Todennäköisesti useimmat meistä pitävät suvaitsevaisuutta hyveenä. Vaikka jonkun toisen ajatusmaailma ja elintavat poikkeaisivat omasta arjesta, niin tuomiokiviä ei pitäisi paiskoa. Tosin tähän teemaan liittyy kiperä kysymys: pitääkö suvaitsevaisuudessa sallia myös suvaitsemattomuutta?
Kieroon katsomista saattaa aiheuttaa esimerkiksi suhtautuminen erilaisiin uskontoihin. Vakka-Suomen Sanomien Viikon henkilö -haastattelussa naantalilainen Jehovan todistaja Samu Hjelt kertoi elämästään (V-SS 18.3.). Yksi jutun päätavoitteista oli ennakkoluulojen hälventäminen.
Monille linkki Jehovan todistajiin liittyy ovikellon ääneen. Ovelta ovelle kiertävät todistajat kysyvät halukkuutta keskusteluun. Näppituntumaveikkaus on se, että vastaanotto jakautuu kolmeen päätyyppiin: yksi läimäisee oven kiinni, toinen kieltäytyy kohteliaasti ja kolmas on valmis rupatteluun.
Jehovan todistajien uskosta ja uskonnosta voi poimia esimerkkejä, joita kukin voi itse arvioida. Kun Raamatusta haetaan pohjaa ajatuksille, niin väkisin mieleen nousee lausahdus: lukee kuin piru Raamattua. Iso kirja antaa mahdollisuuksia monenlaisiin tulkintoihin.
Jos kaikki ihmiset ovat tasavertaisia ja yhtä tärkeitä, niin miten esimerkiksi homoseksuaalisuus voidaan tuomita synniksi? Jehovan todistajien toimintatavoissa saattaa kummastuttaa se, ettei verenluovutus ole sallittua. Tämäkin perustuu Raamatun oppeihin, mutta silti verenluovuttaja kai luulee tekevänsä hyvän teon, kun käy liruttamassa pussiin punanestettä.
Jehovan todistajien viestissä erityisen lohduttavaa on se, ettei helvettiä ole olemassa. Vaikka takana olisi risainen elämä, niin kuolinvuoteella ei tarvitse pelätä joutumista tulikuumaan pätsiin.
Myös uskontoon pitäisi liittyä suvaitsevaisuus. Ei kai kellään ole niin isoja muskeleita, että voisi tuomita naapurin vääräuskoiseksi.
Tosin näin sotauutisten aikana on valitettavasti todettava, että uskonnon vuoksi on sodittu jumalattoman paljon.
Vesa Penttilä