Tämä taitaa olla arka aihe. Keskustelu Suomen susikannasta tuppaa helposti menemään ääripääväittelyksi. Tolkkua kuitenkin kaivattaisiin, sillä tuskin tässäkään kiista-aiheessa on olemassa yhtä ja ainoaa kiistatonta totuutta.
Suomen Metsästäjäliitto toteaa, että tämän vuoden kevätpentujen jälkeen Suomessa saattaa olla yli 500 sutta. Liitto esittää susien kannanhoidollisen metsästyksen sallimista. Perustelua haetaan Ruotsista, jossa susien määrä on pyritty rajaamaan noin 300:aan.
Sudet ovat lisääntyneet etenkin lounaisessa Suomessa ja samalla myös Vakan alueella. Tähän on luonnollinen syy: lähitienoon metsissä asustelee runsaasti susien suussa maistuvaa herkkuruokaa.
Susi on monien muiden lajien tapaan uljas eläin, joka kuuluu Suomen luontoon. Pelko tai jopa viha susista on kuitenkin ymmärrettävää siinä vaiheessa, kun metsään kuuluva eläin alkaa käyskennellä ihmisten pihapiirissä. Tuska on varmasti suurta, kun sudet nappaavat vaikkapa lampaita laitumelta tai lemmikkikoiria pihasta.
Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomessa elävien susilaumojen määrä on kasvanut 11 prosenttia. Suomessa on jo kuutisenkymmentä susireviiriä. Ilman muutosta susipolitiikkaan määrä luonnollisesti kasvaa. Suomessa saa metsästää kaikenlaisia metsäotuksia, joten suden suojelu tuntuu ylimitoitetulta. Nykyisillä susimäärillä laji ei ole kuolemassa sukupuuttoon.
Keskusteluun liittyy arvelu myös siitä, milloin susi käy ihmisen kimppuun. Tämä lienee kuitenkin turhaa hysteriaa, sillä historian sivuja saa selailla aika lailla menneisyyteen, jotta löytää Suomessa sattuneen suden ihmishyökkäyksen.
Metsästäjäliiton arvion mukaan Suomen susikanta voi kasvaa ilman metsästystä jopa 30 prosenttia vuosittain. Tällainen vauhti kuulostaa varsin hurjalta. Ehkä Suomessakin olisi syytä ryhtyä pohtimaan, millainen olisi sopiva susien määrä.
Myös tässä keskustelussa olisi toivottavaa, etteivät liian kuumat tunteet tukahduttaisi järjen ääntä.
Vesa Penttilä