspyynnin.
Vaikka Nousiaisten susi-illassa tunteet pysyivät kutakuinkin kurissa ja keskustelu sujui asiallisesti, niin voi olla, että moni pitää susisuojelun ja asukasajattelun sovittamista kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla ylivoimaisena yhtälönä. Jotkut pelkäävät asutusten lähistöllä hiippailevia susia, jotkut eivät näe näissä tapauksissa suurta uhkaa.
Hermansson vastasi nousiaislaisten kysymyksiin toteamalla, että susien kannanhoidollinen metsästys saattaa olla totta tulevina aikoina. Vielä suomalainen susikanta ei ole sillä tasolla, että metsästäjät voisivat ryhtyä hukkaa sihtailemaan lukuun ottamatta riistakeskuksen tai poliisin myöntämiä poikkeuslupatapauksia.
Tilanne on tavallaan absurdi: susivastustajien pitäisi nyt iltarukouksissaan toivoa petokannan runsastumista, jotta päästäisiin siihen, että Suomen susilaumoja voitaisiin ryhtyä pyssyllä pienentämään.
Susihavaintoja asuinseuduilla on tänä vuonna tehty viime vuotta enemmän muun muassa Nousiaisissa ja Mynämäessä. Asukkaiden pelkoa ja ärtymystä on helppo ymmärtää, jos ja kun susien liikehdintä häiritsee normaalia elämää.
Varsinais-Suomi on maakunta, jossa on nykyään maan tihein susikanta. Varsinais-Suomessa on kuitenkin suomalaisittain melko tiivistä asutusta. Tätäkin yhtälöä voi luonnehtia hankalaksi.
Monet toteavat, että susi kuuluu Suomen luontoon, mutta asutuksen liepeillä pedon ei pitäisi jolkotella. Jos tästä ollaan vähäsenkin yhtä mieltä, niin sitten tarvitaan nykyistä järeämpiä keinoja viestittää susille, että nyt olisi syytä etsiä muita asuinseutuja.
Vesa Penttilä